This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project to make the world's books discoverable online.

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to discover.

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book' s long journey from the publisher to a library and finally to you.

Usage guidelines

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to prevent abuse by Commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for personal, non-commercial purposes.

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the use of public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find additional materials through Google Book Search. Please do not remove it.

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe.

About Google Book Search

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web

at|http : //books . google . corn/

Harvard College Library

FROM THE BEQUEST OF

SUSAN GREENE DEXTER

TF

VALVOJA.

VIIDESTOISTA VUOSIKERTA.

1895.

TOIMITUS:

0. E. Tndeer. Hanna Andersin. Zach. Castren. I Hannes Gebhard. Eustavi Orotenfelt Mikael Johnsson. K X. Leyander. E. e. Palman. Th. Bein. 0. Helander. E. N. Setälä.

Helsingissä ,

Snomalaisen KiijallisQnden Senran kirjapainossa.

1895.

3^ LT /O 3/^ 3 Oö)

HARVARD

[UNIVERSITY I

LIBRARY

J r ^

Ainehisto,

Valtiollisia ja yhteiskunnallisia kirjoituksia.

Siv.

Hannes Gebhard, Vielä maisterioppimme muodollisuudesta 11.

VcUfrid Vasenius, Ääniasteikko teoriiassa ja todellisuudessa. 1—3 53.

Väittelyä:

E. A—n, Vieläkin .estetiikasU** 120.

Hannes Gebhard, Selitykseksi 123.

Kyösti Järvinen, Preusän maalaiskunnbta 133.

Mikael Johnsson, Kansakoulu ja oppikoulu. 1—3 151.

E, G, Palmen, Parlamentarismi ja puolue-elämä pohjoismaissa. 1 — IV . 204, 249.

Valfrid Vasenius, Ulkopuolelle keskustelua. 1—3 269.

K, Grotenfelt, Mitenkä voi puolueasema selvitä? 287.

Hannes Gebhard, Agraarikysymyksestämme. 1, 2 398.

Väittelyä:

A, V, Ervasti, Valvojan toimitukselle 436.

K. Grotenfelt, Vastaus 438.

Tiedettä, kiijallisuutta ja taidetta.

o. Relander, Mythologiasta ja sen uusimmasta tutkimuksesta 1.

K, Grotenfelt, Kustavi Aadolfin muisto Ruotsissa 31.

Kaarlo Forsman, Alessandro Manzoni. 1—4 79.

O, Relander, Suomalainen teaatteri 112, 232.

K Grotenfelt, Aithikos Istrialaben matkakertomus Suomesta ja Pohjoismaista . 166.

Arthur Hjelt, Vasta löydetty syyriankielinen evankeliumikäännös 197.

J, tv, Ruuth, Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelistoa vastaan . . . 279.

K M, Levander, Yleben kehitysopin alalta 319.

Valfrid Vasenius, Teuvo Pakkala (Kirjailijain muotokuvia XXIV) 327.

Za£h, Castren, Arvid Järnefeltin Ateisti 336.

O, Relander, Itkuvirsien kerflämismatkalta 357.

Kaarle Krohn, Julius Krohnin jälkeenjääneistä muistoonpanoista. III. Inkerin

virsi , 881.

IV

Th, Rein, J. V. Snellmanin ylioppilasaika Turussa 388.

Yrjö l^ichmann. Uusia tutkimuksia suomalais-ugrilaisten kansojen rakennuksista. 410.

F, y. Pätiälä, Loub Pasteur. 1—3 415.

K, M, Levander f Käynti Somalimaan rannikolla 421.

Knut Polon, Hollannin ylioppilasoloista 429.

A, R. Niemi, Elias Lönnrotin lapsuus ' 455.

yalmari Hahl, Piirteitä Giovanni Pratin runoudesta 472.

K, Z. Tallqvist, Käynti Jerusalemin templipaikalla (Haräm esh-sherlO. 1,2 483, 530.

O, Relander, Uusi Kalevalan painos 403.

Valfrid Vasenim, Viktor Rydberg runoilijana 513.

K, Melander, Mitä me näemme 540.

Ad, Neovius, Oikaisu 564.

Kirjallinen katsaus: Kirj. Z. C, Hannes Gcbhard, G-t. M. J.. K. M. L.,J.

J. M., E. S— j 46, 193, 450.

Kaunokirjallisuutta.

Maila Talvio, öisiä vieraita 22.

Gmtaf Fröding, Runoja. Suom. Yrjö VV e ij o la 105.

Teuvo Pakkala, Mari varkaissa 178.

Selma Lagerlöf, Fredrika-mamseli. Suom. Alli Nissinen 224.

Teuvo Pakkala, Väliaita 297.

O, R^s, Enkelimme (runo) 365.

Kyösti U—o, Vainopurren valitus (runo) 433.

Arvosteltuja teoksia*

Aethicus, Cosmographia K. Grotenfelt. 166.

Aho, Juhani, Heränneitä Z. C. 239.

Aina, Utalampun ääressä Suom. V. Peltonen T. R. 189.

Vid aftonlampan. Nya skizzer och noveller „ n

m

Amicis, Edmondo de. Sydän. Suom. M. Friberg M. J. 124.

Aspelin, Eliel, Kansa Saksan kertomarunoudessa 1750—1850 . . . K. N. J. 368. Bensly, R, Z., J, Rendel Harris ja F, Crawford Burkitt, katso: The four

gospels in Syriac. [Björkenheim, £,] Kertomus Pohjois- A menkan yhdysvaltoihin 1898 tehdystä

matkasta, katso: MaanviljelysylihalUtuksen tiedonantoja.

B/örlm, O,, Gustaf II Adolf. Läsning för UDg och garomal. . K. Grotenfelt. 31.

Bolin, IV., Studier och föredrag. 7, 8 vihko A. Gr. 549.

Burkitt, F Craw/ord, katso: The four gospels.

Canth, Minna, Spiritistinen istunto O. K. 187.

Hän on Sysmästä „ „

\Panielson, J. R,\ katso: Suomenmaan hallinnollista kirjevaihtoa.

Deutsche Zeitschrift för ausländisches Unterrichtswesen, herausg. v. J. Wych-

gram M. J. 454.

Dumas, A., Kamelianainen O. Relander. 232.

Elfving, Fredr,, De vigtigaste kulturväxtema A. Osv. Kihlman. 378.

Elmgren, S. G,, Suomalaisia päivätapahtumia E. G. Palman. 563.

Enckell, Karl, Kertomus matkustuksesta 1891, katso Maanviljelysylihallituksen tie- donantoja.

Encyklopädisches Handbuch der Pädagogik, herausg. v. W. Rein . . M. J. 453.

Fabrc, Ferdinand, ApotU Tigrane H. A— n. 130.

Fabritius, L,, Tilastollbia tauluja yi. kilpa-ajoista Suomessa, katso: Maanvilje- lysylihallituksen tiedonantoja.

Finland. Kartbok Hannes Gebhard. 311.

Finska kyrkohistoriska säUskapets hdndUngar. Suomen kirkkohistoriallisen seu- ran toimituksia. I K. Grotenfelt. 444.

Fi^rssell, Hans, Gustaf 11 Adolf. En minnesteckning « 31.

Forsström, O, A,, Kuvia Raja-Karjalasta O. R. 317.

Framsynt, Hvilken kurs styra vi? K. Grotenfelt. 296.

Fries, S, A., Israels historia E. S— j. 47.

Fryxell, A,, Gustaf II Adolf. III. uppi K. Grotenfelt. 32.

Fulda, Ludwig, Toverukset O. Relander. 232.

\Gripenberg, R,^ Valkojuurikkaan viljelyksestä ja sokerin valmistamisesta Sääks- mäellä V. 1837 — 1840, katso: Maanviljelysylihallituksen tiedonantoja.

Grotenfelt, Gösta, Kertomus Mustialan . . . tilasta 1892, katso: Maanviljelys- ylihallituksen tiedonantoja.

— — , Kertomus Mustialan . . . tilasta 1893, katso: Maan vilj. -ylihallituksen tiedonantoja.

Grotenfelt, Kustavi, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjaston luettelo. Suo-

mal. kieliä ja kansoja koskeva kirjallisuus J. J. M. 183.

l 1, katso TeUt, Jaakko.

Gustaf H Adolf. Minnesblad K. Grotenfelt. 32.

GÖteborgs handels- och sjöfarts-tidning, katso: Värt Gustaf Adolfs nummer.

Halevy, katso: Meilhac.

Harris, J Rendel, katso: The four gospels.

Harutin, N. N., Ocerk istorii razvitija ^iliSca u finnov . . Yrjö VVichmann. 410.

hildelrrand, Hans, Sveriges medeltid. 6 vihko G— t. 195.

Hjelt, Otto E, A., Svenska och finska medicinalverkets historia. E. G. Palmen 553.

Holberg, Ludvig, Jeppe Niilonpoika O. Relander. 112.

Homen, Th,, Suhteellisista vaaleista K. Grotenfelt. 294.

Hult, R,, Grunddragen af den allmänna geografin. 1. Matematisk geografi och

klimatografi H. H— n. 243.

, katso: Willkomm, M.

Häyhä, Johannes, Kylänluvut. Kuvaelmia itä -suomalaisten vanhobta tavoista.

O. R. 44.

Hoffding, Harald, Den nyere filosofis historie Z. C. 46.

Ibsen, Henrik, Pikku Eyolf. O. Relander. 232.

Ingman, Santeri, Aikansa lapsipuoli Z. C. 446.

VI

Järnefelt, Arvid, Heräämiseni Z. C. 38.

Ateisti Zach. Castren. 336.

Kalevala, 4 helppoh. painos O. Relander. 493.

Selityksiä „ ,

ndrodni epos Finu. Tshekiksi käänt. J. Holecek . . . . J. J. M. 193.

Kcmkosilmä, Mihin ohjaamme K. Grotenfelt. 296.

Kiljander, R,, Kumarrusmatka O. R. 187.

Kneipp, Sebastian, Vesiparannuskeinoni. O. Torstenssonin 2 ruots. painok- sesta suom. A. Noponen F. J. Pätiälä. 508.

Koski, Kalle, Parantumassa O. R. 192.

Krohn, Julius, Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus. [Toim. Kaarle

Krohn] O. Relander. 1.

Kuylenstitrna, O,, Gustaf II Adolf och hans svenska folk ... K. Grotenfelt. 31.

Lagus, IVUh., Album studiosorum Academiae Aboensis

MDCXL-MDCCCXXVII E. G. Palman. 553.

Leinberg, K G,, Det odelade finska biskopsstiftets herdaminne, katso: Finska kyrkohistoriska sällskapets handlingar.

Lundskog, A,, 1594 9 Decerober 1894. Gustaf II Adolfs personlighet och

lifsgäming K. Grotenfelt. 31.

Lövgren, N,, Gustaf II Adolf, hans person och betydelse ... , «

Maanviljelysylihallituksen tiedonantoja. I— XI .... Hannes Gebhard. 439.

Manzoni, Alessandro, Il conte di Carmagnola Kaarlo Forsman. 84.

. Adelchi „ 94.

, I promessi sposi « 103.

Meilhac ja Halevy, Tuulispää O. Relander. 112.

Mela, A, J., Kasvioppi Suomen kouluille. 3 painos .... John Lindan. 372.

, Suomen koulukasvio. 3 painos m »

Meurman, A,, Venäläis-suomalainen sanakirja J. J. M. 184.

Mietintö, jonka on* antanut hallan . . . tutkimista varten asetettu komissiooni, katso: Maanviljelysylihallituksen tiedonantoja.

Moliere, Porvari aatelismiehenä O. Relander. 112.

Muller, Sophus, Vor Oldtid G-t. 194.

Neovius, Ad,, katso: Ur Finlands historia.

Neovius, L,, Oppikirja suomalaisessa pikakirjoituksessa. 4 painos . F. O. R. 246.

Neuter, Om rätta förständet af svenskans och Bnskans likställighet

K. Grotenfelt. 288.

Nuoren puolueen ohjelma » 289.

Pakkala, Teuvo, Lapsuuteni muistoja Valfrid Vasenius. 327.

Vaaralla n »»

Elsa » ••

Lapsia n «

Palander, E, W,, Slägten Palander E. G. Pahnen. 561.

Parker, T, J,, Vorlesungen Qber elementäre Biologie K. M. L. 452.

Prati, Giovanni, Edmenegarda Jalmari Hahl. 472.

, Ballate m «

, Armando » »

Pätiälä, F. J, Viisi luentoa tärkeimmistä taudinsyistä J* J- K. 185.

Ramsay, August, Suomi. Matkaopas Hannes Gebhard. 311.

Vägvisare i Finland n »

Rein, Th,, Johan Vilhelm Snellman. I delen E. G. Palman, 503.

VII

Riin, iTA., Juhana Vilhelm Snellmanin elftmSkerta. Suom. O. Relander.

I, I. 1 vihkot E. G. Palmen. 502.

Riin, IV,, katso: Encyklopädisches Handbuch der Pftdagogik.

Reuter, E,, Kertomus tutkimuksista niittymadosta j. n. e., katso: Maanviljelys- ylihallituksen tiedonantoja.

J^ogge, Bemh,, GusUf 11 Adolf, ett kristligt hjeltelif. öfvers. . . K. Grotenfelt. 31.

Sardou, Victorien, Rouva Suorasuu O. Relander. 1J2.

Savela, H,, Nystyrätaudista nautaeläimissä j. n. e., katso: Maanviljelysylihalli- tuksen tiedonantoja.

Sehybergson, M, G,, Suomen historia, kouluille ja kodeille kertomuksina esi- tetty. Suom G— t. 607.

Smith Lewis, Agnes, katso: The four gospels.

Stavemntf, L,, Gustaf 11 Adolf, hans personlighet och betydelse . K. Grotenfelt. 31.

Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia, katso: Finska kyrkohistoriska sällskapets handlingar.

Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja 1895 Hannes Gebhard. 311.

Suomenmaan hallinnollista kirjevaihtoa vuodelta 1808. 1. [Julkaissut J. R. Da-

nielson] G— t. 866.

Suomi. Kartasto Hannes Gebhard. 311.

Sveriges krig ären 1808 och 1809, utgifvet af generalstabens historiska afdelning.

G-t. 451.

Teitt, Jaakko, Valitusluettelo Suomen aatelistoa vastaan v. 1555 — 1556. [Jul- kaissut K. Grotenfelt] J. W. Ruuth. 279.

The four gospels in Syriac, transcr. from the sinaitic palimpsest by Robert L. Bensly, J. Rendcl Harris and F. Crawford Burkitt. With an introduction by Agnes Smith Lewis Arthur Hjelt. 197.

Tilinteko maanviljelystaloudellisista kokeista 1892, katso: Maanviljelysylihalli- tuksen tiedonantoja.

Todistuskappaleita Suomen historiaan IV, katso: Suomenmaan hallinnollbta kir- jevaihtoa.

V, katso: Teitt, Jaakko,

Tolstoi, Leo, Kristuksen opin henki Suom. Arvid Järnefelt. . . M. P. 303.

Turisten. Turisti. 1895 Hannes Gebhard. 311.

Turner OS, Adolf, Bref och dagboksanteckningar .... „ 51.

Ur Finlands historia. Publikationer ur de Alopebka pappren, red. af Ad.

Neovius G— t. 606.

Usko ja totuus, katso; [H^immer, R.]

Vasantasena O. Relander. 112.

Vasenms, V,, Ääniasteikko teoriiassa ja todellisuudessa ... K. Grotenfelt. 292.

, Suhteellisesta edustuksesta „ 294.

, Om proportionell representation „ „

mikull, M„ Gustaf II Adolf „ 32.

Hikner, Pontus, Ajatuksia ja kysymyksiä Ihmisen pojan edessä. Suom. M.

Mikkola Z. C. 127.

Hillkomm, M,, Luontaisjärjestöllinen kasvikunnan kuvasto. Tekstin roukaellutR.

Hult. Suom , . . . J. L. 552.

[ Wimmer, R,\ Usko ja totuus O. E. Tudeer. 547.

Hinter, Georg, Geschichte des dreissigjährigen Krieges . , G— t. 450.

Wretlind, E, W,, Miesten siitinelo. Suom. Vihtori Peltonen.

F. J. Pätiälä. 306.

— — , Naisten siitinelo. »n ..n

VIII

[ IVright, A, v(m,] Kertomus . . . voikauppaa . . . koskevien olosuhteitten tutki- mbta varten 1895 tehdystä matkasta, katso: Maanviljelysylihallituksen tie- donantoja.

Fui?ri, Martti, Seinä väliä O. R. 187.

, Ryftstfl O. Relander. 232.

Wychgram, J,, katso: Deutsche Zeitschr. f. ausl. Unterrichtswesen.

Vi\rt Gustaf Adolfs nummer K. Grotenfelt. 32.

Jlund, O. V,, Gustaf II Adolf. Ett trehundraärsminne. « 31

. Wimani Ew. Gladstone. Suom O. R. 248

-nAAAÄA/v^—

Mythologriasta Ja sen uusimmasta tutkimuksesta.

yulius Krohn, Suomen suvun pakanallinen Jumalanpalvelus. Neljft lukua Suomen su- vun pakanallista jumaluusoppia. 62 kuvaa tekstissä. [Toimittanut Kaarle Krohn\ Helsingissä 1894, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 83 osa. 193 siv. 4:0. Hinta 4: 50.

Koo meidän kansanrunoutemme aarteet ensin alkoivat tulla päivän valoon, oli oppineissa yleinen se mielipide, että niiden suurin arvo oli siinä, että niiden kautta päästiin tuntemaan ja käsittämään Suomen kansan mui- naisuutta ja ennen kaikkea sen muinaista jumaluusoppia. — Tämä katsanto- kanta on vieläkin jotensakin yleinen. — Olikin eteviä tutkijoita, jotka an- tautuivat tälle alalle. Aikaisempia mainitsematta M. A. Castrdn 1851 ja 1852 valmisti luentonsa Suomen mythologiasta. Häntä setirasivat sitten vielä muutamat muut tutkijat, niiden muassa Julius Krohn teoksensa »Kerto- muksia Suomen kansan historiasta» ensimäisessä osassa. Mutta sen jälkeen on kulunut pitkät ajat jolloin tutkimuksen muilla aloilla yhä edistyessä mythologian alaUa ei mainittavampaa ole saatu aikaan, kunnes Julius Krohn vainaja kevätlukukaudella 1887 piti yliopistollisia luentoja Suomen suvun pakanallisesta jumaluusopista. Nämä luennot on nyt hänen poikansa toh- tori Kaarle Krohn julaissut, perinpohjin uudistettuaan ne ja lisättyään nii- hin kaikki ne runsaat tiedot, jotka viime vuosien erikoistutkimusten kautta on koottu.

Syy siihen, että tutkimus tällä alalla ei pitkiin aikoihin sen nopeam- min edistynyt, on haettava useammalta taholta. Ensinnäkin oli ainehisto aikojen kuluessa karttunut niin tavattomasti, että tutkimukseen ryhtyminen vaati paljon työtä. Mutta tärkeämpää lienee, että on periaatteessa tapah-

o. Relander.

tuDut suuria muutoksia. Yleinen katsantokanta oli ennen, että ihmiskunta kaukaisina menneinä aikoina olisi ollut korkealla sopusointuisalla kannalla, että jos kohta olot ja tavat ovat olleet ybinkertaisia, ihmiset henkisessä suhteessa eivät ole olleet nykyisiä ihmisiä alhaisemmalla vaan pikemmin ylhäisemmäUä kannalla, että kaukainen, mennyt aika on ollut kultainen, onnellinen aika. Tämä katsantokanta on vaikkapa vähemmin selvästi mie- tittynä vaikuttanut tieteelliseen tutkimukseen vielä hyvin myöhäisenä aikana. (Katso esim. Elias Lönnrot, Afhandling om Finnarnes magiska medicin). Etenkin mythologian tutkimukseen on tämä katsantokanta vaikuttanut. Esi- isien muinaisen uskonnon vähistä jätteistä on mielikuvituksen ja hartaan tunteen avulla rakennettu kaunis rakennus.

Jos pintapuolisestikin otamme tutustuaksemme vanhojen kreikkalaisten mythologiaan hämmästyttää meitä heti sen ääretön rikkaus ja niin sanoak- seni hienopiirteisyys. Jumalien ominaisuudet on ihmeteltävän tarkasti määri- telty, heidän elämänvaiheensa, seikkailunsa, keskinäiset suhteensa tunnetaan tarkkaan, jumaluustarusto on pienimpiä yksityisseikkoja myöten muovaeltu korurakennus. Luonnollista on, ettei kansa ole voinut itselleen muodostaa tämmöistä pakanallista uskontoa, vaan ovat suuren kansan enemmistön yksinkertaisesta raajasta muodostuksesta runoilijat ja oppineet hioneet ja kehittäneet tämän kauniin rakennuksen. Taiteilijat käyttivät kömpelöjä, ru- mia jumalankuvia, joita kansa hartaasti palveli, lähtökohtana, joista he ke- hittivät maailman ihanimmat taideteokset. Samoin tekivät runoilijat ; jokaista pienintäkin piirrettä kehitettiin ja muodostettiin. Oppineet miehet taas haki- vat jumaluustarustosta kehyksen syvämietteisille ajatuksilleen. Kansan alku- peräinen jumaluustarusto siten muodostui vallan toiseksi, kuin mitä se oli ollut, eikä enää ole mahdollista erottaa mikä on ollut kansanomaista, yleistä uskontoa, mikä enemmän tai vähemmän tahallista muodostusta. Eikä tämä vanhain kreikkalaisten mythologia herennyt elämästä samalla kuin vanha Kreikka kukistui eikä sittenkään kun kristinusko oli Euroopassa yleisesti tullut tunnustetuksi, vaan se on elänyt meidän päiviimme saakka runollisena muotona, kaikkien kansojen yhteisenä omaisuutena.

Sama on suunnilleen ollut asianlaita Skandinaaviassa. Pakanallisilla skandinaaveilla, jo ennenkuin he viikingiretkiensä kautta olivat joutuneet likeisempään yhteyteen muitten kansojen kanssa, oli käsitys ylenluonnoUi- sesta, ja tämän tahdosta oli otettava selko ja sitä noudatettava tai koe- tettava taivuttaa rukouksilla ja uhreilla, jumalanpalveluksen kautta. He oli-

Mythologiasta ja sen uusimmasta tutkimuksesta.

vat huomanneet voimia, jotka olivat heitä itseään voimakkaammat ja niitä hädässä huudettiin avuksi. Mutta tässä uskonnossa ei ollut systeemiä eikä arvojärjestelmää. Ei tarkemmin ajateltu olivatko ne voimat, joita palvel- tiin, persoonallisia olentoja.

Näistä uskonnollisista käsitteistä muodostetaan ennen pitkää runollisen mielikuvituksen avulla eläviä, huomattavia kuvia, joita ajan pitkään ei pidetä kuvina vaan todellisuutena. Taru siten kehittyy, kasvaa, saa yhä uusia lisiä. Tämä muodostelu alkaa jo olla suureksi osaksi runoilijain työtä.

Niihin aikoihin skandinaavialaiset joutuvat likeiseen yhteyteen muiden kansojen kanssa. He perustavat valtakuntia Normandiassa, Englannissa, Venäjällä. Näissä maissa he tulevat yhteyteen toisten kulttuurimuotojen kanssa, vanhan klassillisen sivistyksen jätteiden, iiriläisten rikkaan kulttuurin ja ennen kaikkea kristinuskon kanssa. Itsekin he kääntyvät kristinuskoon, lislanti tulee skandinaavilaisuuden ikäänkuin pesäpaikaksi. Samaan aikaan käy myöskin säätyjäkö suuremmaksi. On hovia, on ylimyksiä, ja on suuri kansan enemmistö. Runous kohoaa korkealle kukoistuskannalle, syntyy rikas Idijallisuus. Nämä runoilijat myöskin käsittelevät ahkeraan jumaluusoppia, muodostavat skandinaavialaisesta mythologiasta uskonnollisfilosoofisen teolo- gian. Tarut syventyvät ja saavat eetillisen sisällyksen. Jumalat muodoste- taan, heille omistetaan uusia ominaisuuksia, heille muodostetaan yksityis- seikkoihin menevät elämäkerrat, laaja tarusto. Ne suuret runoilijat, jotka järjestivät pakanallisen uskonnon muistot ja traditsioonit järjestelmään, oli- vat kristityitä miehiä. Ensimäinen, joka tunnetaan nimeltä ja joka myös oli etevimpiä, oli Snorre Sturlason (f 1241).^)

Skandinaavialaisen mythologian on käynyt samalla tavalla kuin van- han klassillisen. Sekin on elänyt runollisena kaunistuksena hyvin myöhäi- siin aikoihin. Runsaasti käytettiin sitä viime vuosisadalla ja etenkin tämän vuosisadan alkupuoliskolla taiderunouden kehyksenä. Onpa meidänkin päivi- nämme yksi suuri runoilija, Viktor Rydberg, joka on mythologiasta ja van- hoista taruista etsin3rt kehykset syvämietteisille, jaloille ja känneille ajatuk- silleen. Hän ei ole kuitenkaan rajoittunut yksinomaisesti skandinaavialaiseen mythologiaan.

*) Adolf Noreen^ Fornnordisk religion» mytologi och teologi. Svensk Tidskrift 1892. Ss. 172—182.

Sophus Bugge, Studier over de nordiske Gude- og Ileltesagns-Oprindelse.

o. Relander.

Meidän aikaamme saakka on ollut yleinen se käsitys, että Snorre Sturlason ja hänen aikaistensa ronoilijain kuvaus muinaisskandinaavialaisten mythologiasta täysin luotettavasti kuvaa minkälainen heidän uskontonsa on ollut jo hyvin varhaisina aikoina. Ja suuresti on ihailtu tämän muka iki- vanhan uskonnon hienoutta ja ylevyyttä ja siveellisy3rttä. Onpa suuren yleisön käsityksessä moni paljoa myöhempisyntyinenkin piirre sulautunut kuvaan vanhasta mythologiasta. Mutta tämä katsantokanta ei saattanut tie- teellistä tarkastusta kestää. Tultiin huomaamaan, että enin siitä, mitä mui- naisskandinaavialaisessa runoudessa ihaillaan moraalisen ja uskonnollisen syvyytensä vuoksi, on siihen tullut seurauksena kristinuskon opin ja legen- dain vaikutuksesta. Ahkera ja tarkka tutkimus on voinut näyttää lukematto- mien piirteiden alkulähteen, moni runoteos on näytetty suoranaiseksi mu- kaelmaksi. Mainitakseni vaan yhden esimerkin:^) Saksalainen tutkija Elard Hugo Meyer on näyttänyt, että Völuspa niminen muinaisskandinaavialainen nmoelma, jota on pidetty vanhan mythologian luotettavimpana lähteenä, on läheisesti mukailtu erään latinankielisen teoksen mukaan (Honorius, Elud- darius). Jotensakin todennäköisenä pitää hän vielä, että tämän teoksen tekijä on oppinut koulunjohtaja Sämund. Tutkimustensa tulokseksi saa Elard H. Meyer, että Völuspa on kaikkein vähimmin luotettava lähde mytho- logian tutkijalle.

Tämän kriitillisen tutkimuksen perustaja ja etevin toimeenpanija on norjalainen Sophus Bugge. Luonnollista on, että tämän luontoinen tutki- mus, jonka on tä3rtynyt repiä alas monta kaunista ajatusta, on herättänyt paljon vastustusta. Mutta tieteellinen tutkimus on vastustuksesta huolimatta yhä edistynyt ja varmistunut. On kuitenkin vieläkin tutkijoita, jotka jatka- vat ainakin jossain määrin vanhaa tutkimussuuntaa, niinkuin Viktor Ryd- berg teoksessaan »Undersökningar i germansk mythologi». Hän on siinä systematiseerannut ja järjestänyt tarut sillä tavalla, että pakanallisilla skandi- naaveilla tuskin on voinut olla semmoista käsitystä. Sanovatpa hänen vas- tustajansa, että Rydberg on jatkanut Snorre Sturlasonin työtä. Se ainehisto, jonka Snorre ja Rydberg ovat koonneet, ei ole jätteitä kauniista pakanuu- den aikuisesta rakennuksesta, vaan kiviä, joista oltiin rakentamaisillaan sem- moinen temppeli. »Semmoinen olisi meidän kansalliseeppoksemme voinut

*) Adolf Noreen: Ett nytt uppslag i fr&ga om den nordiska mytologien. Nordisk Tidskrift 1890. Ss. 201-212.

Mythologiasta ja sen uustmmasia tutkimuksesta.

olla, jos se olisi saanut vielä elää muutamia vuosisatoja ja sillä olisi ollut käytettävänä mies, jolla olisi oUut Viktor Rydbergin monipuolinen sivistys, uskonnollinen harrastus ja runollinen nero.» ^)

Suomen m3rthologian tunteminen samoin kuin meidän kotoinen kult- tuurimme ylimalkaan on niin myöhäistä, ettei se ole ehtinyt käydä sem- mcHsten kehityskausien läpi kuin monen muun kansan. Mutta kuitenkin lienee muiden kansojen muodosteltu mythologia jossain määrässä vaikutta- nut meidän mythologian tutkijoihin. Tarkastakaamme muutamin sanoin M. A. Castrenin kantaa mythologian tutkimuksessa, joka vakinaisesti en tutki- muksen meillä perusti.

Castrdn käytti suomalaisten mythologian suhteen vakinaisena lähteenä painettua Kalevalaa, ja toisessa sijassa aikaisempien tutkijain huomioita. Kalevalan runot semmoisinaan otaksui hän lisäksi ikivanhoiksi. Mutta nyt on muistettava, että runot siinä muodossa kuin ne ovat meidän päivinämme eivät suinkaan ole ikivanhoja, vaan ovat jotensakin myöhäisinä aikoina yhä kehittyneet, muuttuneet ja saaneet lisiä. Samalla on myös niissä kuvastuva käsitys korkeammista olennoista, jumalista syventynyt ja muodostunut. Kun sen vuoksi tutkitaan jumaluusopillisia käsitteitä suomalaisilla, semmoisina kuin ne vielä elävät kansan keskuudessa, sen runostossa, taruissa, niin on muistettava, että paljon tästä on myöhäistä syntyä, on siihen tullut lisäksi vielä sen jälkeen kun kansa on luopunut pääasiallisesti vanhasta pakana- uskostaan ja omistanut kristinuskon. Sen sijaan saattavat tavoissa ja uiko- naisissa menoissa säilyä paljoa vanhemmat ja alkuperäisemmät muistot, senkin jälkeen kun kansa vanhaan muotoon on pannut uudemman sisällyksen.

Mutta vieläkin suuremmassa määrässä on Castrenin tutkimuksia hai- tannut se, että hän on käyttänyt yksistään painettua Kalevalaa tutkimustensa perustana. Lönnrot näet vapaasti yhdisteli eri runoja, lisäsi yhdistäviä säkeitä, ja siten hän ehkä tietämättään tuli muodostelleeksi enemmän kuin oli aikonutkaan. £tenkin hän muodosteli nimiä, ja yhdisti saman nimen alle eri tahoilta koottuja piirteitä. Siten luonnollisesti painetun Kalevalan avulla muodostettu mythologia monessa suhteessa on toisenlainen kuin kansansuusta koottujen runojen perustuksella. Mainitsemme vaan muutaman tunnetun esimerkin. Painetusta Kalevalasta saamme sen käsityksen, että Ukko ylijumala katsottiin muiden jumalien hallitsijaksi. Loitsija esim. tur-

*) AiUlf Norem^ Fornnordisk religion, mytologi och teologi s. 182.

o. Relander.

haan muilta apua haettuaan viimein sanoen »kun et tuostana totelle», »kun ei tuostana apua», kääntyy Ukon puoleen ja rukoilee hänen apuaan. Tämä arvonjärjestelmä on ainoastaan Lönnrotin muodostama. — Yleisesti pide- tään Ahtia pakanallisten suomalaisten veden jumalana; olen kuullut sanotta- van, ettei käsikirjoituksissa olisi tähänkään riittävää tukea, vaan puhutaan niissä, veden Ahdin rinnalla, maan Ahdista ja metsän Ahdista, ja vielä muullakin tavalla käytetään Ahti nimeä.

Tutkiessaan sukulaiskansojen jumaluustarustoa Castrdn suoranaisemmin perustui omiin havaintoihin, joita hän oli koonnut heidän keskuudessaan liikkuessaan. Castrdn käytti myöskin sitä menettelytapaa, että hän selittä- mällä nimen alkujuurta koetti päästä käsittämään mitä nimellä alkujaan on tarkoitettu. Tätä tapaa on paljon käytetty, mutta sillä on se vaara, että selittäjä on helposti taipuvainen panemaan omia filosoofisia mietteitään seli- tyksiin. Jos otamme huomioon kaikki sen mitä tässä on sanottu Castrenin tutkimustavasta täytyy meidän ihmetellä niitä verrattain varmoja tuloksia joihin hän sittenkin tuli.

Sen jälkeen kuin Castrdn suoritti tutkimuksensa mythologian alalla, on folkloren tieteellinen tutkimus ylimalkaan vilkastunut ja mythologian alalla on tapahtunut se suuri uudistus josta ylempänä on puhuttu, ja jos muualla oli paljon uudistettavaa ja monesta liiallisesta kuvittelusta luovut- tava, niin oli meilläkin jonkun verran korjattavaa. Näyttää sen vuoksi mel- kein siltä kuin olisi tutkijoilta lähtenyt lempi mythologian tutkimuksen suh- teen, koska siinä syntyi meillä melkein seisaus. Kun tutkimus mythologian alalla taas on elp3myt ja tuloksiin vienyt, on se uudelle perustalle perustu- nut ja uusia teitä kulkenut.

Julius Krohnin suunnittelema ja aloittama »Suomen suvun pakanalli- nen jumaluusoppi» ei läheskään ole valmis: viime jouluksi Kaarle Krohnin toimittama »Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus» käsittää seuraavat neljä lukua: Pyhät paikat. Epäjumalan-kuvat, Noidat ja uhripapit. Uhri- menot. Mutta jo tästä päättäen on menettelytapa uusi. Sijaa ei ole an- nettu arveluille ja syvämietteisille selityksille, vaan on kaikessa perustuttu siihen, joka varmasti ja todistettavasti on kansalta itseltään saatua. Tutki- muksen järjestäminen määrää jo sen luonteen. Aluksi on tutkittu pakanal- lista jumalanpalvelusta ja siitä vastaisuudessa edistyttänee mythologiaan ahtaammassa merkityksessä, tarustoon.

Mythologiasta ja sen uusimmasta tutkimuksesta.

NiiDkuin jo maioittiiDf on tavoissa ja menoissa varmaan usein säilynyt paljoa alkuperäisempi ja vanhempi muisto, kun monesti niiden nykyisessä selityksessäkin. Niinpä esim. monin paikoin maatamme on karsikkoihin liittynyt leikillisiä temppuja, joihin ei sen suurempaa arvoa panna; karsikko- jen valmistaminen on kuitenkin muisto vanhoilta ajoilta, johon on liittynyt paljon vakavampia tarkoitusperiä. — Ottamalla sen vuoksi jumalanpalve- lus ensinnä tutkittavaksi päästänee kauvimmaksi menneisyydessä. Myöskin oikein käsittämäUä jumalanpalvelus säätänee siitä hyvä perustus muulle mythologialle.

Tämä käsissämme oleva teos on siinäkin suhteessa suunniteltu hyvin laajaksi, että on otettu tutkittavaksi koko Suomen suvun pakanallinen juma- lanpalvelus. Suomen sukuun tässä taas luetaan: yhteissuomalaiset, lappa- laiset, Volgan suomalaiset, Permin suomalaiset ja myös ugrilaiset, vaikka niistä vähemmän puhutaan. Permin suomalaisiin luetaan myös vanhat bjar- milaiset. Tässä, samoin kuin Julius Krohnin toimittamassa kirjassa »Suo- men suku», lausutaan tämä mielipide ilman muitta selityksittä varmana totuutena. Varmana eivät kaikki tiedemiehet tätä asiaa pitäne, joten ehkä olisi voinut sen mainita. Ainoa sana, joka on säilynyt näiden bjarmien kielestä, Jomali, jolla sanalla islantilaiset kertovat bjarmien nimittäneen jumalaansa, tavataan ainoastaan yhteissuomessa, mutta ei syrjäänin kielessä, joten voi ajatella, että skandinaavialaiset matkustajat olisivat käyttäneet vää- rää nimitystä tapaamastaan kansasta. ^)

Ei tarvitse kirjaa pitkälti lukea, ennenkuin lukija huomaa, kuinka edullinen tämä aineen laajaperäisyys on. Jos olisi ryhdytty ainoastaan yh- teissuomalaisten jumaluusoppia tutkimaan, olisi ollut vaikea liittää yhteen eri huomioita ja moni huomio olisi irtonaisena ja yksinäisenä jäänyt arvotto- maksi ehkä huomaamattakin. Nyt ne alkuperäisimmällä sivistyskannalla olevien sukulaiskansojen tapojen kautta saavat usein selityksensä ja liittyvät yhteen, me pääsemme käsittämään useita piirteitä kansamme muinaisuudesta ja opimme ymmärtämään useita meidän päiviimme säil3meitä jäännöksiä. Puhumattakaan siitä, että tämmöisellä laajaperäisellä tutkimuksella on moni- puolinen arvo itsessään, kuvatessaan kokonaisen suvun jumaluusoppia, etsies- sään yhteisiä ominaisuuksia suvun eri jäsenten keskuudessa, tarjoaa se sa- malla kannatusta ja apua tieteen muillekin haaroille.

') £. N, Setälä, Om de finsk-ugrbka sprftken.

o. Relander.

Ainekset teokseensa on tekijä hakenut eninoniäkseen omaan havaintoon perustuvista esityksistä, etusijassa suomalaisten ja venäläisten matkakerto- mubista ja muista kansatieteellisistä ja historiallisista kuvauksista, vieläpä sanomalehtikirjoituksista ja pikku notiisseistakin. Missä kansanrunoutta on käytetty, on aina nojauduttu alkuperäisiin, kansan suusta muistiin pantuihin. Tästä päättäen lienevät tutkimuksen ainekset täysin luotettavia.

Esitystapa on semmoinen, että ensin kerrotaan alkuperäisemmällä pakanallisella kannalla olevien kansojen tavat ja pitämykset kulloinkin kysy- myksessä olevassa asiassa, ja siitä edistytään kehittyneempiin ja lopuksi suomalaisiin. Siten lukija huomaa tapojen kehityksen, siten myöskin Suo- men kansaan edistyessä ovat ainekset valmiina selittämään muuten epäsel- viä yksit3dsiä huomioita.

Tekijä on rajoittunut melkein yksinomaisesti suomensukuisiin kansoi- hin, vaan sivumennen hän joskus mainitsee muiden kansojen tapoja. Julius Krohn meillä laski perustuksen vertailevalle tutkimustavalle kansanrunouden alalla ja noudatti hän sitä suurella menestyksellä Kalevala-tutkimuksissaan. Mutta tuntuu siltä kuin hän olisi ollut melkein liian taipuvainen aina yhtä- läisyyksien perustuksella päättämään lainaa. Tästä kannasta on tässä teok- sessa mielestäni huomattavissa edistys, yhtäläisyyttä ei heti selitetä lainan kautta, vaan myönnetään yhtäläiset rinnakkaiset ilmiöt mahdollisiksi ja kat- sotaan tarvittavan muita syitä lisäksi ennenkuin yhtäläisyys lainaksi pääte- tään. Niin esim. jos joillakin Volgan suomalaisilla kansoilla tavataan joku yhteinen tapa tatarilaisten kanssa, jota ei muilla suomalaisilla tavata, otak- sutaan se lainaksi. — Muuten olisi melkein toivonut, että tekijä väliän laveammin olisi puhunut rinnakkaisista ilmiöistä muilla kansoilla. Sitä tekijä luultavasti ei ole tehnyt, ettei teos liiaksi laajenisi.

Aikaisemman mytholoogisen tutkimuksen heikkouksia oli liika filoso- feeraaminen, vastavaikutuksesta kenties on tekijä mielestäni ollut kovin niukka lausuessaan yleisempiä mietteitä. Hän on vaan kertonut selviä tosiasioita ja tehnyt niistä yhteenvetoja. Olisi toivonut kuulla hänen mielipiteensä näiden ilmiöiden kehityksestä. Saattaisi myös kirjassa kerrottujen asiain perustuksella lausua mietteitä yleisestä sivist3rskannastä ja sen kulusta. Mutta siitä tekijä ehkä vielä teoksen myöhemmissä osissa lausuu mielipiteensä.

Shamanismin suhteen olisi mielestäni toivonut jonkun selittävän sanan. Noitien tainnoksiin, loveen lankeaminen, niiden näyt, niiden loihdmiset ja monet ihmeteot, niinkuin sairaiden parantaminen ja myös syyllisen ilmi-

Mythologiasta ja sen utisimmasta tutkimuksesta.

saaminen eivät sainkaan ole pelkkää tarua, vaan ne ovat samoja ilmiöitä, joita nykyiseen aikaan kutsutaan hypnotismiksi ja suggestioniksi. Kaikilla kansoilla ja kaikkina aikoina on vastaavia ilmiöitä. Euroopassa niitä tava- taan etenkin keskiajalla ja uuden ajan ensi vuosisatoina. Monet ihmeteot, noitien vainoamiset, useimmat niin kutsutut »henkiset kulkutaudit» ovat tä- hän luettavat. Noitien tainnoksiin lankeamiset, näyt ja muut siihen liitt3rvät ilmiöt ovat hypnoottisen tilan eri puolia. Heidän aikaansaamansa ihmeet ovat osaksi samalla itsesuggestioonia ja joukkosuggestioonia, osaksi sugges- tioonin kautta saavutettuja todellisia tuloksia. Jokainen nykyaikainen lääkäri käyttää suggestioonia jossain määrin parannuskeinona monesti melkein tietä- mättään. Suomalaisten ja sukulaiskansojen tietäjillä ja noidiUa oli ja on vieläkm suggestiooni tärkeimpänä parannuskeinonaan. He varmaankin saa- vuttivat paljoa suurempia tuloksia loihtimisellaan tai muilla tempuillaan, kuin ollaan taipuvaisia luulemaan. Siinä määrässä kuin ruumiiUiset ilmiöt ovat riippuvaisia sielullisista ilmiöistä, ovat ne riippuvaisia suggestiivisista vaikuttimista Tutkimalla tietäjien, noitien, shamaanien toimintaa tältä kan- nalta tiede varmaan vielä on saavuttava kauniita tuloksia. ^)

Niinkuin jo sanoin, ei tekijä ylimalkaan ole antautunut yleisiä miet- teitä lausumaan. Yhdessä kohdin ei hän kuitenkaan ole malttanut pysyä suunnitelmansa rajojen sisäpuolella. Puhuessaan noidista ja uhripapeista tulevat myös loitsut puheeksi, ja antavat tekijälle aihetta lausumaan muuta- mia mietteitä loitsujen kulusta, s3mnystä ja iästä.

Tekijä sanoo, että nykyisiä loitsurunojamme ei saata pitää edes yh- teissuomalaisina. Suomalaisten alkuperäinen loitsurunous on arvattavasti ollut samanlaista tilapäistä kuin lappalaisten ja Aasianpuoleisten sukulais- temme. Sen luontoisia loitsuja, kuin meidän nykyiset ovat, ei ole tavattu virolaisillakaan kuin hyvin pieni määrä, vaikka heillä on koottu eepillisiä ja lyyrillisiä runoja niin suuret määrät. Ne eivät ole voineet syntyä muualla kuin Suomen rajain sisällä, ja jotensakin myöhäisinä aikoina. Kristillisiä aineksia ei tekijä arvaa myöhemmiksi kuin pakanallisia, vaan päinvastoin.

Tekijän mietteet näistä asioista ovat erittäin viehättäviä, haluaisi vaan kuulla niistä enemmän, etenkin luulen monen olevan uteliaan kuulemaan, kuinka tekijä laajemmin perustelee viimeisen lauseensa kolmannessa luvussa : »Varmaa ainakin on, että se aate, joka kannattaa koko loitsurunouttamme

*) Otio StoU, Suggestion und Hypnotismus in der V^lkerpsychologie.

IC) Mythologiasta ja sen uusimmasta tutkimuksesta.

ja kohottaa suomalaisen noidan korkeammalle kaikkia hänen sukuveljiään, usko sanan sisälliseen voimaan, ja nimenomaan Herran sanan, ei ole paka< nmiden aikuinen.»

Tekijä on aikonut kirjansa suurenkin yleisön luettavaksi, siinä syy sen rajoituksiin. Toivottava myös olisi, että kirja saavuttaisi laajan lukijakun- nan. Mitään tämäntapaistakaan ei meillä ole entisestään. Runsaasti on siihen tietoja koottu, ne ovat selvästi ja vaikuttavasti järjestetyt ja koko- naisuudeksi muodostetut, ja kaikki ne ovat luotettavia ja tunnollisesti pun- nittuja. Esitystapa on selvä ja yleistajuinen, joka sekin keboittaa runsaasti lukijoita kirjaan tutustumaan. Mutta vaikka teos onkin yleistajuinen, on sen tieteellinen arvo suuri, tekijä on yhteen koonnut kuvauksen tieteen tähän- astisista tuloksista ja on varmaan innostuttava lukuisiin erikoistutkimuksiin ja antava niihin hyvää ohjausta. Kirjan loppuun liitettyä, erittäin huolelli- sesti valmistettua kirjaluetteloa luulisin myös monelle tervetulleeksi.

Kirjan arvoa lisäävät monet onnistuneet kuvat. Useimmat niistä ovat meidän omien tutkijaimme tuomien valokuvien ja piirustusten mukaan tehtyjä.

Vielä on sana mainittava seikasta, josta yleisö varmaan on utelias jotain kuulemaan. Kaarle Krohn kutsuu itseään kirjan toimittajaksi ja isäänsä Julius Krohnia kirjan tekijäksi. Huomattava on kuitenkin, ettei Kaarle Krohnin työ ole tavallista toimittamista vaan itsenäistä tieteellistä työtä. Vaikea on tietysti sivullisen määrätä kunkin osuutta työhön, mutta ettei Kaarlo Krohnin saata olla aivan vähäinen, voi jo siitäkin päättää, että niin runsaasti on aineksia karttunut Julius Krohnin kuoleman jälkeen. En luule sanovani ainoastaan yksityisen mielipiteeni, kun arvelen, että Kaarle Krohn oh'si voinut panna nimensä vähän huomatummallekin sijalle kuin esipuheen loppuun.

o. Helander.

♦ >- <-»-

yielä maisterioppimme muodollisuudesta. \ 1

Vielä maisterioppimme muodollisuudesta.

Maalaiskylään oli asettuout suutarimestari. Hän oli käynyt Helsingin opissa ja ulkomaillakin, suorittanut kisällityönsä Helsingin suutariammatti yhdistyksessä ja saanut siltä hyväksytyn kisäUikirjan. Hän tuli kylänsä luotta^ musmieheksi, ja alkoi yhä enemmän ottaa osaa kylän yhteisiin asioihin Huolimatta siitä, että hänelle useinkin muistutettiin: suutari pysyköön lestis sään, hän arvosteli milloin mitäkin asiaa kylän hoidossa. — Mutta kylä Iäisistä alkoivat vähitellen yhä useammat tuntea, että heidän jalkojaan kengäi ahdistivat. Eikä heille alussa juolahtanut mieleenkään, että siihen oh'si suutarissa vikaa, oUhan hänellä kisällinkirja Helsingin suutariammattiyh- distykseltä, ja olivathan kengät aivan Pariisin uusimman muodin mukaisia, muodollisesti moitteettomia, kauniita. Asiasta ei kumminkaan päästy, mikä valitti että kenkä hankasi varpaita, mikä taasen surkeili kantapäitään.

Silloin muuan yleisöstä uskalsi julkisesti väittää, että kylän suutari teki saappaita, jotka ahdistivat, hankasivat, puristivat Ja siitäkös suutari kauhistui. Mikä hävyttömyys! Hän istuutui suutarinmestarin istuimeUeen ja ärjyi:

»Hän on väärä profeetU. Älkää uskoko häntä, pojat. £ihän hän koskaan ole hyväksytty suutarinammatti-opissa. Ja silloin hän totisesti, totisesti ei kykene arvostelemaan suutarintöitä. Hänen olisi pitänyt loo- gillisesti ja nöyrästi ajatella tähän tapaan: minä en ole koskaan tutkinut saappaanvalmistusteoriaa tai siihen kuuluvia tieteitä, eikä siis — Jumala paratkoon — minulla siitä ole aavistustakaan. Hänen moitteensa on vaan hassutuksia, täynnä tietämättömyyttä, ristiriitaisuutta, epäloogillisuutta y. m. y. m.»

Ja yleisöstä osa alkoi uskoakin, että eiväthän he voi todellakaan ym- märtää mitään toisen ammatista, vika lieneekin heidän omissa jaloissaan eikä saappaissa, jotka olivat mallikelpoisia, muodikkaita, moitteettomia. Mutta toiset arvelivat, että suutarimestarin oma ammattisivistys mahtaa sit- tenkin olla liiaksi muodollinen, koska hän ei voi sovittaa saappaanteko- taitoaan eläviin ihmisjalkoihin, tekee vaan valmiitten puulestien mukaan.

Tuota vikaa olin kirjoituksessani »Maisterioppimme» (Valvojan viime marraskuun vihossa) väittänyt yliopisto-opetuksessammekin olevan. Ja sen

l'i Hamtes Gehhard,

johdosta pani kolme yliopiston professoria, herra VVemer Söderhjeln) tunne- tulla voimallaan etunenässä, kahdessa pääkaupungin sanomalehdessä toimeen täydellisen linjarynnäkön kirjoitustani vastaan, jossa linjarynnäkössä nuo tie- teitten edustajat käyttivät noita suutarimestarin meheviä lauseita.

Ajattelin ensin ryhtyä vastaamaan kaikkiin erikseen, mutta kun sain kuulla, että Valvojan viime joulukuun numeroon tulisi vielä vastauksia, niin päätin jättää kaikki vastaukset yhteen kirjoitukseen. Tämä olikin sitä haus- kempi, kun nämä jälkimäiset ovat tehneet mahdolliseksi tyynen ja asiallisen keskustelun.

Ensiksikin on meioodiani vastaan tehty pari muistutusta.

Herra Setälä on epäilemättä osannut oikeaan, muistuttaessaan, että se tapa, jota käytin tarkastaessani yliopisto-opetustamme, oli muodollinen, kun puhuin etupäässä luentoaineitten nimien nojalla. Sen minä tiesin jo edeltäpäinkin, ja ne vastaukset, joihin kirjoitukseni antoi aihetta, ovat näyttä- neet, että tuon metoodin kautta voi tulla erehdyksiä, voipipa tehdä vää- ryyttä ehkä monen miehen koko opettajatoimellekin. Mutta minä katsoin tuon metoodin itselleni ainoaksi mahdolliseksi ensiksikin siitä syystä, että en oh*si monessakaan aineessa pystynyt syvemmälle menemään ja toiseksi siitä syystä että jos olisin syvemmälle voinut mennäkin, niin olisin ehkä meidän pienissä oloissamme tullut persoonallisesti loukanneeksi yksityisiä henkilöitä vielä enemmän kuin nyt jo olen tehnyt. Ja tämä minusta ei ole persoona- vaan isänmaalle tärkeä kulttuurikysymys.

Tutkimustapaani vastaan tekee myöskin herra Danielson muistutuk- sen. Hän sanoo että minä vertaellessani opettajien lukua meillä ja ulko- mailla joudun erehdyttävään esitykseen, että en ole Pariisissa Sorbonnen ja College de Francen rinnalla ottanut huomioon niitä kahta erikoislaitosta historiantutkimista ja arkistomiehiä varten, jotka siellä ovat olemassa, ja että Saksan yliopistot ovat ikäänkuin yhden korkeakoulun rinnakkaisosastoja, joista oppilaalla on tilaisuus hakea haluamiansa luentojaksoja, mistä par- haiten luulee löytävänsä. Tästä olen jo artikkelini alussa (siv. 485) itse- kin huomauttanut. Ja että erityisesti en ole tehnyt vääryyttä historian opetukselle, käypi Saksaan nähden selville jo itsestään, ja Pariisiin nähden siitä seikasta, että siellä ei ainoastaan historiantutkijoita varten ole erikois- laitoksia, vaan, niinkuin saman artikkelini siv. 488 jo olen maininnut, useassa muussakin aineessa. Niinkuin artikkelistani näkee, en ole itsekään tahtonut antaa tuon vertailun absoluuttisille luvuille kovin ratkaisevaa merkitystä.

Vielä maisterioppimme muodollisuudesta. 13

vaan toivonut valaisevani enemmän sitä suhdetta toisiinsa, jossa opettaja- määrä eri aineissa on meillä ja muualla. Ja tässä kohden olen nimen- omaan maininnut, että historianopettajain suhdeluku on muihin maihin näh- den verrattain pieni.

Mutta itse asiassa se seikka, jonka herra D. esittää minua vastaan, yhtä paljo ja enemmänkin todistaa minun väitteitteni puolesta. Voipi näet resonneerata näinkin: Koska meillä ei ole erikoiskouluja yliopistomme rin- nalla niinkuin Pariisissa, ja koska meidän yUoppDaamme eivät vielä voi valita useamman kotimaisen yliopiston välillä niinkuin saksalaiset, niin olisi toivottavaa, että meidän ainoan korkeakoulun opettajat koettaisivat asettaa opetuksensa niin monipuoh'seksi kuin mahdollista, varsinkin kun niitä yh- dessä aineessa on niinkin monta kuin viisi.

Jos nyt lähdemme tarkastamaan artikkelini sisällystä vastaan tehtyjä muistutuksia, niin tapaa meitä ensiksikin herra Setälän polemiikki sitä vastaan, että olin artikkelissani uskaltanut väittää että joku tiede voi meille olla eri aikana tärkeämpi kuin toinen, että siis en ollut »myöntänyt kai- kille tieteille tasa-arvoa tieteiden tasavallassa.»

Tämä on vaikea prinsiippikysymys, jota mielestäni ei herra Setala- kaan ole vastaväitteillään ratkaissut. Samaten kuin löytyy niitä, jotka vaati- vat taiteelle arvoa taiteen itsensä vuoksi (Fart pour Tart), samaten voinee löytyä niitä tiedemiehiäkin, jotka vaativat tieteelle arvoa tieteen itsensä vuoksi, huolimatta siitä missä määrin se voi olla arvosta kulttuurin edisty- miselle. Missä määrin tuo kanta pitää paikkansa, toisin sanoin missä määrin voi tunnustaa »tieteiden tasavaltaa», sitä varten otettakoon pari esimerkkiä selvitykseksi :

Puolustaessaan latinan väitöskirjojemme »Z)^ ftöf<» -sarjaa, jonka arvoa meille ja meidän oloissamme olin viime kirjoituksessani uskaltanut ottaa kysymyksen alaiseksi, on latinan professori myös viitannut niihin tutkimuk- siin Suomen taloudellisen historian alalla, joissa näkee karjaluettelolta 1500- luvulta. Myönnän kyllä että väitöskirjan aine semmoisenaan ei ole toistaan parempi, toinen vaan pieni tiDikivi siihen rakennukseen, jota sanotaan Suo- men taloushistoriaksi, samaten kuin toinen on tiilikivenä latinan kielen lauseopin historiassa. Mutta latinan kielen lauseopin historia tulee kyllä kirjoitetuksi ilman meidän (suomalaisten) esirukouksiamme, jota vastoin Suomen taloushistorian tutkimista eivät muut, varakkaat kansat, huoli kan- nattaa. Ja meidän sivistyksemme ei siitä paljo käyne vialle, tuleeko lati-

H Hannes Gebhard.

Dan kielen lauseopin historia kirjoitetuksi tällä vai tulevalla vuosisadalla, mutta Suomen sivistys ja talous kärsii siitä, että sen taloushistoriaa ei tunneta.

Mutta löytyypä muitakin asianhaaroja, kuin kansallisuus, jotka voivat häiritä »tieteiden tasa-arvoa». Niinpä voipi kansalle eri aikoina eri tieteet käydä tärkeämmiksi. Esim. viimeksi kuluneena 5 vuotena ei kukaan suo- malainen voine kieltää, että Suomen valtio-oikeuden tutkiminen on ollut kaikista tärkein.

Ja vielä yksi esimerkki. Mielestäni professori Eliel AspeUnin on onnistunut valita erinomaisen hyvä aine tutkimukselleen »Kansa Saksan kertomarunoudessa v. 1750—1850», joka teos tuskin on löytänyt tarkkaa- vampaa ja kiitollisempaa lukijaa kuin allekirjoittanut. Sittenkin mielestäni olisi tällä hetkellä tärkeämpi, että saataisiin selville kotimaiset maanomis- tusolot tällä hetkellä (joissa torppari- ja irtolaiskysymykset käyvät yhteis- kunnalliselle ja valtiolliselle kehittymisellemme yhä uhkaavammiksi, vaikka ne kansankerrokset, jotka tarvitsevat vähintäin 10,000 markkaa vuosittain elääkseen, sille ehkä ummistavat silmänsä), kuin vieraitten kansojen runous muinaisina aikoina. Kun siis tällä hetkellä olisi valittavana esim. talous- tieteen ja jonkun estetiikan erikoisdiscipliinin professorinviran välillä yliopis- tossamme, niin olen varma siitä, että herra Setalakin rupeaisi »hyödyn kannalle.»

Näin ollen näemme siis että kansallisuudet ja aikakaudet määräävät tieteitten arvoa eri lailla, että siis tieteet ovat ihmisiä varten, eivätkä itseään varten. Ja kun ihmistä sitovat aika ja aine, niin tieteetkään eivät rankaise- matta voi ainakaan pitkän päälle irtautua niistä. Niitä täytyy siis arvos- tella »hyödyn», aineellisen ja henkisen, kannalta, tasa-arvon tulee häiriytyä, varsinkin kun on puhe tieteellisestä opetuksesta, niinkuin tässä keskustelussa on ollut asian laita.

Ja vaikka herra S. on polemiseerannut kantaani vastaan tasa-arvon puolesta, niin hän kumminkin itsekin lopuksi rikkoo tasa-arvon seuraavin sanoin: »Minäkin puolestani olen sitä mieltä, että maamme varoilla on ensi sijassa kannatettava niitä tieteitä ja niitä tutkimuksia, joissa voimme saada aikaan omaperäisintä ja itsenäisintä.» ^).

^) HSdcd sanansa lauseen toisessa osassa: „mutta kuitenkin katsoisin vahingoksi tieteelliselle sivistyksellemme, jollei meillä myöskin olisi vähien varojemme mukaan edustettuina ne tutkimukset, jotka yhdistävät meitä muun sivbtyneen maailman tie- teelliseen työhön" eivät löydä vastustusta minun kirjoituksestani.

Vielä maisterioppimme muodollisuudesta. 15

Jos Dyt kääDDymme tarkastamaan niitä erikoismuistutuksia, joita eri tieteitten edustajat ovat kirjoitustani vastaan tehneet, niin tapaamme ensiksi- kin estetiikan edustajan.

Kun herra £. A— n ehätti laatimaan vastauskirjoituksensa (U. S. 1894, n:o 287) estetiikan opinnoista, ei hän malttanut ensiksi ottaa selkoa siitä, että puhuin erikseen estetiikan (meillä tavallisessa merkityksessä kä- sittävä teoreettista estetiikkaa, taide- ja kirjallisuushistoriaa) opettajamää- rästä meillä ja muualla, ja erikseen teoreettisen eli n. k. »puhtaan» este- tiikan opetuksesta. En ole näet koskaan väittänyt sellaista kuin esim. että »ulkomaalaisissa yliopistoissa ei muuta kuin poikkeukselta löydy estetiikan professoreja», niinkuin herra A. m. m. katsoo hyväksi selvittää toiselle lukijakunnalle, josta suurella osalla ei liene tilaisuutta ottaa selkoa kirjoi- tuksestani.

Mitä nyt opettajamäärään estetiikassa (s. o. teoreettisessa estetiikassa, taide- ja kirjallisuushistoriassa) tulee, niin — ainakin artikkelissani mainittu- jen lähteitten mukaan — pysyy tosiasiana, että se useissa ulkomaan yliopis- toissa on suhteellisesti pienempi kuin meillä. Esimerkiksi Oxfordissa ja Cambridgessa i, Sorbonnessa i. College de Francessa ei yhtään. Saksan yliopistoissa keskimäärin alle kolmen, meillä kolme, tahi, jos tahdomme kielimiehille mieliksi lukea kansanrunouden dosentinkin esteetikkoihin, koko- naista neljä. Ja tämä tosiasia, että meillä tätä nykyä on suhteellisesti pal- jon opettajia »estetiikassa», näyttää olleen herra A:lle niin vieras, että hän ei sitä ottanut uskoakseen, vaan rupeaa selittämään sen johtuneeksi minun tietämättömyydestäni.

Ja kun tämä vihdoinkin selviää herra A:lle, ^) niin hän ehkä näkee artikkelissani johdonmukaisuuden siinä, minkä hän on vieraalle lukijakun- nalle tuominnut ristiriitaisuudeksi. Sillä mitä ristiriitaisuutta on nyt siinä, jos minä, kun on valittavana anglosaksilaisen murretutkimuksen ja Danten, Mölisen tahi Shakespearen tuntemisen välillä, pidän jälkimäistä yliopisto- opetuksellemme suurempiarvoisena? Ja mitä ristiriitaisuutta olisi siinä, että minä pitäisin »Oxfordissa tavallista historiallispoliitillisen tiederyhmän tut- kintoa h3rvänä, vaikka siihen m. m. luetaan Englannin, Ranskan ja Saksan

^) Siitfl, että se ei heti hänelle selvinnyt, syyttää hän tietysti yksinomaan minun kirjoitustani. Mutta tässä hän on tuomarina omassa asiassaan, ja vieläpä tuomarina, jolta — hänen kirjoitustavastansa päättäen — täUä kertaa puuttuu tuomarin malttia.

l6 Hannes Gibhard.

kirjallisuuden historiaa»? Eosiksikään en ole tuota tutkintoa pitän3rt hy- vänä enkä pahana. Ja toiseksi tyynempi-mielinen lukija kuin herra A. ei voi tulkita kirjoitustani siten, että olisin tahtonut meidän yliopisto-opetuk- sestamme tykkänään poistaa »estetiikan» ryhmään kuuluvia aineita, niinkuin herra A. näyttää lukijakunnalleen uskottelevan.

Tulemme sitten kys3rmykseen »puhtaasta» eli teoreettisesta estetii- kasta. Olin sanonut, että yliopisto-opetuksessa tämä aine ei enää näy paljo nimeksikään esim. Ranskan ja Saksan yliopistoissa, joissa enimmäkseen vaan näkee opetettavan taiteen ja kirjallisuuden historiaa.

Olin nimittäin useinkin kuullut tuon väitteen sellaisilta, jotka ovat ulkomailla harjoittaneet opintoja tällä alalla, ja tätä mielestäni vahvisti se seikka, että yliopisto-ohjelmissa ei näy muuta kuin poikkeukselta opetus- aineena teoreettista estetiikkaa, sekin filosofian edustajan luentoaineena. Mahdollista on että tämä on erehdys, koska herra A. sen niin varmasti vakuuttaa, mutta huomattavaa on, että hän selitti yhtä suurella varmuudella vääräksi tietoni »estetiikan» (s. o. teoreettisen estetiikan, taide- ja kirjalli- suushistorian) opettajain lukumäärästä ulkomaan yliopistoissa.

Vihdoin herra A. ikäänkuin privaattikolleegiossa ilmaisee minulle, että kirjallisuushistoria on »ihmiskunnassa liikkuvain aatevirtausten historia». Yhtä suurella syyllä katson minä voivani »privaattikolleegiossa ilmaista», että tuo aatevirtaus ulottuu kotimaahankin, ja että se ei ole pysäht]myt 1500 — lyoo-luvuille, vaan kuohuu meidänkin päivinämme, vaikka yliopiston opetus meillä siitä ei ole ollut paljon tietääkseenkään. Herra A. tosin puol- lustaa meidän yliopisto-opetustamme sillä, että hän »luulee tietävänsä», että »puhtaan estetiikan» luennoissa säännöllisesti otetaan puheeksi taikka viita- taan kotimaiseen kirjallisuuteen. Mahtuukohan niihin viittauksiin ihmis- kunnassa liikkuvain aatevirtausten historiaakin?

Ja näitä pääasioita kirjoituksessani, että »estetiikan» opetus meillä on käsittänyt yksipuolisesti ulkomaan kirjallisuutta ja taidetta, niissä yksipuoli- sesti vanhempia ilmiöitä, sekä kotimaan kirjallisuutta käyttänyt — herra A:n oman selityksen mukaan — vaan välikappaleena teoreettisen estetiikan opetukselle, näitä pääasioita herra A. ei ole voinut kumota.

Lopuksi herra A. tahtoo nöyryyttää minua seuraavaan hänen »logiik- kaansa»: »Koska niin moni ylioppilas antautuu estetiikan alalle, niin mahtaa se olla semmoinen opintoala, jolla tarjotaan 'sisäUysta' eikä 'muotoa\ Täy- tyisihän epäillä nuorisomme sekä järkeä että tuntoa, jos se kilvan rientäisi

Fielä tnaisterioppimme muodollisuudesta. 1?

pureskelemaan kuivaa kuorta, huolimatta ouko siinä sydäntä taikka ei». Tahtooko herra A. yhtä nöyrästi jatkaa tätä hänen omaa logiikkaansa? Silloin tultaisiin esim. seuraaviin johtopäätöksiin: Koska v. 1881 — 1894 ainoastaan 3 ylioppilasta on ottanut approbaturin yleisessä historiassa, mutta 44 estetiikassa, niin mahtaa nykyinen opetus estetiikassa tarjota paljo enem- män »sisällystä» kuin opetus yleisessä historiassa; tahi: koska samaan aikaan latinassa on 219 ylioppilasta ottanut approbaturin, mutta estetiikassa ainoas- taan ^/5 osa siitä, niin latinan approbaturi (Nipperdeyneen) tarjoo 5 kertaa niin paljon »sydäntä» kuin estetiikan. »Täytyisihän muuten epäillä nuori- somme sekä järkeä että tuntoa!»

Mutta herra A:n selän takaa kuulen jo latinan professorin (Prlehti 1894, N:o 288) huutavan minusta pojilleen: »älkää uskoko häntä» — sen johdosta, että olin artikkelissani sanonut pääosana latinan approbaturin-kurs- sissa olevan Nipperdeyn selitysten Cornelius Nepokseen. »Pojat» eivät tarvitsekaan uskoa minua, he tietävät sen tovereiltaan, jotka ovat tuon tut- kinnon suorittaneet Sillä kyllä kai professoriemme pitäisi tietää se, että ylioppilaat tavallisesti eivät »usko» yksistään professorien kurssiluetteloa, vaan tiedustelevat kokeneilta tovereiltaan korrehtuuria niihin.* Ja latinan s^probaturin suorittaneista ne, jotka minä tunnen, ja joitten kanssa asiasta olen puhunut, selittävät, että heiltä on mennyt pääosa tähän tentaamiin pantua aikaa juuri Cornelius Nepokseen ja Nipperdeyn selityksiin.

Syynä siihen muistuttamaani tosiasiaan, että meillä klassillisten kiel- ten edustajat eivät tähän saakka ole pitäneet luentoja klassillisen aikakau- den historiassa, niinkuin ulkomaan yliopistoissa näkee opetettavan, selittää herra F. G. olevan sen, että »ulkomaiden yliopistoissa pitävät erityisesti asetetut opettajat luentoja vanhan ajan historiassa, sellaisia meillä ei ole»; hänen nykyinen virkansako siis estäisi häntä sellaisia luentoja pitämästä? Hänen kolleegansa, herra Danielson, sanoo Valvojassa (siv. 629) että »krei- kan ja latinan kielten professorit olivat selittäneet, etteivät he, ainakaan toistaiseksi, joutaneet — — tähän aineeseen käsiksi». Että jälkimäinen selitys on uskottavampi, voipi päättää siitä, että olen äskettäin kuullut, että molemmat kreikan kielen professorit ovat selittäneet olevansa halulliset lä- heisessä tulevaisuudessa ryhtymään tähän aineeseen.

Tekstikriitillisistä luennoista ja tutkimuksista, jotka meidänkin yliopis- tossamme ovat saaneet suuren sijan, lausuu muuan Saksan tiedemies arve- luita, jotka mielestäni voivat olla meillekin opettavia. Suomennan tähän

2

l8 Hannes Gebhard,

muutamia palasia: »Katalogiseeraus, inveoteeraus, rekisteröiminen on kyllä tarpeellista; mutta mikäli se tulee pääasiaksi sivistyksessä, kuolee tämä; Sapiunt ex indidbus: heillä on viisautensa rekistereistä , eikä kir- joista itsestään, on eräs etevä filoloogi sanonut muutamasta ammattiveljiensä

ryhmästä; ja tämä ryhmä kasvaa tätä nykyä enemmistöksi. Nykyiset

filoloogit pysyvät ainoastaan rekisteröimisessä, he eivät voi hallita yhtaikaa asiallista ja muodollista, produktiivista ja kriitillistä näkökantaa. Heidän yhä enemmän ja enemmän esiintyvä mielipiteensä, että klassillisen aika- kauden todistuskappaleet ovat vaan olemassa tekstikritiikin vahvistamiseksi, on sisällisesti köyhä ja ulkonaisesti vaarallinen. Koulujen ja yliopistojen oppilaat siitä kärsivät: ei suotta tätä nykyä vaadita koulureformia. Pää- asiallisimpana toimena nykyisissä Saksan gynmasioissa on se, että he oppi- laissaan herättävät ikuista vastenmielisyyttä klassillisuutta vastaan. Se on turmiollinen toimi. Sillä se viepi vähintäin puolisivistykseen ja useinmiiten raakuuteen; — — koulujemme opettajat tulevat yliopistoista.» ^) — —

Historian opetuksesta lausuu herra S. minun artikkelini johdosta : »hän (allekirjoittanut) ei katso riittäväksi sitä, että uuden ajan kolmelle tai nel- jälle vuosisadalle on omistettu yhtä paljon opetusta kuin edellisille vuosi- tuhansille». Jos tästä lauseesta rupeamme vetämään johtopäätöksiä, niin pitäisi esim. rautakaudelle omistaa enemmän opetusta kuin koko aikakau- delle vuodesta 1500 meidän päiviimme saakka! Tämä mielestäni varsm hyvin kuvaa juuri sitä virhettä yliopisto-opetuksessamme yleensä, mitä olen vastustanut. Vaaditaan opetuksessa »tieteiden tasa-arvoa», huolimatta elä- västä ihmisestä ja hänen sekä henkisistä että aineellisista tarpeistaan. Val- mistetaan saappaita puulestin mukaan.

Samaan suuntaan olen kuitenkin ymmärtänyt herra Danielsoninkin vastauksen, vaikka hän tietysti ei voine »esihistoriaa» pitää yliopisto-opetuk- selle niin tärkeänä kuin hänen kielitieteellinen kolleegansa.

Muuten mielestäni herra D:n ja minun mielipiteiden välillä ei näytä olevan kovin suurta eroavaisuutta. Niinpä huomautukseeni, että Kreikan ja Rooman historian esittäminen olisi pikemmin klassillisten kielten pro- fessorien kuin historian opettajan asia, hän ilmoittaa, että historian opettaja ryhtyi siihen »vasta sitten kuin kreikan ja latinan kielten professorit olivat

') Rembrandt ais Erzieher. Von einem Deutschen. 35:s painos. Leipzig 1891. Siv. 70—71.

Vieiä maisterioppimme mtiodoiiisutidesia. IQ

selittäneet, etteivät, aioakaan toistaiseksi, joutaneet tähän aineesen käsiksi». Siis näkee että historian opettajat ovat olleet samaa mieltä minun kanssani. Ja puhuessaan historian luennoista uusimmasta ajasta, sanoo hän itse jo vanhastaan toivoneensa päästä esittämään iQmen vuosisadan historiaa ja lupaa että tuo toivo jo läheisessä tulevaisuudessa toteutuu. Spesiaaliluen- toja, jommoisia minä olin lausunut toivottaviksi, pitää hän hyödyllisinä.

Täytyy tunnustaa, että tämän enempää en minä koskaan ole toivo- nutkaan. Se, että herra D. sittenkin polemiseeraa minua vastaan, johtunee siitä, että — niinkuin tavallisesti polemiikeissa — vastustaja tarttuu muuta- miin lauseisiin, katsomatta niiden yhteyttä kokonaisuuden kanssa, ja panee niihin suuremman merkityksen, kuin mitä kirjoittaja on tarkoittanut. Että minä esim. olisin ehdottanut historian opetuksessa kokonaisesitykset tykkänään poistettaviksi ja niiden sijaan spesiaaliluentoja, on erehdys, jota puolueeton ja tyyni lukija ei artikkelistani voi löytää. Koko artikkelinihan yleensä on ollut polemiikkia kaikenlaisten spesiaaliaineitten valitsemista vastaan opetuksessa. Mutta kun historiassa on viisi opettajaa, niin mielestäni voisi olla virkistä- vää, että joskus joku opettaja lukisi sellaisia spesiaaliaineita, joita muutamia luettelin. Kaiken sen alle, mitä herra D. tässä kohden luulee kirjoittavansa minua vastaan, voisin siis mielelläni panna nimeni.

Ja kun minä olin artikkelissani huomauttanut siitä, että meillä viitenä viimeisenä vuotena historiassa enemmän kuin puolet yliopistoluennoista ovat käsittäneet vanhaa ja keskiaikaa, loput alkaneet 1500 luvulta ja ainoastaan yksi (herra D:n oikaisun mukaan kaksi) käsitelljrt uusinta aikaa, niin herra D. nyt väittää, että minä pitäisin kaikkein uusinta aikaa historian opetuk- selle tärkeimpänä. Siihen hän ei voi saada todistusta; mutta tuommoisen äärimmäisyyden ja nykyolojen välillä on pitkä matka, jolta hyvällä tah- dolla varmaankin voipi löytää kultaisen keskitien. Yleisesti tunnettu on, että kouluopetuksessa viime aikoihin saakka useinkin historia loppuu, kun päästään vuoden 181 5 paikoille, ja tätä pidetään epäkohtana kouluissamme. Mutta miten koulunopettajien mieleen juolahtaisi opettaa uudempaa histo- riaa, kun moni heistä varmaankaan ei yliopistossamme koskaan ole kuul- lut sitä opetettavan? Luonnollista on että häneen jääpi yliopistoajalta se mielipide, että tämä aika on kerrassaan arvoton opetukselle. Mutta miten voi ylioppilassivistyksen saanut kansalainen ymmärtää nykyistä Eurooppaa edes vähänkään tuntematta esim. tapahtumia vuosilta 1848 ja 1870?

20 Hannes Gebhard.

Kaikkeen siihen, mitä herra D. kirjoittaa tutkintojen ja historian väi- töskirjojen luvuista sekä sen yhteydessä »tarmottomista ylioppilaista» y. m. s., en tahdo tnitään vastata, koska sen kautta tämä kirjoitus tulisi kosketta- maan liiaksi sekä opettajien että väitöskirjojen tekijäin persoonia.

N. s. uusissa kielissä olin uskaltanut ehdottaa, että nykyisiä lehtorin- virkoja vähennettäisiin ja että niissä toinen professorin virka saataisiin. Tätä vähentämistä piti nykyinen professori, herra VV. S., majesteetinrikoksena ja väitti ensi kiireessä, (P:lehti 1894, n:o 285) että 1^ kaikissa Euroopan yliopistoissa on paitse tieteen edustajia myös lehtoreja uusissa kielissä.»

Kun tämän sanoin erehdykseksi, tinki hän lauseensa näin kuuluvaksi : »kaikissa niissä, missä filoloogiset opinnot ovat järjestetyt kuin meillä» (P:lehti 1894, n:o 288) eli toisin sanoin: kaikissa yliopistoissa, joissa on lehtoreita, on lehtoreita ! Molempia väitteitä seurasi, arvattavasti varmuutta enentääkseen, pitkä jono voimakkaita epiteettejä, minun artikkelini »vää- ristä tiedoista», »epäloogillisuuksista», y. m. s.I

Minulla ei ole ollut aikaa eikä halua ruveta tutkimaan tätä detalji- kys3rmystä. Herra Setälä ilmoittaa, että Upsalassa on sekä tieteellisiä opet- tajia, että lehtoreita. Sattumalta on minulla tätä nykyä käsillä Kristianian yliopiston ohjelmia ja niistä näkee, että siellä on tieteellisiä opettajia uusissa kielissä, mutta ei lehtoreita; ja sama on laita monessa muussakin Euroopan yliopistossa.

Kun meillä olin ehdottanut lehtorinvirkojen vähentämistä, niin tarkoi- tin että yhdistämällä yhden vakinaisen ja nykyisen ylimääräisen ranskan- kielen lehtorinviran palkat säätäisin ylimääräisen professorin palkka ger- maanilaista kielitiedettä varten. Alituisesti uudistuu kokemuksemme siitä, miten vaikea on saada uusia professorinvirkoja, mutta tuollaisen vaihdoksen kautta se olisi luultavasti mahdollista. Ja kun saksankieli on kouluissamme pakollinen, niin yliopiston oppilaat ehkä vähimmin kaipaisivat lehtorin ope- tusta tässä aineessa.

Suomen kielen lehtorinvirka on ainakin osaksi ollut jonkunlaisena kan- sallispalkkiona sellaisille miehille kuin Julius Krohnille ja Paavo Cajanderille, ja sellaisena se mielestäni on enin oikeutettu, sanottakoonpa heidän äidin- kielen kirjoittamisen opetusta millä nimellä tahansa ja antakootpa he vaikka deklamatsioonitunteja lisäksi. Kysymys on vaan siitä, eikö tuon opetuksen tulisi siirtyä kouluun yliopistosta, jossa se tietääkseni ei missään muussa maassa ole.

Vielä maisterioppimme muodollisuudesta. 21

Näemme siis yllä olevasta, että muutamat erityisseikat artikkelissani ovat tarvinneet oikaisua ^), tobet selvitystä puoleltani, mutta siitä huolimatta väitteeni pitänevät pääasioissa paikkansa.

Vasta sen jälkeen kun olin kirjoittanut artikkelini, huomautettiin mi- nulle, että kysymys oli Saksassa aivan päivän keskusteluna, että siellä on paraikaa vilkas harrastus yliopisto-opetuksen parantamiseksi.

Tämän parannuspuuhan sanotaan saaneen alkunsa edellisessä sitee- raamastani teoksesta »Rembrandt als Erzieher», jonka pseudonyymin takana kuuluu olevan muuan Saksan etevimpiä professoreita. Tätä, kaikista*" sen yksipuolisuuksista huolimatta, sangen merkillistä teosta, joka ilmestyi 1880- luvulla ja silloin sai korkeaoppineitten puolelta paljo vastustusta osakseen, painettiin jo v. 1891 35:s painos.

Se keskustelu, joka täten syntyi, on etenkin viime vuosina käynyt vilkkaabi ja saanut vihdoin yliopiston opettajat itsekin innolla ja vakavasti ottamaan siihen osaa. Lentokirjasia ja laajempia artikkeleita aikakauskirjoissa olen nähnyt siteerattavan vuosilta 1 891 — 1894 ainakin kolmattakymmentä, mitkä käsittävät joko yliopisto-opetusta yleensä tahi erityisissä aineissa (esim. filosofiassa, juridiikassa, j. n. e.).

Niistä harvoista artikkeleista päättäen, jotka olen ollut tilaisuudessa lukemaan, ^) on tuossa keskustelussa valitettu etupäässä seuraavia epäkohtia Saksan yliopisto- opetuksessa:

että se on viime vuosikymmenillä käynyt liiaksi paljon ammattisivis- tykseksi yleisen sivistyksen kustannuksella;

että se on ollut yksipuolisesti teoreettista, muodollista, niin että ny- kyinen tieteellinen sivistys on vienyt monessa suhteessa mis^reen; ja

että yliopistopedagogiikka on ala, joka tähän saakka on melkem tykkänään unhotettu, yliopistojen ja korkeamman sivistyksen vahingoksi.

Tuosta keskustelusta olisi varmaan meidänkin yliopistomiehillämme

*) Näitä erehdyttäviä erityisseikkoja on vielä se lause (siv. 498), että lakitie- teellisessä tiedekunnassa uusi apulaisopettaja «tiedekuntansa nimenomaan lausumasta tah- dosta ei tule ollenkaan pitämään luentoja taloustieteessä*. Asian laita kuuluu olevan se, että kun mainittu opettaja oli esittänyt valittavaksi juridben tahi taloustieteellisen luentojakson lukuvuodeksi 1894 — i8gs% niin tiedekunnan jäsenet olivat lausuneet toi- vottavaksi, että hän ennemmin ottaisi juridisen.

•) Katso „Akademische Revue", „Dcutsche Rundschau" ja „Die Zukunfl* viime vuodelta.

22 Maila Talvio.

paljo opittavaa, etenkiD jos ryhdytään filosoofisen tiedekuonan tutkintojärjes- telmää uudistamaan, niinkuin toivottavaa olisi.

Vaikka meillä ehkä voisi luulla, että yliopistomiehistämme useat pi- tävät nykyolojamme joko moitteettomina tahi ainakin mahdottomina paran- taa, voinee kumminkin varmasti toivoa, että yliopistopedagogiikka meilläkin tulee uusien parannusten alaiseksi, ja siten elähyttämään korkeinta sivistys- tämme.

Hannes Gebhard.

c!^ =

öisiä vieraita.

Oli jo niin kevätpuolta, että vain sydänyöllä hämärsi. Mutta lauvan- tain ja sunnuntain välinen yö tuli pimeä ja kolkko kuin syksyllä. Vettä satoi, tuuli kierteli solia ja lakasi altaan kaikki mitä eteen sattui.

Tuvassa makasi väki. Keskiyön aikana heräsi joku lapsista pyytä- mään vettä. Äiti tapaili piimätuoppia ja löysi sen kyljellään permannolta; kissa pahanen siinä lie liikkunut. Hän sukasi ylleen hameen, otti tyhjän tuopin ja läksi unimielin aittaan päin mahlajakaljaa noutamaan.

Tuuli ruhjoi vaatteita, lumensekainen sade piiskasi kasvoja, paljaat jalat polkivat liejuista pihaa. Pärekoppa oli jäänyt tyhjäksi tallin eteen, tuuli sitä vieritteli. Lapset olivat jättäneet lehmänkellon puun oksaan riippumaan ja se soi siinä lämähdellen myrskyn äänten rinnalla surkeasti kuin hätähuuto. Vihdoin hän tuli ovelle ja ojensi kätensä pistämään avainta avaimenreikään. Sieltä tuli tyhjyys vastaan. Hän luuli tavoittaneensa ovea liian kaukaa ja astui likemmä. Kynnykselle hän lankesi, heräsi silloin vasta täydellisesti unestaan ja parkasi kimakasti.

Ovi oli selkosen selällään. Edessä oli musta aukko ja lattialta nä- kyi Valkosia repaleita — — — . Vaimo silloin aavisti kaikki ja vaikeroi- mistään tukahduttaen juoksi hän säikähtynnenä sisään.

— Kalle hoi, aitassa on liika. Vieras siellä on käynjrt siivoomassa ja puhdistamassa.

Itkuksi katkesi häneltä ääni, vilusta kalisivat hampaat ja koko olento värisi.

öisiä vieraita. 23

Kalle sai vaatteet ylleen ja kahlasi kiireesti pihan poikki. Vaimo jäi ulos odottamaan, kädet painettuina rinnalle ja korva teroitettuna kuun- telemaan. Korvessa ympärillä ryski, huojuvat puut humisivat, niinkuin maailman lopun edellä Jumala olisi lähettänyt ilmansa lakaisemaan pois kaikki maanpinnalta. Kallesta ei pitkään aikaan kuulunut mitään. Vaikka olisi siellä sisäUä saanut surmansa.

— Vieras on kä)myt, mennyt matkaansa, kuulumatta, näkymättä. Puhtaaksi on raivannut jälkensä! kuului ääni vihdoin aitasta tyynnä kuin kaukainen huokaus.

— Ensinnäkin on korjannut kirkkovaatteeni naulastaan ja tyhjänä on orsi, jolla vasikannahka riippui kuivamassa.

Vaimo purskahti itkuun.

— Katsos, veikkonen, ovatko minun hameeni jäljellä. Jos se ne vei, niin mikä minun poloisen eteeni tuleekaan — -— — I

Hän piteli käsissään hameen helmaa, johon oli pyyhkinyt silmiään, kuunteli kyyneleitä ja henkeä pidätellen ja luuli tuulen ulvonnasta erotta- vansa, miten miehen kädet haparoivat tyhjiä seiniä.

— Sillä on mahtanut olla vaimo tai morsian, joka tarvitsi, sillä tyh- jinä ovat sinunkin naulasi.

Vaikeroiden uskalsi vaimo vihdoin mennä aittaan. Hän oli kompas- tua voipyttyyn, joka tyhjennettynä sekin oli kumossa permannolla. Kaikki sille olikin kelvannut!

Ne toimittivat tulta ja tarkastelivat tuhotyötä.

Kirstu oli avattu ja lattialla hajaUaan sisällä: torpankontrahti, kun- nankuitteja, lasten parempia leikkikaluja ja nurinkäännetty kukkaro. Muu kaikki poissa. Eipä siellä suuria ollut ollutkaan. Riepuun käärittynä oli ollut kymmenen penniä ja se hopeinen sormus, jonka KaUc kihlasormuk- sena kerran oli antanut morsiamelleen. Maitopytystä oli varas juonut, nu- rin närin se oli viskellyt vaatteet, tarkastellut taskut, ehtinyt valita parhaat paidat ja löytänyt takimmaisesta piilosta, monen huivin sisästä silkkiliina- sen, jota vaimo tuskin kirkkoon oli raskinut panna päähänsä.

Aamun valjetessa löytyi veräjältä toinen saapas, yksi hameista ja hävinneen laatikon kansi.

Vaimo sai Kallen heti lähtemään naapuritorppaan. Siellä vielä maat- tiin, mutta Kallen kertomus pani kaikki mielet vireille. Kalle alkoi siitä,

24 Maila Talvio.

kun heillä lauvantai-iltana oli menty kylpyyn ja puhui sitte tarkasti koko asiain kulun aina kestävään hetkeen saakka.

Miehet olivat nousseet jalkeille, naiset tekivät tulta ja panivat kahvi- pannun kiehumaan. Kalle istui alakuloisena penkillä. Yksin Risto virui sängyssä pitkällään imien piippuaan. Hän oli jo harmaahapsinen mies, muuten pitkä ja roteva kuin jättiläinen. Kukaan ei tiennjrt neuvoa voron jälkiä. Heillä ei eilispäivänä ollut käynyt ketään vierasta. Mutta kaikesta päättäen tämä ei voinut olla ihan likeltä, koska se niin oli ollut janoissaan, että oli juonut maidon, ja vienyt leivät ja voit mukanansa. Vaan ei se taas voinut olla ihan outokaan, koskapahan oli ymmärtänyt etsiä niin tar- kasti kaikki salaisimmatkin sopet. Ja arveluja tehtiin kaikkiin suuntiin. Kalle ei niistä innostunut. Hänen alakuloisuutensa oli vaihtunut tyyneksi alistuvaisuudeksi sallimuksen määräykseen.

— Mikä on poissa, on poissa, sanoi hän ja melkein rupesi estele- mään varkaushuhun levittämistä.

— Jollei sinua tietäisi niin rehelliseksi mieheksi, niin voisipa melkein luulla, että olet liitossa varkaan kanssa, arvelivat naapurit.

Risto oli sillä aikaa noussut istumaan. Hän vajosi puhdistamaan tuhkaa piippunysästään ja alkoi uudestaan kysellä Kallelta, mitä kaikkia tavaraa häneltä oli viety ja mimmoiset olivat varastetut vaatteet olleet. Ja Kalle kertoi taas uudestaan kaikki, piirsi polvelleen kankaan ruutujen suuruuden, kertoi housutaskujen luvun, ei unohtanut mainita, että kuosi oli kaupunginräätälin hienoimpaa, ja että jokaisessa napissa oli saman räätä- lin nimi. Risto kuunteli tarkasti ja lupasi pitää silmänsä auki illalla. Hän oli nimittäin sinä iltana kutsuttu pelimanniksi kuuliaisiin Kyyhkylän kylään.

— Jos se on likeisiä, panee se tietysti ylleen ne vaatteet Kyyhkylän kuulijaisissa.

— Uskaltaisikohan tuo? Kunhan se vain ci niitä möisi — — —

— No ehkä sittc ostaja näyttäytyy niissä.

Olisihan Kallen toivon pitänyt elpymän, mutta alakuloisena hän tuli Koivulaansa ja istuutui aitanportaille eteensä tuijottamaan.

Olihan siinä olevinaan rakennuksen alkua, saunaa, aittaa ja navettaa, mutta kaikki oli pientä ja typistettyä. Tuvan ikkunasta mahtui tuskin kaksi silmää yhtaikaa katselemaan, katto tapaili miehen päätä. Pellon turpeet olivat sulamattomat ja alta näkyi ruskomulta, mutta pinnan alla vihannoi kaiu-anoras. Aho antoi niukasti leipää ja halla korjasi joskus vielä nekin

öisiä vieraita. 25

viimeiset. Velkaa täytyi tehdä. Tuvassa istui Loviisa laulellen itkevälle lapselleen. Pian saisivat he kaikki itkeä nälkäänsä. Ja siitä sitte piti var- kaille tasata. Se oli heidän sallittu osansa.

— Jaa, jaa, kuka armoton raskii tulla rosvoamaan näin köyhiin paik- koihin, kuului Loviisa vaikeroivan.

— Eivät uskalla suurempiin. Sentähden täytyy köyhien tasata heille. — : Ja sinä säästit niitä vaatteita kuin silmäterääsi, hyvän maisterin

muistona. Et kirkkoonkaan pannut päällesi. Nyt voro vei! — Ja minun sormukseni ja silkkini, ainoat jotka vielä olivat säästyneet tyttöaikojen tur- huudesta. Silloin sitä kokoelin vaatetta ja liinaa, piti oleman silkit ja sor- mukset. Ja nyt voro vei kaikki! Kunhan olisin tuon tiennyt, olisinpa saattanut muuttaa rahaksi ja itse syödä ne suuhuni. Se silkkikin, josta en- nen palkkarahoistani maksoin 8 markkaa!

Mies ei virkkanut mitään. Hänen kasvoillaan oli sunnuntairauha ja kädessään virsikirja.

Vaimoa ärsytti tuo velttous.

— Eivät ne takasin tule sillä tavalla. Kylälle siitä on lähdettävä puhumaan. Sinäkö menet vaiko minä?

— Johan minä niistä puhuin. Ristokin lupasi illalla katsella K3ryh- kylän kuulijaisissa. Mutta mikä on v^tyä, se on poissa. Niitä ei enää tavata. Aitassahan nuo riippuivat tähänkin asti. Mitä virkaa niillä siellä oli? Tottahan se vieras ne tarvitsi paremmin, tottahan sillä oli vähemmän kuin meillä. Antaa hänen pitää saamansa!

Hän työnsi viimeiset sanat tulemaan ikäänkuin ne olisivat olleet hä- nen omantuntonsa ääni, jonka piti hallita kaikki hänen inhimilliset mieli- tekonsa. Loviisaa taas rauhoitti se, että Risto oli saanut kuulla asian. Sillä Risto, jos kukaan, saattoi vaania varkaan jäljet Hänellä oli silmää, vaikka kolmen varaksi, liukas kieli ja puheessa sukkelat käänteet. Mutta hjTvää tuulta hänessä ylläpitämään tarvittiin aina jotakin väkevää juotavaa. Sentähden Loviisa otti niuhasta jauhovarastostaan vadillisen ja vaihtoi sen viinaksi toisesta torpasta. Maanantain iltapäivänä, jolloin saattoi arvata Riston palanneen kutsuista, pisti hän pullon Kallen käteen.

— Lähde nyt Ristolta kuulostamaan.

Jo tiellä tuli Risto Kallea vastaan, matkalla Koivulaan.

— Aika kaunis on kevään alku, sanoi Kalle kun oli pistetty kättä.

— Niin on. Ja taidatpa saada housusi takaisin.

26 Maila Talvio.

— Takaisinko?

Kalle seisahtui hämmästyneenä Riston eteen, ja Riston silmät lensi- vät pulloon Kallen povitaskussa. Sen johdosta hän sivumennen mainitsi, että viinavarat olivat olleet Kjyhkylässä sangen niukat. Kuokkavieraat sen* tään olivat tuoneet mukanansa. He eivät kajonneet itse pääasiaan ennen- kuin Risto oli päässyt istumaan Koivulan tuvan peräpenkille ja täysi lasi oli hänen edessään. Eilispäivästä vielä väsjmeenä hän veltosti nojausi sei- nään tai pöytään puhuessaan.

— Tiedäthän sinä Kyyhkylässä Mattilan talon?

Kalle nyökäytti päätään vastaukseksi. Mattilan poika oli toissa ke- väänä kerran poikennut heillä.

— No se poika, se Jussi kosiskelee siellä erästä Tilta-nimistä piika- tyttöä. Jussi oli kuulijaisiin oikein kutsuttu, mutta Tilta tuli kuokkavieraana. Miesten sitte siinä kieputellossa polskaa sattui Jussi istuutumaan penkille minun viereeni. Pimeä siinä oli, sillä lamppu oli nostettu orren päähän, se kun aina tanssiessa tahtoi sammua, mutta — niinkuin olin katsellut kaik- kien muiden vaatteisiin — vilkasin minä häneenkin.

— Mitä sinä minun vaatteistani katsot? kysyi Jussi.

— Uman vain katson, että on hienoa kangasta ja taitaa olla kau- punginräätälin tekoa? sanoin minä.

Hiukan tutkivasti oli Jussi häntä tarkastanut ja sitte kadonnut tans- siin. Mutta Risto läksi tekemään tuttavuutta Tiitan kanssa. Ja saikin hä- net houkutellubi penkille viereensä istumaan.

— Kunhan nyt tästä Tiltaa viedään Mattilan emännäksi, niin totta- han sielläkin tarvitaan pelimannia?

Tilta punastui, rupesi nauramaan ja pyyhkimään hikeä otsaltaan.

-^ Mitäs turhia Risto! Saavathan ne talonpojat parempiakin.

-— Ei niitä noin kauniita tyttöjä joka niityllä kasvakkaan.

Tilta jo heltyi pyytämään että Risto tulisi ensi sunnuntaiksi soitta- maan heidänkin kuulijaisiinsa ja näytti salavihhaa Ristolle kättään, jossa oli kannallinen sormus.

— Aika korea sormuskin jo on! ihaili Risto.

Silloin Tilta sukkelasti peitti kätensä, haukkui sormusta rumaksi ja vanhanaikaiseksi ja hyppäsi pois. Illempana sai Risto kopatuksi häntä käsi- varresta ja kuiskatubi:

— Tänäänkö sinä sen sait?

öisiä vieraita. 27

— Tänään.

Enempiä todistuksia Ristolla ei ollut. Mutta hän oli ihan varnia siitä, että varas nyt oli hänen käsissään. 'Itse varkaudesta hän ei ollut puhunut yleisesti, vain kertonut luotettavimmille tuttavilleen.

— Mene sinne nyt tarkastamaan tunnetko tavarat omiksesi, kehotti hän. Kalle oli vaipunut mietteisiinsä. Hänen mieleensä muistui se päivä

kaksi vuotta sitten, jolloin he olivat muuttaneet Koivulaan. Loviisan ava- tessa eväitä ja Kallen hakatessa puita kahvipannun alle oli kaskeksesta tul- lut mies, joka oli pysähtjmyt juttelemaan heidän kanssaan. Hän oli sano- nut olevansa Mattilan poika, Jussi. Heidän avukseen hän oli nostellut kirstua ja muita tavaroita ja saanut kahvia heidän pannustaan. Olisiko hän silloin huomannut Kallen kirkkovaatteet ja Loviisan sormuksen?

Kallelle selveni äkkiä koko tuo mahdoton varkaus, että talon poika tulee köyhästä torpasta varastamaan morsiamelleen sormusta ja itselleen kosimavaatteita. Hän ei tullut tarvitsevana, joka hädissään ottaa kun ei itsellään ole, vaan hän oli tuUut himonsa käskystä. Ja se se oli joka Kallea niin äärettömästi loukkasi. Hän oli itse koko elämänsä ajan elä- nyt köyhyydessä, mutta aina saanut himonsa voitetuksi kun se oli kiusan- nut häntä valheeseen tai varkauteen. Sen hän sentään olisi voinut ym- märtää, jos toinen äärimmäisessä hädässä ja ikäänkuin tahtomattaan olisi tullut kajonneeksi lähimmäisensä tavaraan. Ja jos hän jälkeenpäin olisi tullut tunnustamaan ja pyytämään anteeksi, olisi Kalle hänelle mielellään suonut anteeksi. Mutta tulla köyhiin ihmisiin kun oli talon poika I — Ja itse asiassa: eihän tämä ollut mitään uutta. Tapahtuihan niitä varkauksia useinkin, mutta ne eivät koskaan olleet sattuneet Kalleen niin mieskohtai- sesti ja sentähden ei hän ollut tullut niitä niin syvällisesti ajatelleeksi.

Hän tunsi että hänen oli ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin. Sentähden hän otti leivän kotoa evääkseen ja läksi kävelemään Kyyhkylän Mattilaa kohti. Varovaisesti hän vakoili tiellä ja sai tietää, että Jussi, oltuaan useampia päiviä poissa, oli palannut kotiin juuri sinä sunnuntaina. Joku oli nähnyt hänen kantavan suurta myttyä kainalossaan. Yhä varmemmaksi Kalle tuli Jussin syyllisyydestä. Totisena hän asteli ylös Mattilan kujaa ja teki johtopäätöksiä talon varallisuudesta.

Peltojen sänget olivat vielä kyntämättömät, eikä toukoa näkynyt mis- sään tehtynä. Ojat olivat kaikki päästetyt umpeen, kolme lammasta käveli katbtelemassa vanhaa nurmea pientarilta. Rakennusten katoista oli tuuli

28 Maila Talvio.

vienjrt osia mukaansa ja lovia oli parsittu uusilla päreillä, joten oe olivat mustan ja valkosen kirjavat. Piha oli kuin sotkettu likajärvi, johon jalka vajosi kuin pohjattomuuteen ja jonka rantoina olivat tuvan kuistin portaat toisella, ja navetan kynnys toisella puolella. Saarena keskeltä pihaa oli kaivo. Olisi senkin kansi sietänyt korjaamista. Tuvan portaat olivat mä- dät, rikkinäiset ikkunat tukitut päreillä ja rievuilla. Porstuasta tuli ulos kaksi laihaa, likaista sikaa ja likainen oli se nainenkin, joka vastasi Kallen tervehdykseen.

— Onko nuori isäntä kotona.

— Ei ole.

— Viipyyköhän se kauvankin?

— Pitäisi palata suurukseksi.

Kalle istuutui penkille ja katseli ympärilleen. Sellaiselta siellä näytti, että Kalle todellakin rupesi uskomaan, että Jussi tarvitsevana oli käynyt varkaissa. Hänen oma kotinsahan oli köyhä, mutta siellä ei ollut sitä kolkkoa, häviön ja autiuden köyhyyttä, joka täällä ikäänkuin kirkui vastaan jokaisesta raosta permannossa, särkyneistä ruuduista ja kylmästä tulisijasta, josta oli lohjennut kiviä. Ja kun Kalle katseli ulos ikkunasta olivat siat nousseet kaivokannelle ja tonkivat siinä tyhjää kaukaloa.

— Eiköhän tuota kaivonkantta pitäisi paikata. Putoovat sinne vielä nuo siat, lausui Kalle vihdoin.

— Näkyy pudonneen taas se lauta, jolla Jussi sitä paikkasi.

Ja nainen kahlasi kaivolle, ajoi elukat alas kannelta ja asetti laudan- pätkän paikoilleen. Hän oli vanhanpuoleinen, mahtoi olla isännän äiti, ystävällisen näköinen, mutta likainen.

— Sinne putosi meiltä vasta — olisiko sitä nyt pari kuukautta? — varsa. Putosi illalla ja löydettiin aamulla kuolleena.

Kalle päivitteli vahingon suuruutta, jonka jälkeen akka tuli puheli- aammaksi.

— Paljonpa meille onkin tapahtunut vahinkoja viime aikoina. Huk- kasi syksyllä markkinamatkallaan isäntä sata markkaa hevosen hinnasta. Talvella paloi saunassa lehmä ja hieho; kun oli se navetan katto niin ha- jallinen ja sattui kova pakkanen, niin oli täytynyt muuttaa sinne. Ja nyt taas tämä varsa kuinka lienee hyppinyt.

— Olisi se nyt kumminkin korjattava tuo kaivonkansi,

— Niinhän se olisi.

öisiä vieraita. 29

Hetkisen ajan Kalle vielä katseli kuinka siat tonkimalla koettivat siir- tää lantaa sijaltaan. Sitte hän sanoi jäähyväiset ja ajoi siat pois mennes- sään kaivon sivntse. Hän oli päättänyt jättää sikseen koko asian. Liiat varat eivät näkyneet painavan Jussiakaan. Talon poikana hän ei ollut kehdannut kosia ilman silkkiä ja sormusta, siitä syystä hän oli ottanut. Varkaus oli tietysti synti, mutta vastatkoon itse teoistansa. Ja Kalle käveli pää alaspainuneena mietteissään, nim ettei huomannut ennenkuin hänen edessään seisoi mies, jonka yllä Kalle heti tunsi — ryöstetyt vaatteensa.

Housut olivat hänelle liian lyhyet, sillä hän oli pitempi ja kook- kaampi kuin Kalle. Uusi lakki oli hänen päässään ja kainalossa mytty. Hän ei Kallea tervehtinyt enempää kuin ventovierasta ihmistä ja jatkoi matkaansa vihellellen, kasvonpiirteitten rävähtämättä, pitkin askelin ja — Kallen mielestä — ylpeänä.

Kalle pysähtyi häneen tuijottamaan suu auki. Olisiko hän voinut näyttää noin viattomalta, jos hän olisi ollut syyllinen? Mutta vaatteet oli- vat Kallen. Siitä ei ollut epäilemistä. Hän katosi niin kiireesti, ettei Kalle ehtinyt häntä edes pysähdyttää. Kalle itse asteli Ristoa puhutte- lemaan.

— Mennään sinne yhdessä ensi sunnuntaina, neuvoi Risto. SDloin ne kuuluutetaan ja minut pyydettiin pelimanniksi. Eipä Jussi olisi minua tahtonut, mutta oli Tilta tullut pyytäneeksi.

Ja Risto uskoi Kallelle, että hänellä itselläänkin oli »selvittämättö- miä asioita» Jussin kanssa. Siitä syystä hän oli ruvennut Jussia heti epäi- lemään.

Seuraavana sunnuntaina Loviisa ja Kalle Riston seurassa astuivat Matti- lan pihaan. Oli se hiukan kuivanut ja kuusen havuja oli sirotettu viemään pihan yli. Muutoin oli tupaakin siivottu, ikkunoita paikattu ja paistetun sianlihan haju tunki ulos asti. Risto astui soittaen sisään, morsian otti hänet hymysuin vastaan. Tiitalla oli uusi pumpulihame yllä ja valkonen huivi päässä. Hänellä oli paljon puuhaa ja edestakaisin hän juoksi tuvan ja kammarin väliä. Hetkeksi hän pysähtyi puhumaan.

Silloin Loviisa loi katseensa hänen rentoina alas riippuviin käsiinsä ja näki vasemman käden pisimmässä sormessa tutun sormuksen. Hän astui häntä likemmä, tarttui hänen käteensä ja katseli sitä likeltä.

— Minun sormukseni, minun varastettu sormukseni, jonka minä mor- siamena sain, jonka Kalle markkinoilta osti juutalaiselta, huusi hän.

30 öisiä vieraita.

Hämmästybissään antoi Tilta äänetÖDDä hänen vetää sormuksen sor- mestaan ja rupesi sitte vasta tekemään vastarintaa.

— Sehän on minun sulhaseni antama I Antakaa pois se!

— Enkä anna, kun minä kerran sain. Ennen minä sen sulhaseltani sain kuin te.

Molemmat naiset seisoivat vastatusten keskellä lattiaa, Loviisa laihana, kalpeana, kuluneessa puvussa rukoilevasti katsellen; Tilta punaposkisena, terveenä, silmissä epäilyksen väri. Hän heitti kysyvän katseen sulhaseensa, joka väkijoukon halki raivasi itselleen tietä heidän luokseen.

— Mitenkäs isäntä niin on antaunut pahan hengen valtaan, että tulee niin köyhään paikkaan varastamaan, kuin meillekin? sanoi Loviisa.

Hänen katseensa pyysi. Poskilla oli uurrettu tie ikäänkuin kyynelistä. Jussi nauroi ylenkatseellisesti ja pudisteli olkapäitään. Kalle oli käsillään ruvennut tunnustelemaan vaatteita hänen päällään. Mitenkä hän olikin saa- nut ne niin kulumaan sinä yhtenä ainoana viikkona! Nehän tuskin mihin- kään kelpasivat enään.

— Ja mihinkäs sinä olet pannut sen havukirveen, jonka sinä kerran minun laputukiltani veit? huusi joukosta joku.

Ihmisparvi oli taajana ympärDlä ja tarkasteli uhkaavana uhriaan.

— No saattehan nyt vähemmälläkin omanne, sanoi vihdoin Jussi ja repiytyi irti Kallen käsistä.

Muitta mutkitta hän heitti takin päältään ja viskasi sen Kallelle.

— Tilta, anna heille mokomakin sormus!

— Johan minä sen annoin.

— Entä minun silkkini ja Kallen housut? kysyi Loviisa.

— Silkin minä möin. Housut ovat jalassani. Pitäisin mielelläni vielä tämän illan. Huomenna saat kaikki retkusi!

Hän nauroi huolettomasti leveää nauruaan, tarttui morsiamensa kä- teen, pyysi pelimannia soittamaan ja ympäri huoneen he läksivät pyörimään, — sulhanen paitahihasillaan. Loviisa ja Kalle peräytyivät nurkkaan päin tieltä. Hetken kuluttua olivat he kotimatkalla.

Ota oli tyyni ja lämmin. Upeista nupuista varisi vesihelmiä, metsä- purot lirisivät, linnut lauloivat.

Äänettöminä astelivat Loviisa ja Kalle, toisella sormus kädessä, toi- sella takki käsivarrella.

' Kustavi Aadolfin muisto Ruotsissa. 3^

— Luuletko, että se tyttö tekee eroo? Eiköhän hirvitä rupeaminen varkaan vaimoksi?

— Hyvätpä nuo näkyivät olleen keskenään vieläkin. Sellaiset ovat meidän aikamme nuoret. Valhetta ja varkautta eihän sitä pidetä syntinä eikä häpeänä.

Ja taas he kävelivät äänettöminä kotiin asti.

— Koska sinä menet noutamaan loppuja tavaroita? kysyi koti verä- jällä Loviisa.

Kalle ei heti vastannut, vaan ripusti ensin takin aittaan.

— Jätetään sinne koko tavarat. Ei sieltä mitään saa kuitenkaan. Köyhemmät ne ovat meitä! Minun on tuomio, sanoo Herra. Jumala heitä auttakoon, sanoi hän sitte.

Ja siihen se päätt3rikin.

Maila Talvio.

Kustavi Aadolfin muisto Ruotsissa.

Bernh. Rogge, Gustaf II Adolf, ett kristligt hjeltelif. Bearbetad öfversSttning af H.

O. P. Tukholma 1894. 120 s. 8:o. Hinta 1 kruunu. O. V. Altmdy Gustaf II Adolf. Ett trchundraärsminne, bcrättadt för ung och gammal.

Tukholnia 1894. 348 s. 8:o. Hinta 2 kr. 75 äyr. O, KuylensHtma^ Gustaf II Adolf och hans svenska folk. Götepori 1894. 98 s. suurta

8:0. Hinta 1 kr. Hans Forssell^ Gustaf II Adolf. En minnesteckning. Tukholma 1894. 108 s. 8:o.

Hinta 75 äyr. Z. Stavenaw, Gustaf II Adolf, hans personlighet och betydelse. (Föreningen Heimdals

Folkskriftcr N:r 16—17). Tukh. 1894. 53 s. 8:o. Hinta 30 äyr. N. Lävgren, Gustaf II Adolf, hans person och betydelse. Tukh. 1894. 100 s. 8:o.

HinU 1 kr. A, Lundskog, 1594 9 December 1894. Gustaf H Adolfs personlighet och Ufsgäming.

Tukh. 1894. 25 s. 8:o. Hinta 35 äyr. G. B/örlin, Gustaf II Adolf. Läsning för ung och gammal. Tukh. 1890. 401 s. 8:o.

Hinta 5 kr. 25 äyr.

32 K, Grotenfelt.

A, Fryxeli, Gustaf II Adolf. Illustrerad upplaga. Tukh. 1894. 438 s. 8:o. Hinta sid.

5 kr. 50 äyr. M, IVeibtäl, Gustaf II Adolf. (Ur Sverigcs Hbtoria frin äldsta tid tili vara dagar).

Tukh. 1894. 256 s. 8:o. Hinta sid. 4 kr. 50 äyr. Gustaf II Adolf. Minnesblad pä 300-ärsdagen af bjeltekonungens födebe. Tukh. 1894.

24 s. fol. HinU 1 kr. Göteborgs handels- och sjöfarts-tidning. Värt Gustaf Adolfs nummer. (Juhlalehti.)

Ruotsissa, samoin kuin Suomessa, on 9 p. jouluk. 1894, 300:$ vuosi- päivä Kustavi II Aadolfin syntymäpäivästä, kääntänyt yleisen huomion sankarikuninkaaseen ja hänen taisteluunsa protestanttisen uskonnon puolesta 30-vuotisessa sodassa, Ruotsin historian suurimpaan mailmanhistorialliseen muistoon. Ruotsissa ei tämä muiston vietto kuitenkaan tapahtunut aivan kuulematta soraääniäkin. Tosin se julkinen mielenosoitus yleistä juhlaa vastaan, jonka kerrottiin Tukholman sosialistein aikovan panna toimeen, jäi tekemättä — mikä lieneekään heidän mielensä muuttanut. Mutta useissa, yleensä vapaamielisen vasemmiston, sanomalehti-kirjoituksissa ja esitel- missä (esim. siinä jonka eräässä etupäässä sosialistisessa kokouksessa Tuk- holmassa piti tunnettu Ellen Key) lausuttiin selvempiä tai epäselvem- piä reservatsiooneja siihen suuntaan, että meidän aika ei tosin enää voi viettää sotasankari Kustavi II Aadolfin muistoa, me kuin kammomme ja pidämme vääränä verenvuodatusta, kaikkein enimmin muka uskonnon ni- messä; voimme ainoastaan tunnustaa hänen toimiansa rauhan aloilla. Tahtomatta millään lailla esittää Kustavi Aadolfia erehtymättömäksi, täytyy kuitenkin minun nähdäkseni sanoa että tuo muistutus, semmoisena kuin sitä on perusteltu, osoittaa suurta perehtymättömyyttä historiallisen kehityksen luontoon. Jokainen henkilö on arvosteltava oman aikansa mitalla. Tämä historian vaatimus ci mitenkään kumoo ikuisten siveellisten lakien tunnus- tusta. Se sisältää ainoastaan sen, että niitä eri aikoina on eri lailla käsitetty, ja että tämä ajan käsitys on varteen otettava arvosteltaessa henkilöitä. Ei saa ottaa sitä moitteen syyksi neitsyt Maarialle, ettei hän ajanut nais- emansipatsioonin asiaa, eikä Kustavi Aadolfille, ettei hän harrastanut ikuista mailman rauhaa, — siinäkin tapauksessa että katsoisi nykypäivinä voivansa heihin näitä vaatimuksia asettaa.

Mutta hylkääkö meidän aikamme jokaisen taistelun, silloinkin kuin taistellaan ihmisen pyhimpien oikeuksien, persoonallisen ja omantunnon va- pauden, puolesta? Eikö voi tapahtua meidänkin päivinä tapauksia, jotka

Kustavi Aadolfin muisto Ruotsissa. 33

oikeuttavat kansaa nousemaan ase kädessä sortajaa vastaan? Minun tarvit- see vain viitata niihin hirmutöihin, joita sanomalehdet äsken ovat kertoneet Armeniasta. Niin kauvan kuin kansakuntien sortoa löytyy, niin kauvan on myöskin viimeisenä vastakeinona löytyvä sota — ultima ratio — jota ei voi moittia. Tuomioistuin, joka estää tätä kansan sortoa, se Vkyiyy ikuisen mailmanrauhan harrastajain keksiä, jos heidän kiitettävästä harrastuksestaan pitää tulla muuta kuin löyhiä unelmia. Ei voi kieltää, että keskustelu Ruotsissa tuosta asiasta on tehnjrt ulkopuolella olevaan vähän lamauttavan vaikutuksen. Toisella puolella on siellä esiintynyt vasemmiston mielipide, joka väheksyy entisjryden suuria muistoja ja kiintyy nykyhetken aineellisuu- teen ja hyötjryn. Toisella puolen oikeiston kanta on muinaisuuden muisto- jen ihailemista, mutta ilman että sen suuret työt saattaisivat uusiin pyrin- töihin omalla ajalla. Puolueet Ruotsissa seisovat kyllä yhtä kiivaina vastakkain, kuin mbsään muualla, mutta erotukset mielipiteissä ovat vielä vähemmän kuin muualla käytännöllistä, aktuaalista laatua. Molemmin puo- lin velttoutta ja innostuksen puutetta. Ja sy3mä tähän on lyhyesti sanot- tuna, että Ruotsilla on kauvan ollut liian hyvät päivät, ilman minkäänlaisten vaarojen uhkaamatta, joten suurempaa voimanponnistusta ja innostusta ei ole tarvittu. Että Ruotsin omat etevimmät kirjoittajat, niinkuin Rydberg ja Snoilsky, valittavat tuota veltostumista, olkoon kaiken väärinkäsityben estämiseksi vielä huomautettu. Meillä suomalaisilla on ehkä sentähden tätä nykyä ollut parempia edellytyksiä innostuksella viettämään Kustavi Aadolfin juhlaa; me olemme voineet tunteakin mukana seuratessa hänen taisteluitaan vapauden ja oikeuden edestä. — Mainitut mietteet oloista Ruotsissa, joita minulla, ja tietääkseni monella muullakin suomalaisella, jo ennenkin on ollut, johtuivat pakostakin mieleeni, lukiessani Kustavi Aadolfin juhlan joh- dosta Ruotsissa julkaistuja lausuntoja.

Mutta kääntykäämme nyt katsomaan niitä kirjallisia tuotteita, joissa Kustavi Aadolfin juhlan vietto on saanut pysyvämmän muodon. Niistä erinäisistä arvostelukannoista suuren kuninkaan elämäntyöstä, joista edem- pänä on huomautettu, tulee näissä luonnollisesti etupäässä näkyviin vain se, joka tunnustaa ja ihaelee häntä. Näimmehän myöskin että se puolue Ruotsissa, joka Kustavi Aadolfin juhlasta pelkäsi liiallista sotaisten muisto- jen ihailua, lopuksi jossain määrin malttoi mieltänsä. Ja hjrvä oli epäile- mättä Ruotsin vapaamieliselle puolueelle itselleen, että niin tapahtui, sillä Ruotsin ja Suomen kansoja voi todellakin sanoa onnellisiksi siinä, että hei-

3

34 K. Grotenfelt.

dän suurin muistonsa kiintyy niin ylevään henkilöön, kuin Kustavi II Aadolfi on, jonka suuret aatteet ja jalo mieli monella tavoin korottavat hänen oman aikansa edelle, ja niin ylevään taisteluun, kuin on taistelu sorretun uskon- nonvapauden puolesta.

Vaikka, kuten kirjoituksen alussa oleva luettelo näyttää, Kustavi Aadol- fin juhla Ruotsissa on synnyttänyt melkoisenkin joukon kirjatuotteita, ei niiden joukossa kuitenkaan ole yhtään, joka varsinaisesti esiintoisi uusia ennen tuntemattomia seikkoja hänen aikansa valaisemiseksi. Ne ovat yleensä joko nuorisolle ja suurelle yleisölle tarkoitettuja esityksiä sankarikuninkaan elämästä, taikka arvosteluja hänen asemastansa ja merkityksestänsä Ruotsin ja mailman historialle.

Ensimäisenä olen luetellut erään kirjan, joka oikeastaan ei kuulu Ruotsin kirjallbuuteen, B. Roggen »Gustaf II Adolf, ett kristligt hjeltelif», se kun on käännös saksasta. Tekijä on preussilainen hovisaarnaaja Potsda- missa. Että osanotto 30-vuotiseen sotaan tässä kirjassa on tullut kaikkein suurimmaksi osaksi esityksen aineeksi, on varsin luonnollista. Tahtoohan tekijä kansalaisilleen esittää Kustavi Aadolfin merkitystä. Kuitenkin alkaa hän esittämällä uskonpuhdistuksen taisteluita Ruotsissa, ja koettaa näyttää mitenkä jo Kustavi Aadolfin syntyperä (äiti oli Hessin Filipin sukua) viittasi hänelle tien protestanttisuuden taistelijaksi Euroopassa. Esitys on läm* pimästi kirjoitettu, mutta ilman minkäänlaista katkeruutta katolisiakaan vastaan. Niinkuin jo nimityskin näyttää, tekijä ylistää Kustavi Aadolfia kristillisenä sotasankarina. Hänen pääansionaan käy tekijän esityksestä esiin se, joka lausutaan muistokiven sanoissa Breitenfeldin kentällä, joita tekijäkin siteeraa:

,GusUv Adolf, Christ und Held. Rettete bei Breitenfeld Glaubensfreiheit fOr die Welt."

Siitä syytöksestä, että Kustavi Aadolfissa milloinkaan olisi ollut ajatuksia painaa Saksan keisarikruunu päähänsä, tahtoo tekijä häntä vapauttaa. Että ruotsalainen kääntäjä joskus on tehnyt jonkun pienemmän muutoksen (ly- hennyksen), näkyy, mutta ne tuntuvat kuitenkin olevan vähäpätöisiä.

Uudempia 30-vuotista sotaa koskevia tutkimuksia käyttämällä on hra O. V. Älund kansantajuisella ja vilkkaalla tavalla esittänyt Kustavi Aadolfin taisteluita. Mutta jos edellisen, hra Roggen, teoksen suhteen täydellisesti

Kustavi Aadolfin muisto Ruotsissa. 35

ymmärtää että tekijä kohdistaa esityksensä juuri taisteluun protestanttisen uskonnon puolesta Saksassa, täytyy oudoksua että hra Älund esityksessään aivan yhtä yksinomaan ja melkein vielä yksipuolisemmin kiintyy ainoastaan sotamuistoihin, sitä enemmän koska hän alkulauseessaan nimenomaan sanoo esittävänsä Ruotsin suurimman kuninkaan muistoa, sen sisällisen järjestyksen luojan j. n. e. Mutta kuitenkin on esitys tullut melkein yksistään Kustavi Aadolfin sotien kuvaukseksi. Hänen merkitykselleen valtakunnan sisäUisessä kehityksessä on omistettu yksi luku »Rauhan toimissa» — lo sivua 348:asta! Että niillä ei ole voitu antaa mitään valaisevaa kuvausta niistä perinpoh- jaisista parannuksista, joihin ryhdyttiin valtiojärjestyksen, oikeuslaitoksen, hallinnon, elinkeinojen, kirkon, koulun aloilla, on helposti ymmärrettävä, puhumattakaan sutä muodottomuudesta, joka siinä tulee esiin. Hra Älundin kirja on omituisena esimerkkinä siitä kuinka vielä meidän päivinämme voi käydä, että kirjailija, joka on tahtonut esittää jonkun hallitsijan vaikutusta koko- naisuudessaan, pysähtyy hänen sotatöittensä eteen. Se siis minusta ei voi vaatiakkaan ollaksensa muuta kuin esitys Kustavi Aadolfin sodantoimista, ja etupäässä osanotosta 30-vuotiseen sotaan. Semmoisena voi se lukukir- jana hyvin täyttää paikkansa. Kirja on lisäksi runsaasti kuvilla varustettu, jotka tosin ovat jokseenkin karkeatekoisia, mutta hinta on myöskin erittäin huokea.

Hra O. Kuylenstieman teos »Gustaf II Adolf och hans svenska folk» on kirjoitettu lämpimästi ja huomattavalla innostuksella teoksen esineeseen. Esityksen ja aineen järjestely on aivan toisenlainen kuin ennen mainitussa. Tekijä kuvailee Kustavi II Aadolfia enemmän persoonallisesti ja hänen suh- dettansa ympäristöönsä, mutt*ei anna yhdenjaksoista esitystä tapauksista hä- nen hallitusajallaan. Muutamassa luvussa esitetään siten »Kustavi Aadolfin nuoruutta», toisissa »Kuningasta ja kansaa», »Päällikköä ja hänen sotajouk- koansa», »Kustavi Aadolfin jumalanpelkoa» j. n. e. Joskus lauserakennus tuntuu vähän kankealta ja siltä kuin tekijä ei olisi paljon tottunut kynän käyttämiseen, mutta tämä puute tulee hyvin palkituksi sen jo mainitun teeskentelemättömän innostuksen kautta, jolla kirjoittaja on kiintynyt ainee- seensa, ja joka tekee että lukijanUn sydän lämpiää. Tunne on mukana aina alusta alkaen, jolloin kerrotaan Juhani Skytten sanoista nuorelle oppi- laallensa: »Poissa- niinkuin läsnäolevanakin pyydän minä Teidän Kor- keuttanne entisten vuosien kaikkien vaivojen tähden, oman nimenne mai- neen ja isänmaan tulevan onnen tähden, ettette anna tyhjien ja turhamaisten

36 K. Grotenfelt.

huvicD houkutella itseäune aloittamaltanne uralta. Ajatelkaa, kuinka suurta vahinkoa ja kuinka monen ihmisen ylenkatsetta Teidän Korkeutenne hankki- sitte, jos Te heittäisitte hyvät avut ja tiedot, ainoan pysyvän tässä elä- mässä, ja antautuisitte velttouteen ja turhamaisiin huveihin. Silloin olisin minä onneton ja minun työni hukkaan mennyt!» Ja loppuun asti, jolloin Liitzenin kentällä haavoitettu kuningas vihollisen ratsumiehen kys3rmykseen vastaa: »minä olen Ruotsin kuningas», ja uusi pistolinluoti lopettaa hänen elämänsä. — Muutama lause tuntuu viittaavan siihen, että hra Kuylenstieman oma näkökanta olisi jotenkin aristokraattinen, mutta jos niin on, tämä seikka ei kuitenkaan tule millään häiritsevällä tavalla esiin. Suomen osanotosta Kustavi Aadolfin taisteluihin ja voittoihin huomautetaan myöskin parissa paikassa. »Kustavi Aadolfin hautakuorin päällä Riddarholman kirkossa» sanoo tekijä lopussa, »nähdään pelikaani vuodattaen vertansa poikasilleen; niitä oli silloin kaksi, nyt on rajuilma vienyt toisen pois. Milloinka se tapahtui? Oliko se ehkä v. 1809?»

Lyhyemmän kansaa varten tarkoitetun esityksen Kustavi II Aadolfin elämästä on hra Hans Forssell kirjoittanut. Hra Forssell on tunnettu histo- riantutkija ja tämäkin kirja todistaa kaikessa että tekijä seisoo omatakeisella pohjalla. Onko esitystapa aina tarpeeksi kansantajuinen, voisi muutamin paikoin epäillä, mutta en tahdo siinä suhteessa varmaa mielipidettä lausua. Ehkäpä ruotsalainen talonpoika onkin tottunut vähää vaikeampaan lukemi- seen, kuin suomalainen. Kustavi Aadolfin sisällisille toimille suodaan tässä- kin verrattain hyvin lyhyt esitys. Muuten on, kuten voi odottaa, esitys hänen hallituksestaan ja ajastaan täsmällinen ja luotettava.

Samoin kuin hra Forssell, on myöskin hra L. Stavenow varsinainen historiantutkija. Hänen kirjasensa »Kustavi II Aadolfin persoonallisuudesta ja merkityksestä» esiintuo lyhyesti historiallisen tutkimuksen viimeiset tulok- set. Mihin suuntaan ne käyvät, osoittavat muutamat lauseet hra Stavenowin kirjasta. Alussa sanoo tekijä: »Tieteen tehtävä on ollut vapautumalla historiallisesti peritystä näkökannasta, kansallisesta ylpeydestä ja subjektiivi- sista mielijohteista löytää Kustavi Aadolfin persoonan ja töitten todellinen kuva, tarkastamalla ilman ennakkoluuloitta alkuperäisiä lähteitä . . . Tätä vaivalloista työtä tosin ei vielä ole lopetettu, mutta niin kauvas on kuiten* kin tutkimus astunut, että pääpiirteet ovat selvinä ja ratkaisevalla tavalla viittaavat kuvaan, joka paljon enemmän on kansanmuiston luoman jalon luonteen, kuin tuolla täällä ilmestyneitten irvikuvain kaltainen ...» Kirja

Kustavi Aadolfin muisto Ruotsissa. 37

antaa varsin onnistuneella tavalla kavan Kustavi Aadolfin asemasta ja merki- tyksestä ajallaan. Myöskin hra Stavenow muistaa suomalaisten osanottoa Kustavi Aadolfin urbotöihin, mutta seuraavalla omituisella tavalla, jota vas- taan täytyy panna vastalause. »Kustavi Aadolfin valtiota, semmoisena kuin se todellisuudessa hänen jälkeensä jäi, ei ole enää. Sen toinen puolisko huokailee Venäjän tsaarivallan valtikan alla*. En voi uskoa että hra Stavenow todellakin luulee Suomenmaan kuuluvan Venäjän »tsaari valtaan», tässä suhteessa olisi siis suurempi selvyys ollut tarpeen. Mitä taas ttdee Suomen suuriruhtinaskuntaan Venäjän keisarikunnan yhteydessä, niin sillä ei ole ollut mitään syytä tai halua huokailemisiin, kun jalomieliset hallitsijat ovat ylläpitäneet ja kehittäneet sitä itsenäistä valtiomuotoa, joka on sille vahvistettu. Tämä ei tietysti estä meitä tunnustamasta että vielä paran- nuksia suurempaan kansalaisvapauteen päin ja jatkuvaa kehitystä meidän val- tiollisissa oloissa on paikallaan.

Hrain Lövgrenin ja Lundskogin lyhyet esitykset Kustavi Aadolfista olkoot vain ohimennen mainittuina. Edellinen, jonka tekijä on pappismies, on vähää laajempi, jälkimäinen on ainoastaan muutamia muistosanoja. An- ders Fryxellin ja M. VVeibullin teoksissa Kustavi II Aadolfin historiasta minun ei myöskään tarvitse viipyä, ne kun molemmat ovat ainoastaan uusia painoksia vanhemmista kirjoista. Fryxellin, n3rt kuviUa varustettu, esitys sankarikuninkaan elämästä on muutoin niin tunnettu ja on niin monelle lapsuudessaan hankkinut hänen hauskimpia hetkiänsä, että kaikki suositus on tarpeeton. Weibullin Kustavi Aadolfin historia (ylipainos n. s. lUustro- rad Sveriges historia^sta) tarjoo tilaisuutta tutustumaan uudempaan, ennen mainittuja teoksia tieteellisempään esitykseen asioista.

Sitä vastoin en voi olla muutamilla sanoilla koskematta hra Gustaf Björlinin teokseen »Gustaf II Adolf, läsning för un g och gammal», vaikka se tosin ilmestyi jo v. 1890, eikä siis kuulu nyt Kustavi Aadolfin 300- vuotisen juhlan johdosta julkaistuihin kirjatuotteihin. Hra Björlin on tun- nettu sotahistorian tutkijana ja esittäjänä; voisi siitä sjrystä ehkä luulla että hänen kuvauksensa Kustavi Aadolfista olisi ainoastaan kertomus hänen so- distaan, mutta niin on itse asiassa paljoa vähemmin laita kuin esim. hra Älundin ylempänä mainitussa kirjassa. Eri luvuissa puhutaan »Helsingin maapäivistä», »Örebron valtiopäivistä 161 7» j. n. e. Kustavi Aadolfin sodat Venäjällä ja Puolassa ovat tässä myöskin saaneet niiden tärkeyteen katsoen tyydyttävämmän esityksen. Yleensä hra Björlinin kirja n^ttää anta-

38 Kotimaan kirjallisuutta.

van täydellisemmäD ja oikeamman kuvan Kustavi Aadolfin kokonaisvaiku- tuksesta, kuin useat ennenmainituista. Kun esitys myöskin on miellyttävä ja luotettava, katson sen varsin kelvolliseksi lukukirjaksi »nuorille ja van- hoille», jotka tahtovat siihen aikakauteen tutustua. Lisäksi on se useilla, jotenkin hyvillä kuvilla varustettu.

Myöskin juhlalehtiä julkaistiin Ruotsissa Kustavi Aadolfin juhlan joh- dosta; kaksi niistä on minulla ollut nähtävänä. «Gustaf II Adolf, Minnes- biad» sisältää kirjoituksia Otto Sjögreniltä, L. G. Tidanderilta y. m., sekä paljon kuvia, m. m. useammista Kustavi Aadolfin sotapäälliköistä. Göte- borgs handels- och sjöfarts-tidningin Kustavi Aadolfi-numero sisältää ar- vokkaita kirjoituksia niin tunnetuilta nimiltä kuin Harald Hjäme, H. SchUck, Karl Varburg, kaunokirjallisia palasia A. U. Bääthilta, Selma Lagorlöfiltä y. m. Onko prof. Hjäme, joka kaikella terävyydellään kuitenkin on kui- van ajatuksen mies, ollut sopivin kirjoittamaan kirjoituksen »Vart trosarf efler Gustaf Adolf», voi tosin epäillä, mutta paljon ajateltavaa se sisältää, ja ilolla lukee tekijän loppupäätöksen, että pelkkä itsensä säilyttämisen vietti ei näy riittävän kansan ylläpitämiseksi, vaan että tarvitaan korkeampia py- rintöjä, jotka kansojen sivistyskilpailussa yhdistävät ja viittaavat edemmäs, mutt^ei taaksepäin. Lehdessä olevat kuvat olisivat mieluimmin saaneet olla poissa, sillä ne sitä ainoastaan rumentavat.

K. Grotenfelt.

Kotimaan kirjallisuutta.

Arvid Järnefelt, Heräämiseni. Helsingissä 1894, OUva. 279 siv. 8:o. Hinta 3: 50.

Sivistyselämä kehittyy usein yksipuolisuuteen sen kautta, että sillä on taipumus seurata yhtä kehitysuraa niin kauan, kuin tuloksia tältä on odo- tettavissa. Kuu ihmiset antautuvat siihen toimintaan, jota joku erityinen yhteiskunnallinen kehitysaate vaatii, kehittävät he samalla ainoastaan sitä puolta ihmis3ryttään, jota tähän toimintaan tarvitaan. Kun täten kokonai- sempi käsittäminen puuttuu ahtaalta tarkoituksenmukaiselta toiminnalta, tulee sivistyselämän hajanaisuus näkyviin sitten kuin toimintaa herättänyt aate on päässyt tunnustukseen, kun voimat käytetään sen käytäntöön panemiseksi,

Kotimaan kirjallisuutta. 39

mutta samalla uudet tehtävät odottavat ratkaisua. Kulttuurin edistymiselle tällaioen yksipuolisuus aika ajoin on välttämätön, mutta eetillinen arvostelu löjTtää siinä varjopuolia. Eikä kulttuurityö ajan pitkään saa olla huolimatta tästä arvostelusta, sillä siten se itse tulee ontoksi ja menettää oikean suh- teensa persoonalliseen elämään.

Yksipuolisen kulttuuriharrastuksen varjokohdat ovat etupäässä siinä, että yhteiskunnan vaatima toiminta ja tuottelijaisuus syrjäyttää mielielämän kehittämistä yleisinhimillisten ja siveellisten periaatteiden mukaan. Kun toiminta, esiintyminen, ansiot tulevat kaikkivoipiksi, niin sisäinen elämä ja toiminnan motiivit kadottavat arvonsa yleisessä mielipiteessä. Tällainen arvostelutapa tuo mukanaan, että ontot »streber»-luonteet saattavat saada yhteiskunnallisessa elämässä vaikutusvaltaa käyttämällä aatteen kylttiä omaksi hyödykseen.

Sanomme, että kulttuurielämä voi joutua siveellisen arvostelun kanssa ristiriitaan. Kulttuuri on laajempi käsite kuin siveellinen toiminta, mutta toi- selta puolen jälkimäisellä ei ole muuta todellista esinettä kuin kulttuurityö inhimillisessä yhteiskunnassa.

Tanskalainen filosoofi Höfiding määrittelee seuraavalla tavalla eetilli- sen tehtävän kulttuurin suhteen: »Eetillinen päätehtävä kulttuurin suhteen on teroittaa mieliin, ettei elämää saa tehdä paljaaksi välikappaleeksi per- soonattomia tarkoituksia varten. Kulttuuri on välikappale persoonallisuuksia varten eikä päinvastoin. Persoonallista elämää ei saa tuhlata turhassa taiste- lussa voittamatonta vastusta vastaan eikä sitä saa liian suuren monipuoli- suuden tai yksipuolisuuden kautta pirstoa tai tehdä ahtaaksi. Kulttuuri sisältää mahdollisuuden, että ihmiset voivat kasvaa päämaalien suure- tessa; tätä mahdollisuutta tahtoo etiikki käytettäväksi. Haaveksia luonnon- tilaa on epäeetiUistä, jos se vie luopumiseen työstä. Niukka sisältö on helposti järjestettävissä; missä ei ole eroavaisuuksia ja vastakkaisuuksia, siellä on hyvin helppoa pitää henkisiä epäsointuja etäällä. Usein voi kyllä tarpeiden rajoittaminen olla ainoa mahdollisuus esteiden voittamiseksi. Mutta usein voi juuri se seikka, että tunnetaan puutetta ja kaipausta, herättää uusia voimia ja tämän kautta tehdä mahdolliseksi sellaisen tyydytyksen, joka muuten ei olisi ollut saavutettavissa. Ei kumpikaan molemmista väitteistä — että hyvinvoinnin saavuttamiseksi tarpeet olisivat rajoitettavat taikka että niitä täytyy enentää — ole sentähden ehdottomasti tosi.»

Meillä on se harrastus, joka on seurannut kansallisuusaatteen herää- mistä, vaikuttanut yksipuolisesti kasvavan nuorison sivistykseen. Niin kauan kuin aate vielä oli tuore ja tunteita herättävä, eli nuoriso jossakin huumaus- tilassa ja teki kauniita lupauksia. Mutta hyvin monissa innostus ei saanut sitä varmaa yleisinhimillistä pohjaa, että se olisi voinut kestää vielä sitten, kin, kun yksilyistehtävät rupesivat vaatimaan lujaa tahtoa ja työtä asian hyväksi. Usein ja monelta taholta kuullaan nykyään valitettavan, että nuori-

40 Kotimaan kirjallisuutta.

son yleisharrastus on heikko. Työ näkyy siitä monesti tuntuvan kilpailulta virkauralle pääsemistä varten eikä sitä katsota arvokkaitten aatteitten va- lossa. Nuoriso ei yleissivistyksen puutteessa löydä oikeata suhdetta työn ja persoonallisen mielielämänsä välillä. On sattunut, että ylioppilasnuori- son riveistä on puhuja noussut toveriensa puolesta pyytämään johtoa tässä suhteessa sellaiselta, jonka on luultu yhdistävän runsaaseen ja koettuun isän- maalliseen työhönsä lämpimän persoonan. Tuollainen kaipaus osoittaa, ettei nuoriso itse ole pystynyt käsittämään persoonallisuuden ja kulttuuritehtävän suhdetta.

Nuorison kesken kuullaan nykyaikoina sellaisia lauseita kuin: »eihän se mitään tee, jos mies on huono, kunhan hän vaan esittää hyviä aatteita». Ne jotka näin puhuvat ja luulevat voivansa tehdä jyrkän eron yhteiskun- nallisen toiminnan ja persoonallisen elämän väliUä, tekisivät h3rvin, jos ottaisivat selville, ovatko aatteet, jos niitä todellakin on, miehen omia vai ovatko ne muilta lainattuja. Suomessamme oli muutamia vuosikymmeniä sitten suurten miesten aikakausi, joka toi mukanaan runsauden kansallisia aatteita. Näissä oli aate ja sen kantaja lujimmassa yhteydessä, ja ainoas- taan jäljittelijöissä voi niiden abstraktinen erottaminen tulla kysymykseen. Lainatut aatteet voivat olla hyvin höUässä suhteessa siihen ihmiseen, joka niitä on kantavinaan, ja se näyttäytyy siinä, ettei hän tjrydy työskentelemään aatteittensa hyväksi jollakin määrätyllä alalla, vaan yhä uudestaan yhteis- kunnalleen selvittää, mitä aatteet oikeastaan tarkoittavat, mikä niiden alku- peräisten kantajain oikea ohjelma on ollut

Näihin mietteisiin tulen Järnefeltin kirjan johdosta. Sunäkin on kysy- mys persoonallisen elämän suhteesta yhteiskunnalliseen kulttuuritehtävään.

Järnefelt on jo »Isänmaassaan « osoittanut, millaiselta näyttää risti- riita persoonallisen elämän ja harrastettavan asian välillä, mikä onnettomuus siitä on. Nyt hän viimeisessä teoksessaan vieläkin täydellisemmällä pon- nella esiintyy tätä kaksinaisuutta vastaan.

Yhdeltä puolen on puhdas mielielämä, hyvyys tuntunut kirjan sanka- rista ihmisen syvimmältä tarkoitukselta. Mutta sille kaipaukselleen hän ei ole löytänyt ympäristöstään mitään vastakaikua. Kulttuuriyhteiskunnassa vaaditaan vaan tuloksia ja varmaa esiintymistä, eikä hän löydä mitään sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset asettaisivat hyvyyden ja rakkauden elä- män päämaalikseen. Kristillistä kirkkoa karttaa »Heräämiseni» tekijä sekä eetillisistä että teoreettisista syistä. Myötätuntoisuuden puutteessa riutuu riutu- mistaan hänen sisällinen elämänsä; se ei pääse kaipausta etemmäksi. Se suhde jumalaan, josta Järnefelt ennen heräämistään hakee yksinäisyydessään turvaa, on rakennettu sille pohjalle, että hän jumalalta rukoilee tarvittavaa siveellistä voimaa. Mutta jumala ei kuule tätä rukousta. Järnefelt kirjoit- taa jumalastaan: »Hänen läsnäolonsa oli aivan sanaton; vaijeten se vetosi minuun itseeni antaen tuntea, etten ollut tehnyt kaikkea mitä voin. Kun

Kotimaan kirjallisimtta. 4^

sitten aloio pyytää voimaa, niin näin, että sekin riippuu minusta itsestäni, ja kun joskus kiusauksen voitin, niin tunsin, että olin voittanut omin voi- min. Jumala oli vetäytynyt syrjään». Uskonnollinen suhde ei ota syn- tyäkseen, niin kauan kuin tekijä tahtoo käyttää jumalata vaan oman siveelli- sen tarkoituksensa saavuttamista varten. Se syntyy vasta silloin, kun tekijä pitkien turhilta näyttävien taistelujen jälkeen — niillä oli kuitenkin valmis- tava merkityksensä — nöyrästi heittäytyy kokonaan jumalansa ohjattavaksi, ja näkee henkisen isänsä tahdon seuraamisessa elämänsä ainoan tarkoituk- sen. Tolstoin johdolla löytää hän Kristuksen osoittaman suhteen ihmisen ja jumalan välillä.

Mutta ennenkuin tämä suhde on löydetty, on »Heräämiseni» kirjoit- taja hakenut elämälleen tyydytystä muultakin alalta, yhteiskunnallisesta työstä. Tässä hänen ei onnistu tulla mihinkään positiiviseen tulokseen. Rakkaudessa kansaan ei hän näe muuta todellista kuin että se on »se vähäpätöinen tunteen värähdjTS, jonka oli löytänyt äidinkielen soinnussa ja kotoisen seudun muis- tossa». Kansallinen harrastus ei ole hänelle muuta kuin ulkonaisen kuvan tavoittelemista. Ylioppilasaikana oli se turhaa haaveksimista; eikä asia siitä parantunut, että hän sittemmin tahtoi esiintyä »käytännöllisenä, kelpaavana ja luotettavana kansalaisena» sellaisessa piirissä, jossa »ei edes kuulunut sopivaisuuteen puhua suoraan siveellisistä vaikuttimista julkisessa toimin- nassa». Mielielämä ei tullut tyydytetjrksi sellaisessa puuhassa. »Sisällisen olemuksen kuva» jää tyhjäksi ja huutaa kammottavaa epätoivoa.

Kun »herääminen» on tapahtunut, astuu »heränneen» tehtäväksi myös- kin rakentaa suhteensa yhteiskuntaan ja kanssaihmisiinsä paremmalle perus- tukselle kuin millä se oli ollut. Yksityisiin ihmisiin nähden on suhde siinä, että »heränn3rt» tahtoo noudattaa rakkauden lakia. Tässäkin suhteessa on mestari Leo Tolstoi osoittanut oppilaalleen tien kristinuskon perusoppiin. Lukija saa nähdä, miten tekijässä taistelevat vielä hänen heräämisensä jäl- keen ojennusnuoraksi otettu rakkauden laki ja sitä vastahakoisesti seuraavat tunteet. Ehkä puhuu tekijä vähän liian abstraktisesti ja järkiperäisesti rak- kauden esineistä ja vieraiden rakastamisesta. Ibsenin lyhyt sana: »Ingen sjael kan alle favne, hvis ikke först han aelsket en» osoittaa tunteelle var- memman tien kuin minkä Järnefelt löytää yleisiä näkökohtia seuraavasta järjestään. Järki voi saada ahdasta tunnetta liikahtamaan, laajenemaan, ja sen pitää se tehdä, sen totuuden lausuu tekijä hyvin voimakkaasti. Mutta myötätuntoisuus ei kuitenkaan voi kehittyä syväksi ja hartaaksi muuta kuin pienemmissä piireissä. Välistä näyttää tekijä tahtovan jättää huomaamatta omaisrakkauden merkityksen tunteen syvyyden kehittäjänä. Se tulee ehkä siitä, että hän tahtoo panna painoa rakkauden kasvamiseen laajenemi- sen kautta.

Mutta samalla kuin Järnefelt siinä uudessa suhteessa jumalaan ja yksi- tyisiin ihmisiin, jonka hänen »heräämisensä» tuo mukanaan, tuntee löytä*

42 Kotimaan kirjallisuutta.

väDsä tyydytystä persoonalliselle ja omantuntonsa elämälle, samalla hän myös asettuu yksilöllisen tuntonsa kannalta arvostelemaan sitä valtiollista yhteiskuntaa, jossa hän elää.

Merkillistä on nähdä, mitenkä juristi, joka sitä paitse on käynyt Hegelin koulun valtion yksinvaltaisuudesta kaikilla aloilla, moraalinkin, omis- taa Tolstoin individuaalisen opin ja hylkää historiallisen valtio*oikeuden periaatteen. Jos kutkaan, niin juristit ovat taipuvia pitämään yksityisten omaatuntoa riittämättömänä puhumaan yleisen lain auktoriteettia vastaan. He eivät tahdo usein sitäkään myöntää, että kysymys yksityisen omantun- non suhteesta vallitsevaan valtio-oikeuteen todellakin on kjrsymys, joka voi erinäisissä tapauksissa luoda traagillisen ristiriidan.

Järnefelt ei tyydy kritikoitsemaan erityisiä säännöksiä vallitsevassa valtio-oikeudessa, joiden muuttamisesta saattaisi seurata kehitys ideaalista pääräämää kohti, vaan hylkää koko oikeudellisen organitsatsioonin, tuoma- rit, pakkovallat, virat. Hän koettaa osoittaa, että hänen uskonnollinen suh- teensa jumalaan ja siveellinen suhteensa ihmisiin johtaa tällaiseen anar- kistiseen katsantokantaan.

Tähän tulokseen johtuu Järnefelt siten, että hän antaa oman indiviidi- elämänsä kokonaan määrätä näkökantansa valtiollisen yhteiskunnan suhteen.

Jo siinä, mikä Järnefeltin kirjassa koskee tekijän persoonallista suh- detta kanssaihmisiinsä, joita kaikkia hän sanoo tahtovansa rakastaa, vaikut- taa lukijaan monta kertaa ikävästi individuaalinen katsomistapa. Tekijä on niin takertunut omiin tunteihinsa, omiin mieli-ilmiöiliinsä, että rakkauden esineet, muut ihmiset huolineen ja iloineen, eivät saa siinä tilaa. Voimme sanoa, että jokainen ihminen lopulta toimii ja että hänen tuleekin toimia oman* itsensä tähden, sillä eihän kukaan voi päästä oman tajuntansa ulko- puolelle. Mutta kun ihminen pyrkii toimimaan sen mukaan mikä on pa- rasta hänessä itsessään, niin hän samalla rakkauskykynsä nojalla laajentaa oman mielielämänsä siten, että siihen sisältyy muitten ihmisten tarpeet ja onni. Olkoonpa että tämä näkökanta teoreettisena totuutena olisikin lausuttu Järnefeltin kirjassa; kuitenkin on katsomistapa siinä henkilössä, jonka herää- minen tässä kirjassa on kuvattu, kovin ahtaasti piint3aiyt omaan yksilöisyy- teen, kovin vähän ottanut siihen kanssaihmistensä tarpeet sellaisina.

Vielä jyrkemmin astuu tekijän ahdas kanta esille, kun hän esittää anarkistiset mielipiteensä yhteiskunnallisesta elämästä.

Kun Toistoissa heräsi tunto siitä, että yhteiskuntaelämä, jossa hän eli, ei ollut oikealla tolalla, niin hänessä vaikuttivat elävästi omin silmin tekemänsä huomiot suuren ihmisryhmän onnettomuudesta. Hänen epäluotta- muksensa historialliseen kehitykseen voi ymmärtää, ja hänen negatiivisella ohjelmallaan voi olla merkityksensä hänen yhteiskunnassaan.

Mutta Järnefeltin negatiivista kantaa yhteiskuntaelämänsä suhteen ei nähdäkseni perusta muu kuin hänen oma indiviidielämänsä, hänen oma

Kotimaan kirjallistmtta. 43

särkynyt nuoruutensa. Hän ei ole katsonut laajemmalle tutkiakseen, missä määrin hänen yhteiskuntansa järjestys vastaa siveellistä tarkoitustaan. Sen periaatteen on tanskalainen oikeudentutkija Goos esittänyt, että positiivinen oikeus vasta siinä tapauksessa kadottaa eetillisen merkityksensä, »jos oikeu- den nimessä hallitseva despotia pääsee niin korkeimmilleen, että siveelli- syyden kannalta voi sanoa: parempi ei mikään oikeus kuin sellainen oikeus.»

Se joka vaikuttaa »Heräämiseni» tekijän irroittumisen omasta kulttuuri- yhteiskunnastaan — tällainen tendenssi hänen kirjassaan on, vaikka tieten- kin toinen kysymys on se, missä määrin tekijä itse täydellisesti voi sitä toteuttaa — on hänen kykenemättömy3rtensä saattaa yhteiskunnallisen kehi- tyksen asiaa eläväksi omassa persoonassaan. Kulttuurielämä ja sen lait ovat Jämefeltistä ulkonaisia, yleistä tyyppiä edustavia siihen määrin, ettei ihminen voi niitä mitenkään oman sydämmensä asioina ajaa. Myönnettäköön että oikea suhde yksilön ja vallitsevan yhteiskunnallisen kehitysasteen vä- lillä on ihanne, jota juuri kehityksen vuoksi ei täydelleen koskaan saavu- teta; yksityisen omatunto voi vaatia toista, kuin mitä yhteiskuntamuodoissa on toteutettuna. Mutta työssä parempien olojen kehittämiseksi on sillä, joka jotakin positiivisesti parempaa näkee, arvokas tarkoitus pyrkimisilleen. Se taas, joka rajoittuu rakentamaan välittömän rakkauden suhteita yksityi- siin kanssaihmisiinsä, menettää sillä tavalla hyvin varsinaisen toiminta ei- neen. Monien mystillisten lahkokuntain historia osoittaa, että se, joka jättää toiminnaltaan koskematta historiallisen yhteiskuntaelämän kehityksen, samalla joutuu henkisen riutumisen vaaraan. »Heräämisen» aikakausi, jolloin uudis- tettu persoonallinen elämä ei vielä tunne kyllin voimaa hallitakseen laa- jempaa alaa vasta löydetyn aatteensa mukaan, osoittautuu kernaasti päämaa- tien rajoituksessa. Mutta tällaisen rajoittumisen seuraukset tulevat paitse historiallisen merkityksen kadottamisessa esille myöskin siinä, että histo- riallista yhteiskuntaa halveksiva pian hairahtuu pitämään omaa tyytyväisyyttä, omaa mielenrauhaa elämän tarkoituksena. Työalan tyhjyyttä ei voi mikään subjektiivinen onnentila korvata. Sen seikan että Järnefelt tahtoo irroittua sellaisesta yhteiskunnallisesta kulttuurielämästä, jossa lukuisat tehtävät odotta- vat työvoimia ja jossa kehitysmahdollisuutta on olemassa, voi jossakin mää- rin seHttää siten, että se on hänen siveellisen tunteensa vastavaikutus nuo- ruuden »turhamielisyyttä» vastaan. Mutta ainoastaan tulevaisuus voi ratkaista kysymyksen, onnistuuko hänen saavuttaa positiivinen suhde yhteiskuntaansa, sittenkuin hän on uskonnon avulla uudistanut oman persoonansa.

Kaikessa tapauksessa on »Heräämiseni» kirjoittaja kirjallaan tehnyt vaikutuksen, joka yltää kauemmas kuin hänen omaan persoonansa piiriin. Se tulee repimään nykyisen nuorisomme sydämistä sen väärän luulon, että aatteiden voima voi pysyä hyvänä, jos sisäinen mielielämä ei niitä seuraa. Se osoittaa ihmisen sisäisen suhteen omaantuntoon sellaiseksi, ettei vakau- muksen elämää yhteiskunnallisella alalla synny, jollei sitä suhdetta tyydy-

44 Kotimaan kirjallisuutta.

tetä. Ja Järnefelt on kirjoittanut kirjansa niin omalla sydänverellään, että sen täytyy vaikuttaa puhdistavasti.

Mutta kun Järnefelt itse ei ole voinut käyttää uskonnollissiveellistä uudistunnistaan historiallisen yhteiskuntansa palveluksessa, niin tarvitsee to- tuutta etsivän nuorison omistaa vielä muutakin kuin mitä se Järnefeltin kirjasta voi saada. Puhdas mieli ei voi yksinään auttaa, jos ei siihen yh- disty yhteiskunnallisen kehitysasian merkitystä selvittävät aatteet. Tässä suhteessa on nuorisoa kohtaan ja sen kesken paljon syntiä tapahtunut. Kun sille aikojen pitkään on saarnattu: suomen kieli täyteen isännyyteen tässä maassa, niin kaikki muu kehitys seuraa itsestään, kun se ei tarpeeksi ole muistanut, että suomalaisuuden pääsankarit ovat ylläpitäneet kansallista aatetta yleisinhimillisten aatteitten perustuksella, niin ei tarvitse kummeksia, että yksipuolisuuteen kehittynyt nuoriso ei tarpeeksi ymmärrä tehtäviään eikä jaksa niistä innostua. Elpyäkseen ei nuoriso tarvitse ainoastaan puh- dasta mieltä, sen pitää myös tehdä ponnistuksia saadakseen yleissivistyk- sestä niitä aatteellisia näkökantoja, joita se isänmaallisessa työssään tar- vitsee. Ainoastaan sillä tavalla voi se ratkaista sen kysymyksen, jonka Järnefelt on syrjäyttänyt, miten on puhtaalla vakaumuksella osattava tehdä

työtä historiallisen yhteiskunnan, isäinmaan, hyväksi.

z. c.

Johannes Häyhä^ Kylftnluvut Kuvaelmia Itä-Suomalaisten vanhoista tavoista. Nel- jällä Alex. Federleyn piirtämällä kuvalla. Helsingissä 1894, Otava. 103 siv. 8:o. Hinta l; 75.

Viime vuoden Valvojan io:ssä numerossa esitettiin lukijalle Johannes Häyhän teoksen »Kuvaelmia Itä-Suomalaisten vanhoista tavoista» kaksi ensi- mäistä vihkoa »Joulun vietto» ja »Maahanpanijaiset». Viime jouluksi ilmestyi tätä teosta kolmas vihko »Kylänluvut». Ikävä vaan että saman teoksen kaikki vihkot eivät ole tulleet saman kustantajan toimittamina, sa- man kokoisina ja muotoisina. Kansanvalistus-seura, joka kustansi ensimäiset vihkot, olisi mielestäni aivan hyvin voinut kustantaa kolmannenkin, »Kylän- luvut». Syy miksi mainittu seura ei ole ottanut tätä vihkoa julkaisujensa joukkoon on nähtävästi se, että siinä kerrotaan kuinka muutamat pojat taita- mattomasti lukevat isänmeidän-rukouksen. Käsittääksemme on tämä syy ollut aivan mitätön, koska teoksen hengessä ei ole mitään loukkaavaa.

Teoksen yleisestä luonteesta ja sen muodosta puhuimme jo edellisiä vihkoja esittäessämme. Tässä vihkossa tekijä jatkaa samaan suuntaan. Niemelän talossa on kylänluvut, »tukkajuhla». Erittäin huvittavalla tavalla kertoo tekijä kylänluvuista, rovastista, lukkarista, koulumestarista, isännistä

Kotimaan kirjallisuutta. 45

ja muusta väestä, lucttajista ja luetettavista, monista hauskoista kohtauksista, kysymyksistä ja vastauksista. Se, joka vähänkin kylänlukuja tuntee, tietää, kuinka kiitollinen aine niissä on huvittavalle kuvaukselle, ja tätä kiitollista ainettaan on tekijä sangen hyvällä menestyksellä käsitell3rt. Suurempaa yh- teyttä ei tietysti tässäkään vihkossa ole enemmän kuin edellisissäkään, juoni on vaan ulkonaisena siteenä yhdistämässä tarkkoja huomioita niin tapojen kuin luonteiden ja huvittavien situatsioonien ja keskustelujen suhteen. Lä- hempänä kertomusta tämä kuitenkin on kuin edelliset; rovasti, lukkari, koulumestari ja muutamat kylänmiehet esiintyvät jotensakin eheinä ja elävinä.

»Kylänluvut» on taiteilija Alex. Federley varustanut neljällä kuvalla ja kansilehdellä. Meillä on tavaUisesti tapana sanoa kuvista yksinkertaisesti, että »ne suuresti lisäävät kirjan arvoa». Ja niinhän tavallisesti onkin. Mutta kuvittamistaito ei meillä ole enää niin aivan alullaan, ettei siinä voisi ruveta enempää vaatimaan. On tapana tämän tapaisiin kuviin laittaa yli- malkaan »ukkoja», joissa ei ole paljon eloa ja ilmausta ja noudattaa enem- män dekoratiivisia, koristavia tarkoitusperiä kuin tarkkaa todellisuutta. -^ Mitä erittäin »Kylänluvun» kuviin tulee, myönnän mielelläni, että ne to- distavat hyvää edistystä tekijässään. Useissa henkilöissä näemme hauskan oikein osatun ilmeen. Mutta monessa suhteessa olisi voinut noudattaa pal- jon suurempaa tarkkuutta. Tarkkuus olisi suotava etenkin tämmöisen kirjan kuvissa, jonka pääansio on etnograafinen. Kansilehdessä on käytetty val- keata, harmaata, mustaa ja punaista. Väriä on tässä nähtävästi käytetty yksistään dekoratiivisessa tarkoituksessa, samoin kuin koko kuva on val- mistettu. Mutta kun näillä väreillä olisi voitu saada tuon taivalta astu- van naisen puku etnograafisesti oikeaksi, niin miksi ei sitä ole tehty? Ruokolahden naisen puvussa on nuttu valkea, hame musta tai ruskea, ha- meenlieve punainen ja hivuksista riippuvat nauhat punaisia, näistä ovat ainoastaan viimeksi mainitut oikein, nuttu on harmaa, hame punainen ja sen lieve harmaa. Muita kuvia vastaan mainittakoon, että kyllä rovastilla luku- sille mennessä varmaankin on oma renki hevosta ajamassa, vaikka talon- miehet tulevatkin avuksi hevosia riisumaan. Viimeisessä kuvassa on ikku- nan pielet tehty semmoisiksi kuin ne ulkopuolelta ovat, mutta ei tietääkseni koskaan sisäpuolelta.

Myönnän mielelläni, että kuvissa on paljon oikein huomattua, mutta

toivoisin, että niiden tekijä yhä tarkemmin tutkisi oman maan tapoja, oloja

ja luontoa, voidakseen yhä edistyä sillä kiitollisella työalalla, jonka hän

on itselleen valinnut.

o. R.

46 Kirjallinen katsaus.

Kirjallinen katsaus.

Harald Höffding^ Den nyere filosofis historie. En fremstilling af filosoHens historie fra renaissancens slutning til vore dage. I bind. Fra renaissancens slutning til Rousseau. Köbenhavn 1894, P. G. Philipsen. XIII + 483 siv. 8:o. Hinta 8 kr.

Ne teokset, jotka tätä eonen ovat lähteneet professori HöfifdiDgin kä- destä ja joista hän itse panee siveysoppiinsa ^) pääpainon, osoittavat yhtenä pääpiirteenä sen, että ne koettavat käsitellä nykyajan uskonnollisia, valtiolli- sia ja esteetillisiä kysymyksiä yhtenäisten filosoofisten perusteiden johdolla. Prof. Höffding luulee, että tuollainen prinsiippien mukainen tutkimus antaisi nykyajan henkiselle elämälle enemmän lujuutta ja syvyyttä; sellaista hän on varsinkin etiikassaan tavoitellut. Höffdingin filosofia tahtoo aivan lähei- sesti liittyä aikamme polttavia kysymyksiä selvittämään.

Toinen pääpiirre Höffdingin ajattelijatoimessa on se merkitys, jonka hän antaa persoonallisuudelle filosofiankin alalla. Itse hän sanoo siveys- oppinsa alkulauseessa, lausuttuaan pelkonsa siitä, että hänen teoksessaan ehkä moni ajatus on muodostunut hänen oman persoonallisuutensa pohjalla ilman tarkasti tieteellistä perustelua: »minun täytyy tässä sitäpaitse lausua jotakin, joka ehkä on oleva vihattua harhaoppia ylhäisten tiedemiesten sil- missä. Toivon, että filosofia ja erittäinkin siveysoppi saisi niin tieteellisen muodon kuin mahdollista, ja olen voimieni mukaan työskennell3rt sitä var- ten; — mutta se erityisen viehättävä vaikutus, jota filosoofiset opinnot ovat minuun tehneet aina aikaisimmasta nuoruudestani asti, on kuitenkin yhtey- dessä sen asian kanssa, että ne aineet, joita ne koskevat, itse asiassa ovat läheisemmässä suhteessa tutkijan persoonallisuuteen kuin muiden tieteiden aineet. Tämä ei tietenkään estä sitä, että olen jokaisessa kohdassa tunte- nut velvoitusta perustaa mielipiteitäni objektiivisella tavalla.»

Siinä suuressa teoksessa, jota prof. Höffding nykyään toimittaa filoso- fian historiassa, ovat nämät molemmat tutkimuspiirteet huomattavina ja intressiä herättämässä. Oman ajan kulttuurikysymykset saavat vasta histo- riasta täyden selvityksensä, ja kulttuurikehityksen yhteydessä Uhtoo Höff-

*) Sen täydellinen nimi on: Etik: en fremstilling af de etiske principer og deres anvendelse paa de vigtigste livsforhold.

Kirjallinen katsaus. 47

diDg filosoofisten systeemien syntyä käsitellä. Toiseksi panee Höfifding suurta painoa yksityisten ajattelijain persoonalliseen elämänviettoon ja luon- teisiin. »Filosofiaa ei tämän kautta vedetä alas, vaan sitä kannatetaan juuri sinä tieteenä, jonka kysymykset eivät ainoastaan koske olemassaolon käsittä- mistä, mutta myös tämän käsittämisen suhdetta persoonalliseen elämään.»

Mielestäni tällainen käsittelemistäpä on omiansa tekemään filosofian historian erittäin hauskaksi ja opettavaiseksi suuremmallekin lukijakunnalle. Joskin ei lukijalla olisi samaan suuntaan menevää maailmankatsomusta kuin mikä Höffdingin teoksissa tulee ilmi, niin ainakin voivat hänen omat näkö- alansa laajentua ja aatteet selviytyä, kun ne tulevat rikkaan ajatussisällön kanssa vuorovaikutukseen.

Helppotajuinen, selvä ja täsmällinen esitysmuoto enentää vielä Höff-

dingin teosten viehätystä.

z. c.

5. A. Fr Us, Israels historia. Tili studerandes tjenst framstftUd. Med 10 kartor p& 6 blad. Upsala 1894. W. Schultz. 238 siv. 8:o. Hinta 6: — .

Meillä, niinkuin Ruotsissakin, on aina tähän asti oppibVjana Israelin kansan historiassa yleisimmin käytetty Kurtzin «Pyhää historiaa* • Tämä aikanaan kylläkin kelvollinen teos on kuitenkin nyt. Vanhan Testamentin tutkimusten nopeaan edistykseen katsoen, niin menneen ajan kannalla, ettei se, joka tahtoo tutustua tieteen saavuttamiin uudempiin tuloksiin, voi siihen t3rytyä. Uudemmanaikuisia teoksia Israelin kansan historian alalla löytyy Saksassa kyllä, vieläpä eri kannallakin olevien tutkijain kirjoittamia, joten on hyvä valitsemisen vara. Ruotsissa (ja Suomessa^) sitä vastoin ei sel- laista oppikirjaa, ennen tätä joka nyt on ilmoitettavanamme, ole ilmesty- nyt; voimme sentähden sanoa sen pyytävän korvata tällä tieteen alaUa tunnettua puutetta.

Kirjan yleinen luonne näkyy paraiten esiteltävän aineen jaossa. Israelin kansan historia jaetaan siinä neljään aikakauteen. Ensimäinen käsittää kansantarujen ja sankarien ajan, vanhimmista ajoista alkaen Doin vuoteen noo e. Kr. Tämän alkuajan historiassa ei kriitillinen tut- kimus ole tuottanut mainittavampia tuloksia. Niinkuin muilla kansoilla, on Israelillakin satu- ja sankariaikansa, josta kyllä on säilynyt hyvinkin yksi-

*) Sillä piispa Alopaeus vainajan „Guds nkes historia" nimisellä teoksella oli toinen tarkoitus.

48 Kirjallinen katsaus.

tyisseikkoibin meneviä tariDoita, vaan sen historiallinen kokonaiskuva ei kuitenkaan ole selvä. Vasta Samuel profeetan ajasta (n. noo e. Kr.) alkavat historian säteet valaista tämän kansan historiaa. Aikakauden pää- lähteet ovat n. k. Jahvisti ja Elohisti sekä Tuomarein kirja. Egyp- tologiasta ei vielä ole sanottavaa apua, mutta assyriologialla on jo mer- kityksensä.

Toinen aikakausi on kuningasten ja profeettain^ 1100—586 e. Kr. — a) Jakamattoman valtakunnan historia, 1100 — 978 e. Kr. Israel astuu historian valoon, vaikkapa kuningasvallan synty, Samuelin ja Saulin historia vielä on hämärä. Davidin ja Salomoninkin hallituskaudessa on vielä kohtia, joista kaipaamme selvitystä. Vaan syy siihen, että Israelin historia kuitenkin rupeaa valkenemaan, on etenkin se, että kansa itse tähän aikaan näyttää alkaneen historiastaan huolta pitämään; toiselta puolen ei kansan mielikuvitus kuitenkaan vielä lakannut haitallisesti vaikuttamasta lähteisiin, vaikka kansantarulla onkin erityinen arvonsa Israelin senaikuisen kulttuurin ja uskonnon valaisijana. Tämän aikakauden parhaimmat lähteet ovat molemmat Samuelin kirjat ja ensimäinen Kuningasten kirja. Vuosi- luvut ovat valtakunnan jakoon saakka hyvin epävarmat. — b) Jaetun valtakunnan historia 978—586 e. Kr. Jota enemmän molemmat valta- kunnat, Efraim ja Juuda, kallistuvat häviötänsä kohti, sitä voimaUisemmin ja rikkaammin kehittyy «profedsmi*. Samassa määrässä kuin maailman- vallat saavat Israelin kukistetuksi, voittaa Jahve kaikki vieraat jumalat; Jahve-opin sisimmäinen pyhyys avautuu silloin, kun Jerusalemin temppeli sortuu tulen liekkeihin. Lähteinä ovat samanaikuisten profeettain kirjat ja ennen muita Raamatun Kuningasten kirjat ja osaksi Aikakirjat. Assyriolo- gian tulokset ovat tälle ajalle hyvin tärkeät, vaikka ensimäisessä innossa näitten todistuskappalten arvoa muutamissa kohdin onkin liioiteltu. Muista lähteistä mainittakoon Mesan kivi (säil3rtetään Louvressa, löydetty v. 1868), ja Josephuksen «Antiquitates Judaicaec

Kolmas on teokratiian eli pappien aikakausi 586 — 170 e. Kr.; se alkaa Babyloonialaisella maanpaolla ja loppuu makkabealaisten vapau- tumissodalla. Omituisen luonteen antaa täUe aikakaudelle heprealaisuuden vähitellen tapahtuva muutos juutalaisuudeksi. Israelin kansasta tulee juu- talainen seurakunta; entinen valtiollinen itsenäis3rys vaihtuu alamaisuudeksi Persian, Kreikan, Syrian tahi Egyptin hallitsijoille. Profeettain julistamat Jahven ilmestykset harvenevat yhä enemmän ja sijaan astuu «laki», joka

Kirjallinen katsaus. 49

ybä suuremmassa määrässä painaa leimansa juutalaisten elämään. Missä laki, «nomisroi«, pääsee vallitsemaan, siinä voi sanoa kehityksen yleensä lakkaavan; seisahdus valtaa elämän kaikki suhteet. SisäUyben kustannuk- sella tulee pääasiaksi muoto, joka tosin varjelee sisäUisistä mullistuksista. Konservatismi on tämän aikakauden tunnusmerkki; tästä saapi myöskin selityksen historiallisten lähteitten puute tältä ajalta: historialla ei voi olla paljon kerrottavaa ajasta, jolloin muutoksia kammotaan. Kuitenkin on meillä tämän aikakauden alkuajoilta enemmän tai vähemmän luotettavia historiallisia lähteitä Esran ja Nehemian kirjoissa, jotka yhdessä aikakirjain kanssa tekevät Jerusalemin ku-kollisen kronikan. Samanaikuisten profeet- tain, niinkuin Haggain, Sakarjan, Maleakin kirjat, sekä Sananlaskut, Ijob» Saarnaaja antavat joitakuita tietoja juutalaisen seurakunnan sisällisestä tilasta. Tärkeimpiä lähteitä ovat Josephuksen «Antiquitates«.

Lopullisesti seuraa kirjanoppineitten aikakausi 170 e. Kr. — 135 j. Kr. Tänä aikakautena herää Juudan kansa käsittämään omituisuutensa ja asettuu jyrkkään vastarintaan jokaista vierasta vaikutusta vastaan. Mutta täten riistää se itseltään kaiken elinvoiman, niin että kehitys tykkänään loppuu ja juutalaisuuden kangistuminen alkaa. Pyhän traditsioonin käsitte- leminen oppineitten kouluissa synnytti enemmän tai vähemmän lahkolai- suuden tapaisia ilmiöitä, jommoista ei ennen oltu nähty; vastapainona oli kuitenkin kirjanoppineitten suunnaton auktoriteettiusko ja kivenkova vanhoil- lisuus. SisäUistä ja ulkonaista hätää kärsivän kansan valitukset ja harras avun ikävöiminen puhkesivat yhä innokkaampiin Messiashuutoihin; vaan kun sitten kuitenkin olivat hyljänneet Nazaretin profeetan — «hänen ve- rensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle« — nousivat uskonvim- man liekit aina korkeammalle ja sammuivat vasta vuosien 7o:n ja i35:n j. Kr. verivirtoihin ja sanomattomaan kurjuuteen, vaikka oikeauskoiset juu- talaiset vielä tänään toivovat itselleen maailmanvaltaa, kauan odotetun Messiaksen hallitessa. — Tämän aikakauden päälähteet ovat Makkabea- laisten kirjat, Josephuksen «Antiquitates« ja «Bellum judaicum», osaksi rabbiinilainen kirjallisuus, muutamat kreikkalaiset (Polybius, Strabo, Plutar- kos, Dio Cassius y. m.) ja latinalaiset (Cicero, Livius, Tacitus, Suetonius y. m.) kirjailijat. Näitten lisäksi tulevat vielä hyvin tärkeinä lähteinä Philon teokset. Uusi Testamentti ja vanhimmat kirkkoisät.

Friesin kirjan loppuun on liitetty kokonaista kymmenen hyvää kart- taa Israelin historian selittämiseksi. Vaikka teoksen hinta tämän vuoksi

50 Kirjallmen katsaus.

on noussut, ei kukaan lukija kuitenkaan voi toivoa ettei niitä olisi, niin suuri on hyöty niistä sille, joka todenperään etsii kirjasta opetusta»

Tekijän historiallinen kanta on se, joka nykyjään on yleisin Vanhan T:n tutkijoilla Saksassa ja jonka kannan perastajat ovat Reuss ja Vatke ja kehittäjät Graf, Stade ja VVellhausen. Tällä on kuitenkin vielä paljon merkitseviä vastustajiakin, esim., paitse Frans Delitzsch ja Dillmann vainajia, tunnetut ja tiedemiehinä suuressa arvossa pidetyt Kittel, Baudissin, Buhl, Niebuhr ja Klostermann. Asian näin ollen, ei ole muuta kuin luonnollista, ettei tämänlaatuinen teos saata tyydyttää kaikkia, eri kannalla olevia luki- joita, samoinkuin se suuri paljous yksityiskohtia, joista on ollut selko teh- tävä vaikka niistä vielä löytyy paljon vastakkaisia mielipiteitä, luonnollisesti on vaikuttanut joitakuita erehdyksiäkin. — Ajatteleva lukija kuitenkin käsit- tää, ettei tälläkään alalla «merta pisaroitta soudeta«. Tekijän omaa mieli- pidettä tässä kohden ilmaisee näin kuuluva lause esipuheessa: »Kun uusien löytöjen ja terävämmän kritiikin perusteella yksi tai toinen seikka kirjassani ennemmin tahi myöhemmin on korjattava ja parannettava, olisi toivottavaa, että niitä varten, joille tämä kirja etupäässä on aiottu, vuosittain tahi luku- kausittain joku kykenevä henkilö pitäisi lyhyen kollegiumin (tahi muuta sentapaista), jossa ne kohdat, missä tutkimus on jättänyt oppikirjani taak- seen, esiteltäisiin, ja tarpeelliset selitykset ja lisäykset annettaisiin. Silloin opiskeleva nuoriso aina saisi ammentaa tieteellisen tutkimuksen ehtymättö- mästä totuudenlähteestä.»

Samalla kun ilmoittaja puolestaan yhtyy tässä sitaatissa lausuttuun toivomukseen, tahtoo hän lyliyesti lausua oman ajatuksensa kysymyksessä olevasta teoksesta. Vähällä vaivalla saattaa siinä tutustua niitten tulosten kanssa, joihin uusimman ajan kriitillinen tutkimus on luullut tulleensa.

Mutta teoksella on yksi puute, joka mielestäni tekee sen vähemmin sopivaksi opiskelevalle nuorisolle, kuin se muuten voisi olla. Tämä puute on siinä, ettei tekijä ole selvästi ilmaissut, mille kannalle hän on asettunut Israelin historian uskonnollisen arvon suhteen.

Esipuheessa tekijä sanoo periaatteellisesti olevansa samalla teoloogi- sella kannalla kuin esim. Upsalan meilläkin hyvin tunnettu professori W, Rudin — ja kuitenkin pian huomaa, ettei heidän kantansa voi olla sama. Tätä erotusta en kuitenkaan saata ruveta laveammin todistamaan; ainoas- taan pari lausetta kirjasta näytteeksi: (siv. 4) «den litcratur de (hebreerna)

Kirjailinen katsaus, 5^

skapat är tir estetisk synpunkt hvarken tiU innehäll^) eller omfang af sadan storhet som dfriga folb i forotideD, om ock eoskilda perlor af sällsynt skönhet finoesv; (siv. 32) «sa höjde sig profedsmen föga öfver den iDom de fleste religioner vanlige mantiken y»; (siv. 51, muist.) «skil- naden frän vanlig schamanism bestär framför alit däri, att profeten ansäg sig ^J drifvoD af Jahves ande, icke af de aflidnesc; (siv. 190) «sjelf (Jesus) anande och förotsägande sin död, hvilken han fattade som ett ofier, som skoUe komma hans lärjuogar och hela verlden tili godo i det fuUäodade Guds rike, som han genom sin snara aterkomst skulle upprätta, intagade han pa ett demonstrativt y sätt i Jerusalem* ; y. m. — Päättä- köön lukija itse, onko tämä Rudinin kantaa.

Eräälle meikäläiselle sanomalehdelle kirjoitettiin joku aika sitte Ruot- sista, että tämän kirjan tekijä oli ainoastaan sentähden, että hän semmoi- sen teoksen oli julkaissut, pantu pois uskonnonopettajan virastaan eräässä Tukholman yksityisessä tyttökoulussa, ja että sikäläinen vapaamielisyydestään tunnettu pastor primarius Fehr oli vetänyt asian julkisuuteen ja sen johdosta syntyneessä sanomalehtiriidassa ruvennut tekijän puolustajaksi. Tämmöistä reklaamia emme kirjalle olisi suoneet; mutta varma asia on, ettei se me- nekkiä vähentänyt.

E. S-j.

Adolf Tanuros, Bref och dagboksanteckningar. Ny upplaga utgifven af Rich. Berg- ström. XLIV + 615 siv. 8:0. Tukholma 1891, Fahlcrantz & C:o. Hinta 8: — .

Niille, jotka jo alkavat kyllästyä siihen »pappilan hätävara» -ravintoon, jota uusin kirjallisuus Ruotsissakin samoin kuin muualla niin suuressa mää- rässä meidän päivinämme taijoo, suosittelen mielihyvällä yllä mainittua kokoelmaa.

Adolf Törneros oli Upsalan yliopistossa latinan professorina vuosina 1832 — 1839. ^^ ^^ o^^ julaissut paljo teoksia, suurin osa hänen kir- jailijatoimestaan lienee koottuna tässä mainittuun kokoelmaan, ja se on, niinkuin kokoelman nimestä näkee, yksityisiin kirjeisiin ja päiväkirjaan kät- kettynä. Kirjeitten kautta tutustumme Tömerosin aikaan, miehiin semmoi- siin kuin P. Afzelius, E. G. Geijer, Hugo Hamilton, Tegnör, Atterbom, Grubbe y. m., yliopisto-elämään. Ruotsin maahan ja kansaan, sillä T. mat- kusti joka kesä eri osiin maata, perhe-elämään j. n. e. Päiväkirja tutustut- taa meidät Tömerosin mielipiteisiin filosofiassa, politiikassa, kirjallisuudessa

*) Allekirjoittaneen kursivoima.

52 Kirjallinen katsans.

y. m. Molemmista, sekä kirjeistä että päiväkirjasta, astuu eteemme puh- das, jalo hionoe ja tavattoman monipuolisesti sivistynyt ihminen: se on ylentävää tuttavuutta, jota hänessä saamme nauttia. — Lisäbi tämä kaikki tarjotaan erittäin viehättävässä muodossa: Tömerosin stiili on ytimekäs ja kuvarikas, hän on käynyt kaikkien aikojen klassikkojen koulua.

1894 v:n Valvojan sivulla 502 olemme näyttäneet T:n mielipiteitä tieteestä; tahdomme tähän vielä suomentaa yhden hänen lausunnoistaan runoilijoista :

»Kaunokiijailijain ja käytännöllisten prosaistein välillä on useinkin ole- massa molemminpuolinen vastenmielisyys, useimmiten molemmalta puolelta väärä. Molemmat tahtovat mielellään kieltää toiselta korkeampaa ihmis- arvoa. Afifäärimies on runoilijan silmissä pölkky materialisti, jolta puuttuu tykkänään korkeampia ja jalompia harrastuksia; runoilijaa taas pitää toinen haaveksijana, pelimannina, narrina, hyödyttömänä ja kelvottomana todelli- selle ja oikealle ihmiselämälle. Molemmat ovat mielestäni yksipuolisuu- dessaan täysin toistensa vertaisia. Yksipuolista afiäärimiestä johtaa oikeas- taan ainoastaan asianharrastus, yksipuolista runoilijaa taas sananharrastus, ja molemmat ovat yhtä kaukana oikeasta ihmisharrastuksesta. Vaikka toinen runoilee parhaimmasta, jaloimmasta, sydäntä liikuttavimmasta, niin silti ei ole varmaa, että hän sydämmessään on hellempi kuin kylmä maailmanmies, joka omissa laskuissaan pitää ihmisiä numeroina, joilla hän suorittaa las- kunsa. Eikö runoilija tee juuri samaa, jos hänellä ainoastaan siinä mää- rässä on myötätuntoisuutta ihmisiä kohtaan, kuin hän heistä saa aiheita runollisiin havaintoihin ja esteettisiin kuvauksiin? Se suuri arvo, minkä runoilijat panevat ulkonaiselle muodolle, viepi heidät useinkin pois tuosta sydämmellisestä ja kauniista, mutta hiljaisesta seurustelusta ihmisten kanssa heidän itsensä vuoksi. He rakastuvat niin helposti Pygmalionin tavoin niit- ten kuvien kauneuteen, joita he taidollaan luovat; ja vaara on lähellä, että tuo rakkaus yhtä hyvin vieroittaa puhtaan ihmisrakkauden, kuin tämä vai- tiomiehessä, virkamiehessä, kauppiaassa heikkenee heidän jokapäiväisissä askareissaan. Ammattirunoilijat, jotka eivät tahdo olla muuta kuin runoili- joita, ja jotka pitävät itseään jonkunlaisina etuoikeutettuina olentoina, vaan sen vuoksi että he voivat kuvata inhimillisyyttä kauniissa muodossa, ovat usein yhtä suuria egoisteja kuin ne afifäärimiehet, jotka eivät tahdo olla muuta kuin afiläärimiehiä — ja minä en tiedä, kumpiko egoismi on enemmän anteeksi annettava: kauppiaan, joka rakastaa helisevää hopeaa lähinnä itseään, vai runoilijan, joka lähinnä itseään ihmettelee kultaisia aatteita ja heliseviä säkeitä. Runous kuuluu kyllä humaniooraan ; mutta se ei tee runoilijaa itseään, eikä sitä, joka nauttii hänen tuotteitaan, suora- naisesti ja välittömästi paremmiksi ihmisiksi kuin muut.»

Hannes Gebhard. »>•»<♦

Äänlasteikko teorllassa Ja todellisuudessa.

Viime vuosien kuluessa on minulla kerta toisensa perästä ollut syytä huomauttaa niistä tyhjistä, ontuvista teoriioista, joita yhteiskunnallisessa elämässämme oikein vilisee. Ihmiset usein eivät näe, eivätkä edes näytä tahtovan nähdä todellisuutta, semmoisena kuin se oikeastaan on. Sen sijaan ne sokeasti uskovat johonkin abstraktiseen kaavaan, joka heidän tie- toisuudessaan täyttää todellisen maailmankuvan paikan, vaan jonka elävä elämä lyö kuoliaaksi, kun se vaan on tilaisuudessa törmätä yhteen tuon kaavan kanssa.

Keskustelu ääniasteikosta näyttää uuden esimerkin tästä. Koetin viime vuoden Valvojassa (s. 440 — 450) vähän järkähyttää tuota teoriiaa, että va- rallisuus ja yhteiskunnallinen pätevyys käyvät käsi kädessä. Mutta turhaan. Yhä edelle^) vakuutetaan eri tahoilta ja varmaan täydellä vakaumuksella, että kuitenkin rahanansaitsemiskyky on paras yhteiskunnallisen pätevyyden mittari.

Mistä tämä tulee? Epäilemättä siitä, että väittäjäin todellisuuden- tunne on liian heikko. He ovat liian paljon tottuneet abstraktiseen aja- tustapaan. He ovat tottuneet liikkumaan kelmeäin järkiperäisten käsitteitten mailmassa ja uskovat enemmän niihin kuin todellisuuteen.

Ei siis auttane muu, kuin että koetetaan antaa todellisuudeUe tilai- suutta tässäkin törmätä yhteen teoriiojen kanssa.

Koettakaamme saada kelmeäin kaavojen sijaan niin väririkas, elävä kuva kuin mahdollista siitä yhteiskunnasta, jossa elämme, niistä ihmisistä, joiden oikeuksista ja pätevyydestä teoreetikot puhuvat niin suurella var- muudella. Ehkä se aukaisee sokeain silmät.

54 Valfrid Vasenius.

Oleo ottanut tutldakseoi Helsingin valitsijakuntaa vuodelta 1893, en- siksi »koko laajuudessaan» s. o. kunnallisissa vaaleissa äänioikeutettuja, sen jälkeen sitä valitsijakuntaa, joka valitsee valtiopäivämiehiä. Koska mai- nittuna vuonna tapahtui molemmanlaatuisia vaaleja, niin tämän vuoden ääniluettelo on hyvin sopiva eri valitsijakuntain vertaamiseen.

Tutkimustapani on ollut puhtaasti objektiivinen. Ääniluettelo on ko- pioittu ja kopia leikattu kappaleiksi, niin että joka liuskalle tulee vaan yksi nimi. Sitten on ensin yhdistetty ne valitsijat, joille ääniluettelossa on merkitty sama tahi samanlainen ammatti tahi virka. Niin syntyneet luo- kat on sittemmin yhdistetty suuremmiksi ryhmibi, jotka käsittävät kukin likeisimmin yhteen kuuluvia aliryhmiä.

Päämääränäni on ollut saada esille ryhmitteleminen, joka niin tar- kasti kuin mahdollista kuvaisi yhteiskunnassa vallitsevia erotuksia varalli- suuden, sivistyksen ja toimialan suhteen, ja miten nuo erotukset suhteutu- vat ääniasteikkoon. Ja seuraavissa tauluissa julkaisen ensin kaikki nuo ali- ryhmätkin, semmoisina kuin ne ovat itsestään synt3meet. Jokainen voi siis, jos hän niin tahtoo, itse yhdistää ne toisella tapaa kuin minä olen tehnyt.

Että eri aliryhmätkin jäsenluvultaan ovat hyvin erilaisia, sitä en ole voinut auttaa. Hallinnollisten virkamiesten joukossa on esim. mahdoton tehdä muita erotuksia, kuin olen tehnyt, erottaen: a) niitä, joilla on tie- teellinen toimintaala, niinkuin geoloogit, tilastomiehet, y. m.; b) niitä, joilla on teknillinen sivistys; ja c) niitä, jotka tiettävästi ovat harrastaneet kirjal- lisuutta tahi taidetta, vaikkapa vain kirjoittamalla jotensakin ahkeraan sa- nomalehtiin. — Tähän virkamiesluokkaan olen vienyt nekin, jotka palve- levat yksityispankeissa, vakuutusyhtiöissä ja muissa semmoisissa rahalaitok- sissa, samoin asianajajatkin.

Muutenkin olen yhdistänyt semmoisia henkilöitä, joitten virka luette- losta päättäen on epämääräinen, siihen aliluokkaan, johon he luonnollisimmin kuuluvat. »Opettajiksi» nimitetyt olen siis vienyt oppikoulunopettajain jouk- koon (musiikinopettajat taas kuuluvat luonnollisimmin yhteen erikoiskoulujen opettajain kanssa). »Entiset» yhdistetään myöskin kukin siihen luokkaan, johon hän on »nykyisenä» kuulunut. Kuitenkin olen muodostanut erityi- sen luokan niistä yliopiston- ja koulunopettajista, jotka nyt ovat siirtyneet

Ääniasieikko teoriiassa ja todellisuudessa. 55

muille aloille. EodneD professori esim. oo, kun yhteiskunnalliDen päte- vyys tulee kysymykseen, luettava professoriksi, vaikkapa hän nyt täyttää se- naattorin tahi muun paikan yhteiskunnassa. Täysinpalvelleet professorit taas luetaan nykyisten yliopiston opettajain joukkoon.

Itsenäiset tehtailijat ja ammattimiehet olen koettanut erottaa työmie- histä siten, että edelliseen luokkaan olen ensiksi laskenut kaikki »tehtai- lijat» ja »mestarit», jälkimäiseen kaikki sällit ja semmoiset, joitten nimi- tys jo osoittaa, että ovat tehtaan työssä (valajat, viilaajat j. m. s.). Muista olen katsonut itsenäisiksi kaikkia niitä, joitten nimet löytyvät saman vuo- den osoitekalenterissa, muut olen otaksunut, tehtaan työmiehiksi. Jälki- mäinen luokka siis ei ainakaan ole liian pieni, päin vastoin on mahdol- lista, että siihen luettujen joukossa vielä löytyy itsenäisiä käsityöläisiä.

Naiset, joilla niinkuin tunnettu on äänestysoikeus kunnallisissa vaa- leissa, olen yhdistänyt miehiin, missä heillä on virka. Muita olen mah- dollisuuden mukaan järjestänyt niitten miesten sääd3m mukaan, joiden les- kiä tahi tyttäriä he ovat. Jälkeenjääneistä olen koettanut ottaa selkoa kai- kista talonomistajista ja yhdistänyt ne muihin talonomistajiin.

Samaten olen tehnyt holhonalaisten ja kuolinpesien suhteen. Niilläkin on kunnallinen äänestysoikeus, vaikkeivät voi sitä käyttää muuta kuin hol- hojan tahi keskuudestaan valitsemansa edustajan kautta.

Äänivaltaiset yhtiöt olen ryhmittän3rt niiden tarkoituksen mukaan, ensiksi »aatteellisia» s. o. yhdistyksiä semmoisia kuin Suomalaisen kir- jallisuuden seura, Lähetysseura y. m. s., jotka äänestävät talojensa puo- lesta. Talon omistaviksi yhtiöiksi olen laskenut semmoisetkin (välistä tila- päiset) yhdistykset, jotka syntyvät kun kaksi tahi useampia henkilöitä yhteisesti omistaa talon.

Taulujen kaksi viimeistä ryhmää sisältää semmoisia, joilta, vaikka ovat velvoitetut maksamaan kunnallisveroa, on tilapäisesti riistetty äänes- tysoikeus, syystä että ovat tehneet konkurssin, tahi jättäneet maksamatta useamman kuin lähinnä-edellisen vuoden kaupunginmaksut. Nämätkin tau- lut valaisevat tavallansa asiaa.

Lopuksi pyydän saada muistuttaa, ettei kellään ole 3 ääntä, syystä että kaksi veroäyriä (800 markkaa) antaa yhden äänen, kolme (1,200 m.) antaa kaksi, mutta neljä veroäyriä (1,600 m.) antaa neljä ääntä, j. n. e. 35:een ääneen asti.

56

Valfrid Vasenius.

CO 00

(8

(8

(8 >

(8

(8 G G

ta

a

(8

5

(8

G :C8

JS

S S 1 ^ 8 8

S as*::sa28-

s S S :; S

g

-^

- 8 "* 2 1 ^^

s 1 1 1 ^ 2 ?3 1 ^ 1

5 " 1 1 S

S

•i

-^ S S? •- 1 '^

o 1 « 1 '^ 1 ^ 1 S !

8 -^ 1 1 S

S

"*

« « 5 ^ 1 -

S 1 -^ 1 1 1 '^ 1 1 '^

1 1 1 g

s

u»

» 2 ?2 1 1 1

00 1-H CO 1 1 1 1 C<1 00 1

3 •« 1 " 5

s

e

1 «- »- 1 1 1

^ 1 1 Cl i-« 1 1 1 1-" 1

•« CO rH r< CO

8

t*

1 M « 1 1 ^

^ 1 o 1 1 1 rH 1 1 1

•» 1 1 - S

S

QO

<4< t^ '4< 1 rH 1

ce 1 ^ 1 1 ""* 1 1 1 1

• *" 1 1 S5

s

9

«^,111

1 1 1 1 1 1 1 1 1

1 «112

t-

CO t>- 1 T-l OJ T-l

G 1 ^ 1 1 1 1 <M rH 1

t- '4< C4 CO CD

9

rH CO 1 1 1 OJ

1 1 1 1 1 1 1 1 1

1 11-^:=

M

OI

CO t>- 1 W j 1

M 1 "^ 1 1 1 1 1 1 1 «H 1 1 1 1 1 1 1 1

" "MS

U

M

C5 OJ 1 i-i 1 1

Ud 1 r-t <M 1 1 1 1 1 1

M tH j i-i 00

O

^

<M OJ rH 1 1 T-i

• 1 -- 1 1 1 1 1 1 1

111 =

*H

u»

00 « 1 11 j w

t* th t-- 1 Ci 1 1 i-« j 1

S "-•"??

§

CO 11 1 '^ 1 '^

• -^ 1 1 1 1 1 1 1 1

^ C^ •-< rH »O

e»

* « 1 ^ 1 1

* -^ 1 1 1 1 1 1 1 1

-. M « o

^

Cl rH 1 j 1 C5

"» 1 1 1 1 1 1 1 1 1

1 -1^2

t»

9

1 -^ 1 -" 1 1

1 i 1 1 1 1 1 1 1

1 1 - 1 "

-*

S

CO t*< 1 -*<< i-i CO

aO li -^*< C<l 1 1-1 1 rH 1 1 <M 1 • • 1

0» 1-H iO o rH CO

5!

s

rH ,H 1 , rH 1

" 1 1 1 1 1 1 1 1 1

1 ''II'"

CO

s

rH OJ 1 1 rl 1

** rH rH 1 1 1 1 tH 1 1

III"

eo

8

rH rH 1 1 *^ 1

1 1 1 1 1 1 1 1 1

1 "II*

b*

S

-* 1 1 1 1 1

1 1 1 1 1 1 1 1 1

1 IIII

1

8

SS 1 •" 2 •"

S ^ s " -- 1 1 * 1 --

*H 00 00 O) op lo rH »rt 1-i

S *-<

/. Opettajia. Yliopbton (paiUe laakSreja) . ■ • nnnilrnnliiUn

S ^ e 1. Cl

O ^ "S H- *i rt . 1 - * -ii : ■III :« M o!

SS 1 1 =" ^ 1 •s 1 >

> s 1 •s

il II 1

rt O 4) J tl •O C II

Kt 1 •< M US

1 <

f • c« g . M irt /li 0. U

1 1 .5

•S J

rt •5 • 1 • 5 * •2»

Aäniasleikko teoriiassa ja todellisuudessa.

57

S 8 S 2 S S

CO r>- r* CO ^

«« CO »o C^ O c^

s s s 9 8 5 Si

CO CO C5 00

CO C5 00 CO 11 «-< i-« 1-1 CJ

^ t« t« M O

i 8 - S

g ^ I s s 2

SCO iO ^ CO

i« ei O

S5 s -

S s

s s * s

Il C5 Ci

CO CO C5 1-1, '^ r-

0> Oä C^ Oä ^ Ci

8t>- ^ o T-l 1-1

s

! "

Il I « Cd

Il I C4

I I

f-« »H Cl

T

Cl 00 Ci «-•

rH 1-1 I f-^

OÄ rH 1^ Cl »-•

-*« o »H Ci »H

CO CO »o

I -'

-" I

I -^

M» ■<4< rH Ci

S ;:

I rH tH

- S

8

I -"

- I

- I

I I

I I

I -"

I I

ti ti

I 2

8 -^

I --

- 1

S -

.O

.5

o.

o

I

•«Vi

•ST» 7:1?

■J •■&

tS

<

1 •S' s. s

-*;; ^ .s .t; e«

2 o s g o

u: c8 H « H

I

■s

.«o

•2.

•■SS. -g 1 1

I 5 11

I I I I

^ -a o. -y

.S g c S

ö z

B .51» 2

c^

:s c8

I

.2

•a

^ >

« .21 .Si

"5 o «5 s o

CO Ph P^ H Ph

.a

s >*

ii

.2 'öT 5 3 s «; o c

(Q bO 9 o

US < 0^ H

« .0

I

I

t3

.s Ix

..l

o

.5 1

5* c

'F 1 A

« US >

58

Valfrid Vasenius.

S s

ra oe ^ t«

CO t>- r-l

^ ^ ^ »O

^ C^J »O

X ■«** CO w

00 00

I CO 00

^ CO CO w

01

8 2-"

s

CO

I

00 00

I I

I -"

oa t-« w

Ift T-l CO »-t

lO T^ 1-i

- I

- I

I - -

»^ »-I I

I

13 12

^ O W

- I

CO (M

I ^ I

I -^

91

I I

" - I

CO CD CO

.O

-A5 rA 5 t?

^ I.

.«S .«s

o. !j

. iS a "Is

s o.

i

I

I

S Pk tiC

j §

f!-l

5"

:§

tv

.-5 S .c

•2

I

;«

to

I

o 5

H

t^ P^ S

.2 Kö rt 4;

«5 c rt* «g

1 I ^ I i2

O. i.0 :;<: O S

f il

3

<

H o s

s rt

Ui H

Aäniasteikko leoriiassa ja lodellisimdessa.

59

2 >		K ggSI-SS"?»*?	gC t«k/9^T'«XXO>lOMO>
-	* 1		50Jt--C«lC0C0rH0Ä^tOCp	5 1 1 -" 1 1 1 1 1 1 -"	•i
91		> 1-H Q j O 1 j OJ CO rH O	M r-t 1 Oa 1 ^ 1-1 rH 1 1 rH	t^
^	Od 1	2 t-l-jjicoi^^ie.^	3 1 1 ^ 1 1 ^ 1 1 ^ 1	^
10	CM •	jj lO-^rHOOCOCOi-li-trHj |C<I	9 1 1 C5 1 1 r-l CO 1 1 rH	»•
«	rH 1	- 1 ~ 1 -> 1 -	« 1 « , 1 1 ' 1 - " 1 \ ^	** 1 1 «-• 1 CM CO CO »-<*-• 1	^N
X	2 1		, 1 1 ;: -- <^	2 1 1 ~ 1 1 1 -^ 1 1 1	M
»o 1 o 1	,^|«,„^,^«| 1	t* 1 1-t 1 1 CO CM 1 1 1 j	»
2 1 -	. ^ M , - 1 1 1 1 1 «	» ^ 1 *^ 1 ^ 1 1 1 1 1	^
© 1N	o» 1	A ^|,-40|C4|,^,^| |C0	^ 1 1 CM 1 1 ^ 1 CM 1 CM	o
M	IM 1	M ,^|C^|||,^||„	lO 1 1 ^ 1 1 1 1 1 1 *^	M
CO «-<	». M||«||«|,,,|	ce ^ 1 1 1 *^ ^ 1 1 1 1	»
M	"* 1	"♦ |||-|-,^«,,«	M» 1 1 ^ 1 1 CM 1 1 1 1-1	^
^ ^	o 1	« |||«|||-.«||e<.	»^ 1 1 1 -" 1 1 1 1 1 1	'^
10	CO 1	•0 |'^|^|^||'^||'^	Ä 1 1 CM 1 1 1 »H 1 1 T-i	^
e	e^ 1	••	1	1 1 1 ^^ 1 1 1 1 1 1	- 1 I 1 1 1 1 1 ^ 1 1	M
1»	CO j	-	1 - « 1 1 1 1 1 1 1 1	* 1 1 -" 1 1 " 1 1 1 1	M
X	1 -	- 1	-* 1 -" 1 1 1 1 -" 1 1 1	•• ! " 1 1 1 -- 1 1 1 1	Oi
S	rH 1	-^ 1	1 1 ^ 1 " 1 1 1 1 1 1	" 1 1 1 1 " 1 1 1 1 1	'--
s	« ^	- 1	1 1 CO 1 O i-H 1 e<i 1 1 j	* ■" 1 -" - " 1 1 1 1 1	^
N	cc 1	"	1 1 1 1 1 -^ 1 1 1 1 1	- 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1	1
8	1 1	- 1 r "i	1 1 " 1 1	1 1 1 1 1 1	- 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1	1
1 1 -^ 1 1 1	" 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1	1
S	1 -^	- 1	1 1 1 1 -^ 1 1 1 1 1 ij	- 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1	1
S	s 1	t* Ol*-tcoc^|^c^^|t>-| j*^	M i-tCOaOCMODC^I 1 |i-^	s
/-/. Omaisuudestaan eläviä. Talonomistajia (ilman tunnettua virkaa) Koroistaan eläviä IS. Leskiä ja tyttäriä.	tl	• 1 -i •il' .••i|: 1 1 i 1 •S. « •£ S < X < «	•§ • ^ . . . . i l .. a ....■%. . • • -ä" • -3 s :i • • i .1 • 5 • s. • • •iti -li 1 • 'i Se UIT • :|tl.|.|I * f utu III 1 11^ Iti -«isiiiJglll

60

Valfrid Vasenins.

^ >*	::*3"S2gg	S §2S25SSI2	M «ocaDe^gou»	l
«N	1 1 1 1 1 1 -^ 1	^ ^coaot>-^aOrH		S -2-^|ea2^	2
Oi	1 1 1	1 1 1 1 1 1 , 1 ca ^	1 00 o	c^ w CO « c^ ^	g o CO » 5 1 N -	S
^	1 1 1	o o» CO r* CO -^ rH	t» »O tH O OO rH 1 1	s;
M»	1 1 1 1 "^ n <M ^	•9 ^f-t-^ir-i-toai-i	g ,H 1 CO '^ ^ 1 1	0ft
e	'"1 1 1 "^ 1 1 1	M (M rH O j -<*' j <N 1-1	kO *"* 1 ""* ^ 1 1 1	i«
i>	1 1 1 1 -^ 1 1 -^	M W 1 1 1 "^ 1 1-1 00	^ 1 «"i 1 1 1 1 1 ^^ 1 i 1 1 1 1	-
«	-^ 1 1 1 1 1 1 *	lO 00 1 00 rH r-l j 1 1-1	"^ 1 1 1 1 1 1 1 «H 1 1 1 1 1 1 1
A	1 1 1 1 1 1 -^ 1	^ j j rH 1 W j rH 1	^ 1 1 1 1 1 1 1
	T-i 1 1 1 1-1 1 C^ CO	t^ t>- C^ <» 1 O <M rH 1	09 II III	o«
^4	O] 1 1	i 1 1 1 1 1 1 1 M «	1 1 « 1 - 11 1	^ 1 1 1 1 1 1 1
a	^ 1 1	^ W j CO 1 ^ 1 -^ rH	^ 1 1 1 1 1 1 1
s	1 1 1 1 1 ^ 1 1	^ C^ 1 1-1 1 1 1 w 1	U9 1 1 1 1 1 1 1
^4	1 1 1 1 1 1 -" 1	, 1 « 1 1 1 ^ ,	OI 1 1 1 1 1 1 1
	rH 1-1 1 j 1 1-1 c^ eo	X 1-H 1 tT) 1 CO 1 o O]	M 1 1 1 1 1 1 i ^^ 1 1 1 1 1 1 1
e	1 1 1 1 1 1 1 1	1 1 1 1 1 1 1 1 1	1 1 " li M 1	-
t*	1 1 1 1 1 1 1 1	1 1 1 1 -^ - 1 1	1 '' 1	OI 1 1 1 1 1 1 1
00	1 1 1 1 " 1 1 1	1 1 1	1 1 1^1-	09 1 1 1 1 1 1 1
9	1 1 1 1 1 1 1 1	IMMI	1	1 1 II II II
S	^ '^ 1 1 OJ 1 «M C<l	0> 00 1 « 1-1 o f-i 1 1	^ 1 1 1 1-1 1 1 1	--
^4 ei	1 1 1 1 1 1 1 1	1 1 1 1 1 1 1 1	1 1	1 1 M II M
8	1 1 1 1 " 1 1 1	- 1 1 1 - 1 1	01 1 1 1 1 1 1 1
8	1 1 1 1 1 1 1 --	1 1 1 1 1 1 -^ 1	1 1 1 1 1 1 1
S	1 1 1 1 1 1 1 1	1 1 1 1 1 1 1 1 1	1 1 1 1 1 1 1 1
»	1-i »-^ CO ^N	§ " - 2 1 s 1 " 1	^ 1 1 1 1 i 1 1
				1 j 1 ^ .1 % >	. 2 . . . «f -.as O O • <« 0* 11 -Il 1 1 1 1 J ,= il 11 11 j2 :^ Ui H H H
				Mtf
	1 • 1 -s J CO 'S 1 1 £ s li cq .s c( < U! 0!			•S 2 • • • : 1 : 1 • i
	i ! et il •5 <	^ M 1 1 ^itl i 3 >^ o ^ (Q tC 4» es « X H H	1	1 A\^\\\ 1 • 2. .s -^ • • • « ■ 1 s : ■ ■ ■ i i ä 1 5 f • • Il III II .H •= rt 41 rt .=» 3 > =, UJ H H < S

Ääniasteikko teoriiassa ja todellisuudessa. 6l

Käymme nyt tarkastamaan yllä olevia tauluja.

EnsimäiDen huomautus, joka on tehtävä, on se, että yhtiöiden ja kuolin- pesien kunnalUnen äänestysoikeus voi johtaa mitä kummallisimpiin seurauksiin.

Mies omistaa yksin liikkeen. Hän muodostaa siitä osakeyhtiön, vaan pitää itselleen suurimman osan osakkeista. Seuraus siitä on, että hän voi äänestää sekä omansa että yhtiön puolesta, ja jos liike on kylläksi suuri, niin tuolla miehellä on kuin onkin 50 ääntä, vaikka korkein ääniluku pi- täisi oleman 25.

Mutta ei siinä kyllin. Osakeyhtiö on ehkä muodostettu siinä tarkoi- tuksessa, että osakekirjoja voitaisiin käyttää panttina, kun tarvitaan rahaa. Siis mies, joka nimellisesti omistaa suurimman osan osakkeista, voi olla enemmän velkaantunut, siis köyhempi, kuin ennen yhtiön perustamista* Vaan kuitenkin hän äänestää 5o:llä äänellä, kun hänellä ennen oli vain 25.

Yhtä järjettömiin tuloksiin johtaa kuolinpesien äänestjrsoikeus.

Mies, jolla on tuloja vuosittain 20,000 markkaa, äänestää 25:11a äänellä. Mutta hänen vaimonsa kuolee, ja alaikäiset lapset perivät toisen puolen hänen omaisuudestaan. Silloin hän lapsiensa holhojana äänestää 25:11a äänellä, ja omasta puolestaan samoin. Siis hänen yhteiskunnallinen pätevyytensä on kasvanut kaksinkertaiseksi — siitä syystä, että hän on ka- dottanut vaimonsa!

Mutta toinen mies, jolla on 24 ääntä, voi aivan samasta syystä me- nettää toisen puolen yhteiskunnallisesta pätevyydestään. Jos näetten vaimo kuolee ilman lapsia, niin hänen sukulaisensa perivät puolet miehen omai- suudesta ja miehellä ei enää ole kuin 12 ääntä.

Selvää on siis, että säädökset yhtiöiden ja kuolinpesien äänestysoikeu- desta ovat mitä pikemmin poistettavat. Korkeintaan voisi antaa vanhem- mille oikeuden äänestää lapsiensakin puolesta, kumminkin niin ettei yhteen- laskettu äänimäärä käy säädetyn äänirajan yli. Jos taas ääniasteikko poiste- taan, niin ei ole tarvis säilyttää sitäkään oikeutta.

Ja luonnollisinta on tietysti, että äänestysoikeus annetaan ihmisille, eikä esim. talolle tahi yhtiön pääomalle. Ainoastaan jos kunnallishallituk- sen ainoana tehtävänä olisi kunnan raha-asiain hoito, voisi puolustaa sitä väitettä, että kaikilla jotka maksavat, myöskin olkoon äänestysoikeus. Vaan ei nytkään tätä periaatetta noudateta kaikkialla: muukalaiset esim. maksavat veroa, mutta niillä ei ole äänestysoikeutta. Siis ei niitten suhteen katsota veroa, vaan ihmisiä. Ja samaten olisi meneteltävä noitten persoonattomien

62 Valfrid Vasemns,

veronmaksajien suhteen, sitä ennemmin, koska kunnallishallitus päättää mo- nesta muusta kuin raha-asioista. Kaupunginvaltuusmiesten vaaleissakin siis puolueet muodostuvat muitten kuin raha-asiain perustuksella; niin esim. tais- tellaan ankarasti raittiuskysymyksestä. Mutta kuka voi sanoa, onko Suomen yhdyspankki semmoisenaan taikka N. N:in alaikäiset lapset raittiuden puo- lella vai sitä vastaan?

Ei: ihmisillehän päätösvalta tulee, eikä kukkaroille.

Mutta kuinka ihmiset suhteutuvat ääniasteikkoon ?

Jos rahanansaitsemiskyky on, niinkuin väitetään, paras yhteiskunnalli- sen pätevyyden mittari, niin se täyttää tämän viran kun verrataan joko samaan kansanluokkaan taikka eri kansanluokkiin kuuluvia kansalaisia. Tar- kastakaamme siis nyt ensin eri luokkia erillään toisistansa.

Jos silmäilette taulujen ensimäistä riviä, niin huomaatte, että 85 yli- opistonopettajaa kuuluu 21 eri ääniluokkaan. Onko nyt otaksuttava että he myöskin ovat 21 eri asteella, mitä yhteiskunnalliseen pätevyyteen tulee? Tuskin kukaan heistä itsestään ottanee väittääksensä niin olevan, tuskinpa ylipäätään kukaan heistä rohkenee julkisesti väittää olevansa toista virka- veljeänsä viisaampi tahi tyhmempi. Tahi jos joku sen — yksityisesti — tekisi, niin on yhtä luultavaa, että hän etsii suurempaa tyhmyyttä itses- tänsä lukien asteikkoa ylöspäin kuin alaspäin.

Sanottaneen: vähät siitä, mitä yliopiston opettajat itse ajattelevat itsestänsä; yhteiskunta tunnustaa kuitenkin, että muutamilla on suurempi pätevyys, koska se antaa tärkeämpien virkojen hoitajiUe suuremman palkan.

Mutta nyt sattuu niin onnettomasti, että 2 5:n äänen miesten riveissä seisovat rinnatusten vakinainen ja ylimääräinen professori, dosentti, vakinai- nen ja ylimääräinen lehtori ja harjoitusmestari. Yhteiskunnan tunnustus ei merkitse mitään — syystä että tuo on perinyt niin ja niin paljon, tämä nainut rikkaan miehen tyttären, kolmas ahkeralla yksityisopetuksella korvaa palkkansa pienoisuuden.

Aivan sama koskee muita opettajia, lääkärejä ja yleensä kaikkia virka- miehiä. Hallinnollisten virkamiesten joukossa tapahtuu taas että 25-äänisten riveissä seisovat rinnatusten senaattori, esittelijäsihteeri, protokollansihteeri ja kanslisti. Ja kuinka monta kanslistia on, jotka myöntäisivät olevansa senaattoria tyhmempiä?

Eikä edes palkka-asteikko aina suhteudu oikein semmoiseen virkojen tärkeyteen, joka antaisi takeita miehen pätevyydestä. Jos dosentista tulee

ÄäHiasteikko teoriiassa ja todelUsnudessa. 63

esim. kassööri kahdenkertaisella palkalla, niin ei kukaan sentään katso häntä kaksi kertaa viisaammaksi, eikä hän edes itse sitä tee. Ja kuka ottaa väit- tääksensä, että yhteiskunnallinen pätevyys kasvaa, jos virkamies muitten töittensä ohella rupeaa esim. painoasiamieheksi?

Ja lopuksi on muistettava, että samaan virastoon kuuluvilla virkamie- hillä tavallisesti on aivan samat opinnäytteet hakukelpoisuuden ehtona, olkoon virka ylempi tahi alempi. Joka kerran on päässyt kanslistiksi, hän voi sa- malla sivistysmäärällä päästä mihin siviilivirkaan hyvänsä. Päivän selvää on siis, että virkamiesluokan sisässä erotukset varallisuudessa eivät millään muotoa vastaa eri pätevyyden asteita.

Kirjallisuuden ja taiteen miehistä en tarvitse puhuakaan. Varmaan se sanomalehden päätoimittaja, jolla on 15 ääntä, ei tunnusta itseänsä muita 25-äänisiä tyhmemmäksi, ja toivottavasti nuo muutkaan eivät häntä halveksi — varsinkaan ei kun hän on ollut valtiopäivämies yhtä hyvin kuin kaikki muut.

Seuraa sitten julkisten laitosten palvelijat. Onko niittenkään välillä olemassa semmoisia erotuksia, jotka oikeuttaisivat nykyisen ääniasteikon? Tuskin. Sillä on vaikeata ymmärtää miten esim. yksi posteljooni voisi olla toista posteljoonia 6, 7 kertaa etevämpi.

Sama koskee kaupanpalvelijoita ja ajureja. Talonomistajat taas ovat varmaan usein perineet talonsa, ja samaten virattomat naiset elävät sillä, minkä heidän miehensä tahi isänsä ovat ansainneet. Ja etteivät niitten tulot ensinkään vastaa heidän miestensä säätyä, näkyy siitä, että neUäänisten jou- kossa löytyy senaattorin, presidentin, kuvernöörin ja kenraalin leskiä, kaksi- äänisten joukossa piispainkin.

Ainoat luokat siis, missä tulot voisivat olla jonakuna pätevyyden mittarina, ovat kauppiasten ja teollisuuden harjoittajain. Niistä voi todelli- sesti myöntää, että tulojen suuruus ainakin voi merkitä jotakin kykyä. Koska rahan ansaitseminen on näillä miehillä elämäntyönä, niin voidaan otaksua, että mitä suuremmalla menestyksellä he täyttävät elämäntehtävänsä, sitä enemmän heillä on yleensä kykyä, siis yhteiskunnallistakin kykyä.

Epäilemättä esim. mies, joka köyhästä työmiehestä on omalla kyvyl- lään ylennyt rikkaaksi tehtaanomistajaksi, ansaitsee kunnioitustamme. Mutta eivät ensinkään kaikki 25-ääniset miehet ole semmoisia. Moni on jo isäl- tänsä perinyt hyvän liikkeen, jota hän vaan jatkaa. Ja moni on kyllä

64 Vai fr id Vasenius.

ylennyt, mutta Jo hänen taloudellinen asemansa voi olla hyvin horjuva. Tässä kohden on konkurssitaulu hämmästyttävän valaiseva.

Äänivaltaisia kauppiaita, agentteja ja ravintoloitsijoita löytyi v. 1893 kaikkiansa 488. Mutta konkkurssin tehneitä oli 91 tahi, jos harvat ruoka- tavarankauppiaat vedetään pois, ainakin 85. Siis 5 — 6 äänivaltaista kohti tuli yksi konkurssintehnyt ! Ja huomattava on, että se, joka vähän aikai- semmin on tehnyt konkurssin, veroitetaan sitä myöten mitä hänellä nyi on tuloja; siis kahden ja kolmen veroäyrin miesten joukossa voi löytyä monta, joilla ennen aikaan on ollut 25 ääntä. Kuka ottaa, asiain^ näin ollen, taa- taksensa kuinka suuri osa noista 122 nykyisistä 2 5 -äänen miehistä oikeas- taan omistaa muuta kuin — velkoja? Vai onko ehkä myöskin taito hoi- taa velkojansa katsottava yhteiskunnallisen kyvyn mittariksi?

Teollisuutta harjoittavien asema on siinä kohden vielä arveluttavampi. Äänivaltaisten summa on 581, mutta konkurssien 147; siis yksi konkurssi neljää äänivaltaista kohti!

Siis tässäkin on kerrassaan mahdoton väittää että taksoitus on luo- tettava kyvyn mittari.

Ja sitä paitsi juuri näihin luokkiin nähden on muistettava sitä, mistä jo olen Valvojassa huomauttanut: että Uikemiehen tulot eivät riipu yk- sin hänestä itsestään. Huonot konjunktuurit, muutetut tuUiolot j. m. s. saattavat viedä toisen perikatoon, kun toinen rikastuu, vaikka hän ei ensin- kään ole kyvykkäämpi.

Luulen siis osoittaneeni, ettei minkään ryhmän sisässä voi sanoa va- rallisuutta luotettavaksi kyvyn mittariksi.

Mutta vielä vähemmän voi sitä sanoa, jos verrataan eri ryhmiä toi- siinsa. Varmaan eri ryhmien miehet katsovat kukin omaa ammattiansa ainakin yhtä tärkeäksi ja arvelevat että se yhtä paljon kehittää harjoittajiansa yhteiskunnan palvelukseen.

Liikemiehet sanonevat: yhteiskunnassa tarvitaan etupäässä käytöUistä älyä, ja sitä on meillä. Eipä, vastaavat tiedemiehet, yhteiskunnassa tarvi- taan ennen kaikkea tietoja niistä laeista ja aatteista, jotka hallitsevat kanso- jen elämää, ja sitä on meillä. — Mutta tärkeämpää kuin kaikki tämä on nuorison kasvattaminen, sanovat koulumiehet, siis me kelpaamme hallitsi- joiksi ainakin yhtä hyvin kuin muut.

Tätä kysymystä ei voi ratkaista muuten kuin myöntämällä, ettei yh- teiskunnallinen pätevyys välttämättömästi riipu ammatista. Mutta juuri siksi

Aäniasteikko teoriiassa ja todellisuudessa. 65

OD semmoiDen järjestelmä ehdottomasti hyljättävä, joka antaa yhdelle am- matille suhteettoman vaikutusvallan yhteiskunnan asioissa.

Olen laskenut kuinka suuri äänimäärä keskimäärin tulee eri luokkiin kuuluville yksilöille. Siten syntyvä arvoasteikko on hyvin merkillinen. Oppi- koulun opettajalla on keskimäärin 6 ääntä, mutta agentilla on 11. Onko nyt agentin tointa katsottava lähes kaksi kertaa tärkeämmäksi yhteiskun- nalle, kuin oppikoulun opettajan virka on?

Vieläpä: kansakoulunopettajalla on keskimäärin tuskin 4 ääntä, mutta ravintoloitsijalla on 9,5. Jos siis taistellaan esim. raittiudesta, niin ravinto- loitsijan ääni merkitsee enemmän kuin kahden kansakoulunopettajan. Onko tämä oikeutettua?

Vieläpä: kansakoulunopettajatar, joka uutterasti työskentelee vaikeassa toimessaan, hänellä on keskimäärin 3 ääntä. Mutta kauppiaan leskellä, joka elää koroistaan, on keskimäärin 12. Hallinnollisen virkamiehen leskellä taas on keskimäärin 6, opettajan leskeUä 2 ääntä. Onko kaikki tämä oikein?

Mutta vielä enemmän kuin nuo numerot merkitsee tämä vertaus.

Nykyisiä ja täysinpalvelleita yliopiston- ja koultmopettajia oli v. 1893 yhteensä 413 (paitse lääkärejä). Mutta kaikki nuo 413 miestä äänesti hel- posti kumoon — 138 kauppiasta, agenttia ja ravintoloitsijaa. Täsmälleen kohnas osat

Eikö jo riitä? Vai uskaltaneeko hra Arvid Neovius Nya Pressenissä yhä edelleen väittää, että rahanansaitsemiskyky on paras yhteiskunnallisen pätevyyden mittari?

Jos hän sen todella tekee, niin en tiedä muuta neuvoa, kuin vastata hänelle: herraseni, olkaa kiltisti puhumatta yhteiskunnallisista kysymyksistä. Olette kyllä filosofiian tohtori yhtä hyvin kuin minä, mutta minulla on kaksi kertaa enemmän veroäyriä kuin Teillä, siis minä ymmärrän yhteis- kunnallisia asioita kaksi kertaa paremmin.

Ja jollei hän sittenkään tottele, niin lähetän häneUe voikauppias A:n, teurastaja B:n ja vahtimestari C:n. Jokainen niistä voi verolipullansa to- distaa omistavansa kolme kertaa enemmän yhteiskunnallista älyä, kuin tohto- rilla on. Ehkä hän sitten nöyrtyy.

Suokaa anteeksi hra tohtori. Minä tahtoisin mieleUäni puhua vaka- vasti vakavasta asiasta, mutta minä en voi auttaa että itse olette tehneet asian niin hirveän naurettavaksi.

66 Valfrid Vasmius.

Mutta »ei Diin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli». Ja totuus on tässä se, ettei voida loogillisesti ajatella mitään yleistä 2 5 -äänen miehen tyyppiä, joka olisi olennollisesti yhtäläinen kaikkialla. Ja yhtä vähän voi- daan ajatella mitään semmoista yhden äänen miehen tyyppiä. Ei saa siis sanoa: 35 äänen mies on »yleensä» pätevyyteensä katsottuna semmoinen tahi semmoinen. Ja yhtä vähän saa sanoa sitä yhden äänen miehestä.

Toivottavasti ääniasteikon puolustajat myöntävätkin tämän, vaikkeivät he heikolla todellisuudentunteellaan ole itsellensä, saatikka muille, selittä- neet miten tuo »mittari» oikeastaan toimittaa virkaansa.

Minä puolestani olen yhtä taipuvainen myöntämään, että tuo mittari kuitenkin toimittaa jotakin, ja yllä olevista tauluista saadaan siitäkin selkoa.

Selvästi näkee, että eri ryhmät, kokonaisuudessaan katsottuina, sijait- sevat eri taholla asteikkoa. Muutamat ulottuvat tosin ensimäisestä sarak- keesta viimeiseen saakka, mutta niillä on asteikon yläpuolella suhteellisesti enemmän jäseniä. Harvat (niinkuin faktorien ryhmä) sijaitsevat asteikon keskipalkoilla, useat taas pääasiallisesti alapuolella.

Siis voidaan sanoa: ääniasteikko antaa muutamille kansanluokille enem- män vaikutusvaltaa kuin toisille. Ja kysymys on nyt: mitkä ovat ne luo- kat, jotka täten saavat enemmän vaikutusvaltaa, ja kuinka paljon vaikutus- valtaa kukin saa?

Edelliseen kysymykseen saamme vastauksen, jos laskemme, kuinka monta ääntä keskimäärin tulee joka henkilölle, joka kuuluu johonkin luok- kaan. Mutta silloin emme saa käyttää liian pieniä luokkia. Faktorilla esim. on keskimäärin lähes n ääntä, kun muilla työnjohtajilla ei ole kuin 4. Mutta kun faktoreja on ainoastaan 9, muita työnjohtajia taas 105, niin vertaus tulee hyvin ontuvaksi, ja meidän täytyy ottaa lukuun ainoastaan työnjohtajain koko luokka.

Sitä paitse löytyy toinenkin syy, jonka tähden täytyy koettaa saada niin suuria luokkia kuin mahdollista. Ääniluettelossa mainitut ammatit tahi virat eivät aina ole henkilöiden varsinaisia virkoja. Niin kauas kun persoo- naintuntemiseni ulottuu, olen aina koettanut siinä kohden oikaista ääniluette- loa, siis esim. lukenut teollisuuden harjoittajain joukkoon muutamia, joita ääniluettelossa sanotaan kauppiaiksi j. n. e. Mutta on mahdollista, jopa

Ääniasteikko teoriiassa ja todellisuudessa 67

looltavakiD, että erehdyksiä luokittelemisessa vielä löytyy. Nämä erehdyk- set kuitenkiD merkitsevät sitä vähemmiD, mitä suoremmiksi luokat tehdään.

Näistä syistä oleD tehnyt ryhmittelemisen seuraavain perusteitten mukaan.

Opettajain luokka on otettu kokonabuudessaan, vaikkapa kansakoulun- opettajilla keskimäärin on paljoa alhaisempi ääniluku kuin muilla. Mutta jokainen, joka tuntee olojamme, myöntänee että Helsingin kansakoulunopet- tajat ja varsinkin opettajattaret eivät muodosta mitään tarkoin rajoitettua luokkaa. Moni opettaa sekä oppi- että kansakouluissa, ja sivistyskanta on yleensä jotensakin sama.

Lääkärien luokasta on erotettu sairaanhoitajat ja kätilöimet, jotka sopi- vimmin viedään julkisten laitosten palvelijain luokkaan. Merenkulkua har- joittavien pientä ryhmää on hajoitettu niin, että merikapteenit yhdistetään kauppiaihin (moni niistä harjoittaakin kauppaa), perämiehet työnjohtajiin ja merimiehet työmiehiin. Samoin on maalaistoimia harjoittavat yhdistetty teollisuuden harjottajain luokkaan, paitse pehtoreja (a ä 5 ääntä, i ä 2, 3 ä i) jotka on viety työnjohtajiin ja yksi torppari (ä 3 ääntä), joka yh- distetään työmiehiin. — Kauppaa harjoittavista on taas erotettu ruokata- varan- ja torikauppiaat

Täten saamme seuraavat keskiluvut:

Äfintil.

Lääkärejä ja apteekkareja 14.

HallinnoUisia virkamiehiä 12.

Kauppaa harjoittavia ii.

Talonomistajia 9.

Opettajia 9.

Teollisuuden harjoittajia 8.

Kirjailijoita ja taiteilijoita 8.

Kaikkien näiden leskiä ja tyttäriä . . 8.

Työnjohtajia 4,5

Kaupanapulaisia 3.

Ruokatavaran ja torikauppiaita ... 3.

Julkisten laitosten palvelijoita ... 2.

Hevosmiehiä 2.

Työmiehiä i.

Näiden leskiä ja tyttäriä 3.

68 Valfrid Vasenius.

Erinomaisen selvästi nähdään siis, kuinka ääniasteikko todellakin tekee erotuksen »yliluokan» ja »aliluokan» välillä. Ja juopa niiden välillä on päälle päätteeksi hyvin jyrkkä. Jollei oteta lukuun harvalukuista työnjohta- jäin luokkaa — yhteenlaskettuna työmiesten kanssa se saisikin keskiluvuksi vain 2 — niin korkein äänimäärä, joka tulee jollekin aliluokan ryhmälle, on 3, kun sitä vastoin alhaisin keskimäärä yliluokassa on 8.

Arvattavasti moni ääniastekou puolustaja on hyvin tyytyväinen tähän tulokseen. Tässä nyt itse näette, sanovat he varmaan, että ääniasteikolla on kuin onkin tarkoituksensa. Se antaa enemmän puhevaltaa juuri niille luokiUe, jotka sivistyksensä ja riippumattomuutensa kautta parhaiten ansaitse- vat olla hallitsevina yhteiskunnassa.

Minäkin olen tyytyväinen tähän tulokseen, ainakin siinä kohden että nyt varmaan olemme löytäneet selityksen siitä, kuinka mies, jolla itsellä ei ole kuin esim. 8 ääntä, kuitenkin voi puolustaa asteikkoa. Hän varmaan ei tahdo sillä myöntää, että toinen mies, jolla on 25 ääntä, on kolme kertaa älykkäämpi kuin hän itse. Mutta hänellä on arvattavasti epäselvä tunne siitä, että asteikon avulla hänen luokkansa kuitenkin hallitsee. Ja tämä tunne voi lohduttaa sitäkin miestä, jolla ei ole kuin yksi tahi 2 ääntä, jos hän vaan tietää kuuluvansa hallitsevaan luokkaan.

Siis olemme nyt ainakin saaneet varman pohjan, jolla vastainen keskustelu voi liikkua. Epämääräisistä puheenparsista olemme tulleet tosi- asioihin, ja semmoinen tulos on aina hyvin ilahuttava.

Nuo keskiluvut yksistään eivät kuitenkaan anna kylliksi tarkkaa kuvaa eri ryhmien vdmista. Annan siis s. 70 yleiskatsauksen siitä, miten kaikki nuo pääryhmät ovat sijotetut ääniasteikossa.

Mutta kun nyt on saatu ryhmittely, joka todellakin jotakin merkit- see, niin annan samalla toisen taulun (s. 71), joka koskee valtiopäivä- miesvaaleja.

Erotus kunnallisen ja valtioUisen valitsijakunnan välillä on melkoinen. Valtiollisista vaaleista jää näetten pois yhtiöt ja kuolinpesät ja sitä paitse seuraavat kansalaisryhmät:

i) kaikki naiset.

2) aatelismiehet ja pappissäätyyn kuuluvat.

3) kauppamerimiehet sekä »yleisten ja yksityisten laitosten vahti- palvelijat.»

Aäniasteikko ieornassa Ja todellisuudessa. 69

4) »De jotka toisen palveluksessa tahi alituisessa työssä ovat, tahi päiväpalkolliset tahi muut semmoiset, jotka elättävät itsensä satunnaisella työnteolla, samoin myös ne, jotka vaan omaksi elatuksekseen jotakin elin- keinoa harjoittavat.»

Näitten säädösten perustuksella supistuvat eri ryhmät mikä enemmän, mikä vähemmän. Annan täällä muutamia tietoja tärkeimmistä aliryhmistä, jotka eivät tule taulussa esille. Poisvetämällä niitä suurista ryhmistä voi se lukija, joka tahtoo, saada selkoa muutamain muittenkin aliryhmien muu- toksista.

Opettajain luokka tietysti supistuu hyvin paljon, kun yliopiston opetta- jista jää vaan täysinpalvelleet, papeista vaan kolme lähetyssaarnaajaa, oppi- koulujen opettajista vaan miespuoliset yksityisopettajat. Kansakoulunopetta- jista jää myöskin vaan miespuoliset, yhteensä 31 (i ä 14 ääntä, 4 ä 8, läy, 6ä6, 7ä5,i2ä4). Apteekkarit ja farmaseutit jäävät sitä vastoin muuttumatta. Julkisten laitosten palvelijoissa tapahtuu taas suuri vähennys; pääasiallisesti jäävät vaan posteljoonit (muuttumatta) ja rautatien palvelijat (8 yksiäänistä poistuu); sairaanhoitajista jää ainoastaan 7 yksi- äänistä.

Melkein muuttumatta jäävät agentit (poistuu 3 ä 20, 8, 2 ääntä), merenkulkua harjoittavat (poistuu nuo 2 merimiestä), maalaistoimia har- joittavat (poistun I yksiääninen puutarhuri), rakennusmestarit (poistuu yksi 10 äänen mies) ja insinöörit (poistuu 5 ä 25, 15, 10, 8, 4 ääntä). Työn- johtajista jäävät faktorit ja »kvartesmannit» muuttumatta, työmiehistä sa- moin piirustajat Koneenkäyttäjistä poistuu 3 (i ä 4 ääntä, 2 ä 2), kir- jaltajista 4 (ä I ääni), olutkuskit kaikki tyyni, muista työmiehistä 37 (2 ä 4 ääntä, 7 ä 2, 28 ä i).

Nämä numerot, varsinkin viimeiset, ovat siinäkin kohden hyvin va- laisevat, että nähdään kuinka Helsingissä hyvin vapaamielisesti tulkitaan yllä mainittua säädöstä niistä jotka ovat »toisen palveluksessa.»

70

Valfrid Vasenius.

00

Cd

OB OB

•3

Cd

>

Cd

OB OB

78

a a

a

I

a

OB 0)

Cd

OB

•«4

3

I

a 2

	S5SS22S:2	•0 »^	8.004 8.885	1
*H		8 isi^is^	|i	% ©f
•1		1 SSS5Si22	il	*H
^	s^ssgsss	O op^^^r^r^cococo M -* Cl «O C« Cl Cl	^1	§
kO	gS2:s2:§gss	O gOTOOiO-^i-Cl	SI	i
«e	^^cococsi»ni-tc3 »— t CO »-< d rS t-4	h- CO CO ^ O iO Cl 1 ^ r-l rl I	!3i !=
t*	CO rS »— t rl	^ ^^t>-O^^Cl	Oi
QD	2iOo«>o'^;22	r* »oooo»r5cir-tr-t	3
0»	CO 1 t>» rl TM CO o »C 1 r-« tM	« r-t 1 Cl rl T-l 1 T-l	• f	5
O	S^^JS^S?^;:	0» 1 r-i lO Cl T-l rs CO	8 S	8 «H
*H	CO 1 CQ 1 d d M -i**	S 1 1 -^ - 1 1 -^	" 8	S
01	C3<^C^^t^r-lt^<0 1-I CO rl CJ	g ^ d CO 1 1 d 1	3 S
•9	lO CO O 1 o CO "^ -i**	s « 1 « - 3 1 1 w «	1 r. rH	- S	5
^	COrSr^COCOCOOCO	1 d d	"- 8	9
K»	SSS2SS""	2} r-l 1 "t^ d r-t T-l rS	2 3 «H
	«r-tO>C<ICOOC3C<I rl r-«	»J rH rl T-l rH 1 | |	'* 3	9
t^ VH	00 r-t O 1 »n CO CO CO	5 1 1 »o " 1 1 1	-* S	i3
QD	»o 1 t>. CJ CO CO r-t CO	S 1 1 -^ 1 1 1 1	•* S	S
C»	Cl 1 -^ 1 1 CO r-l CO	2 -IMMI		3
S	r-l -^ CO T-l	S -" -- -^ II II		S
8	CO 1 CO Cl rH ,-H CO rH	j. ,^«,«11	•9 t*	8
^COCOr-ldrHrHrH	2 -- II -^ 1 - 1	•9 «e - 8	O»
8	CO 1 ^ 1 »n CO 1 ^	8 -^ 1 II II 1	8
S	•^1 1 1 '^ d rH r^	S 1 " M M 1		•9
8		M d ^ r-l d 1 1 r-l	-1	1
			rt O 3 2
			* 3 ^ « n « « ^ : 5 S. 1 "Iiii o ^ oL = *S o 3 C ce 3 CO > J P< I^ h	. . 'C ^ S 4; 4» •O b .-2 • H < Ä	•S c
i	■• : i" : 1 I31IJ	ö .1 , •« :2 «2 i" o ^ 3 \ ^ r* 1.	>-

Aäniasteikko teoriiassa Ja todellisnudessa

71

00

Cd

OB OB

Cd Cd

>

o

TS

>

e

e a

§ ii

e

OB

wm 0)

Cd

•«4

OB

•«4

(8 >

•a

i >•	|SSS;S2|S88	1 §2^2 811 VH		1
-	•* '^ \ i s 5 2 1 s: »^ 1-t	S KS*5?S|S	VH Ti 1 §	1 VH
Oi	1-t	g sssggss:	2
^	2" 1 |^22S-S?*	cc Cl ^ -^ Cl Cl Cl VH	i
K»	0*-tCO 1 iO^O5C<I00O>	vH i-l00r-lt^O«r5'«** •9 rH rs r-t vH
«	0>ClWr-lCO<00> |C<I^	00 OrSdOJOOCI l> rS	2 38	2
h-	•^ 1-1 j j CO t^ ^ 1 Cl 00	g CO Cl 1 O O -^ "i** ^ rs iT) 1 QO o Cl 1	S
OOCOCl lO^OCQOO	s VH
c»	1 1 Cl 1 CO 1-t r-t 1 CO t>-	s; 1 1 1 ~ -- -- 1	v4 •9
o	»O^^CfiOiC^COOD^t^CO	• 1 ^ 1 »o Cl rS rs ^ 1 1 1-1 vH	VH	S
VH VH	C 1 j 1 ^ 1 Cl 1 ^ <N	2 1 1 1 -^ ^ 1 1 g -^ Cl 1 CO 1 1 Cl	M 00 «H	S
COCOCI |gC0;5^O«	s
Cl r-i 1 1 t>. 1 O 1 CO Cl	s 111^-^1-^	" SS	s
T-ir-l| |OCOT-iCICOi-i	g 1 1 1 rS d 1 Cl	Oi
K»	c.oo^^ga.oocoj5^	S 1 1 1 "♦^ CNJ »-t '^	* s
VH	T-l jClr-tCli-lCI lOCI	«H 1 1 1 «"* rS 1 1 •9 III II	" SS 1 «	8
VH OO V4	Cl 1 1-» Cl 0> 1 •♦« 1 CO 1-t 1 1 1 1 2 Cl Cl ^ CO .H	JS 1 1 1 ^ ^ 1 1	8
U 1 1 I -- 1 1 1 ■» 1 1 1 1 1 1 1	8
A	^ 1 1 , ^ , 1 , CO ,	14
S	^co i^gcoco^^;^	s 1 -" 1 " 1 1 1	•* 2	S
•9	1-1 1 T-l 1 -«♦ i-H 1 1 rs d 1-t Cl 1 j CO rs d j r-i 1	2 1 " 1 -^ 1 -^ 1 2 -- 1 1 1 " 1 -	•9 O vH •9 O VH	•9
8 8	•9
.- 1 rs 1 » 1 <> , CO 1	S "IMMI		h-
S	1 1 1 1 1 1 '^ 1 ^ 1	• 1 - II II 1	^ «	t*
8	rs rs	1 -- 1 — 1 1	"S	«H
Opettajia Lääkärejä, apteekkareja . . Tieteellisiä virkamiehiä . . Teknillisiä ,. . . Muita .. . . Kirjailijoita, taiteilijoita . . Kaupp., agentt., merikapt. . Ravintoloitsijoita .... Teollisuutta harjoittavia . . Omaisuudestaan eläviä . . Laitosten palvelijoita . . . Ruokatavarankauppiaita . . Torikauppiaita Kaupanapulaisia .... Työnjohtajia Työmiehiä Ajureja	1	■s B 1» ii .C

72 Vai fr id Vasenius.

Nämä taulut antavat tuloksen, joka varmaan tulee hämmästyttämään lukijoita yhtä paljon kuin se on hämmästyttänyt minua.

•Yliluokkait on Helsingissä miesluvultaan enemmistönä, sekä kun- nallisissa että valtiollisissa vaaleissa.

Ja koska lienee vaikeata näyttää mitään syytä, jonka tähden tätä tu- losta olisi katsottava vain tilapäiseksi, niin ei, mitä Helsinkiin tulee, pääs- täne seuraavasta johtopäätöksestä.

Koska ääniasteikko ei kelpaa eri yksilöiden yhteiskunnallisen päte- vyyden mittariksi,

koska siis ääniasteikon ainoana tarkoituksena voi olla antaa muutamille kansanluokille enemmän vaikutusvaltaa; mutta

koska näillä luokilla jo mieslukunsa avulla on enemmän vaikutusvaltaa, niin ääniasteikko Helsingissä on osoittanut itseänsä tarpeettomaksi. Ja yhä edelleen asettuen ääniasteikon puolustajain kannalle, tulemme vielä näihin päätöksiin.

1. Koska kunnallisissa vaaleissa enemmistö, yliluokka, on siksi suuri, että se varmaan jäisi enemmistöksi, myöskin jos siitä, vedettäisiin pois kaikki aatelistoon ja pappissäätyyn kuuluvat äänivaltaiset,

niin ilman vaaraa voidaan antaa vaalioikeutta porvarissäätyynkin kai- kille niille, joilla nyt on kunnallinen äänivalta.

2. Koska näiden joukossa on melkoinen luku naisia, jotka enimmiten kuuluvat yliluokkaan,

niin tämän luokan valta vahvistuisi, jos naisille annettaisiin valtiollista vaalioikeutta.

3. Koska olot Helsingissä arvattavasti ovat toisellaisia kuin ainakin monessa muussa kaupungissa,

nun on väärin pyrkiä yleisiin säädöksiin vaalitavasta, vaan joka kau- pungissa tutkittakoon olevia oloja, ja päätettäköön sen mukaan.

4. Koska luokkien keskinäinen suhde kunnallisissa vaaleissa ei pal- jon eriä siitä, joka on olemassa valtiollisissa vaaleissa,

niin on kunnille annettava vapaus päättää kunnallisesta ääniasteikosta- kin samoin kuin valtiollisesta. Ja lopuksi:

5. Koska ääniasteikon olemassaolo on voimakkain yllyke veroäyrin- alentamisvaatimuksiin.

Aäniasteikko teoriiassa ja todellisuudessa. 73

Diin äftoiasteikon poistaminen on paras keino säilyttää veroäjrri niin korkeana kuin nyt.

Voisin lopettaa tähän. Lukija nyt kai huomaa, kuinka todellisuus lyö teoriian kuoliaaksi, taikka oikeastaan kuinka teoriia lyö itsensä kuoliaaksi, jos sitä vaan katsotaan todellisuuden valossa.

Omia mielipiteitäni olen tahallani jättänyt syrjään. Olen sen sijaan koettanut ajatella ääniasteikon puolustajain ajatuksia, vetääkseni niistä välttä- mättömiä loogillisia johtopäätöksiä.

Mutta jälellä on vielä tehtävä, joka ei juuri ole hauskimpia, mutta sitä enemmän hyödyllinen. On katsottava mitä kaikkia on voitu väittää ja puolustaa vain siitä syystä ettei ole tutkittu todellisuutta.

Pahanpäiväisesti on sekoitettu »yleistä äänivaltaa» yhtäläiseen ääni- valtaan. Ja kun on vaadittu ääniasteikon poistamista, niin varmaan moni on mielikuvituksessaan kauhulla nähnyt loppumattomia jonoja mustia teh- taantyömiehiä — kukaties ehkä vielä jätkiäkin — astuvan vaaliuurnan luo kukistaaksensa varakkaita.

Nähtävästi semmoisen tunteen valtaamana, sanoo itse professori Wrede (Finsk tidskrift 1894, II s. 358): »Ettei unelmaa (fantomet) »ääni miehelle» voitaisi meillä ilman arveluttavimpia vaaroja (utan de allvarligaste vador) toteuttaa, on vähänkin maltillisesti ajattelevalle päivän selvää (mäste äfven vid ett ringa matt af sansad eflertanke vara uppenbart)». Mutta jos mi- kään on vähänkin ajattelevalle päivän selvää, niin se on että, ainakin Hel- singissä, juuri nuo vaarat ovat — fantoomi, niin kauan kuin meillä on 800 markan tulot vaalioikeuden ehtona.

Mutta jos siis ei ole tietty mitä on vastustettu, niin ei ole tietty mitä on puolustettukaan.

Katsokaa esim. viimeisten taulujen loppusummia. Onko mitään jär- keä siinä, että määrätään 24 eri äänivallan astetta, jotka ovat semmoisia, että muutamia edustaa vain 5 tahi 7 henkilöä, kun toisissa on tuhansia?

Ja mitä järkeä on siinä että 800 markan tulot antavat yhden äänen, multa 1,600 antaa — neljä?

Mutta paljon tärkeämpi on toinen muistutus, joka on tehtävä kun tarkastaa miten valta nyt on jaettu eri ryhmien välille. Selvän kuvan siitä saamme, jos laskemme kuinka monta ääntä kullakin ryhmällä yhteensä on.

74

Valfrid Vasenius.

ja kuinka suuren osan koko äänisummasta tämä yhteenlaskettu äänimäärä tekee. Vertauksen vuoksi annan myöskin kunkin ryhmän henkilöluvun sem- moisenaan ja prosenttiluvussa koko henkilöluvusta.

Kunnallisissa vaaleissa,

Äänisumma. Vo Henkilöluku. Vo

Opettajia 4*272 10,5 461 7

Lääkärejä ja apteekkareja . . . 2,076 5 146 2

Muita virkamiehiä 10,586 26 872 14

Kirjailijoita ja taiteilijoita . . . i)328 3 160 2,5

Kauppiaita y. m 6,257 15 546 8,5

Teollisuuden harjoittajia y. m. . 5,067 12,5 610 10

Talonomistajia 1)^55 4 17 7 3

Leskiä ja tyttäriä . . . . . 3>i67 8 413 6

Yliluokka 34,408 84

Julkisten laitosten palvelijoita . i,397 3,4

Ruokatavaran- ja torikauppiaita . 766 1,9

Kaupanapulaisia i}549 3i8

Työnjohtajia 584 i,4

Työmiehiä 1,353 3,3

Ajureja 611 1,5

Leskiä ja tyttäriä . .... 280 0,7

Aliluokka 6,540 16 3,004 47

3»385

664 279 503 130 1,042 291 95

53

10,5 4,5 8 2

16 4,5 1,5

Opettajia

Lääkärejä ja apteekkareja Muita virkamiehiä . . Kirjailijoita ja taiteilijoita Kauppiaita j. m. s. Teollisuuden harjoittajia y, Talonomistajia . • •

Valtiollisissa vaaleissa, Äänisumma. I1I35

m

1,321 7,868 1,011 S»378 4i709 917

7o 4 5

29

4 20 18

3

Henkilöluku. 106

99 604 119 406 562

88

7o 2,7

2,.1 I5»5

3 10,5

14,5

2,3

Yliluokka 22,339 83 1,984 51

Aäniasteikko feoniassa Ja todellisuudessa. 75

Julkisten laitosten palvelijoita . 445

Ruokatavaran- ja torikauppiaita • 550

Kaupanapulaisia i>o55

Työnjohtajia 557

Työmiehiä I1276

Ajureja . > . 596

1.7	152	4
2	150	4
4	234	6
2	128	3
5	984	«5
3,3	287	7

Aliluokka 4)479 17 I1925 49

Näistä tauluista nähdään ensiksi, kuinka suunnattoman suuri erotus äänisummassa on yliluokan ja aliluokan välillä. Yliluokalla on Ve kaikista äänistä, aliluokalla vain Ve- J^ kuitenkin en ole kunnallisissa vaaleissa ottanut laskuun yhtiöitä ja kuolinpesiä. Sen verran kuin on mahdollista tehdä erotus niistä, voisi aliluokka niiden puolesta antaa korkeintaan noin 30 vaalilippua, yhteensä sisältäen noin 350 ääntä, kun sitä vastoin loput, 240 lippua noin 4,200 äänellä, kuulunevat yliluokalle.

Mutta sitä paitse taulut osoittavat miten valta on jaettu hallitsijain kesken. Sekä kunnallisissa että valtiollisissa vaaleissa voittavat kauppiaat nykyisen järjestelmän kautta paljoa enemmän kuin esim. teollisuuden har- joittajat. Edellisillä on kunnallisissa vaaleissa 6,5% enemmän vaikutus- valtaa kuin niille miesluvun mukaan pitäisi tulla, kun sitä vastoin jälki- mäinen, miesluvultaan suurempi ryhmä voittaa vain 2,5 ^/o- Ja valtiollisissa vaaleissa on kauppiasryhmä vielä mahtavampi: se voittaa niissä 9,5 %, kun teollisuudenmiehet voittavat vam 3,5 Vo*

Samaten näkee kuinka suunnattoman paljon hallinnolliset virkamiehet voittavat tästä järjestelmästä: kunnallisissa vaaleissa 12% j^ valtiollisissa i3isVo* S^^ä vastoin opettajat, lääkärit, kirjailijat ja taiteilijat voittavat suhteellisesti vähemmän.

Onko nyt tämä oikeutettua? Ovatko, jos kerran pätevyyttä kysytään, juuri kauppiaat ja hallinnoUiset virkamiehet tunnustettavat niin erinomaisen päteviksi muihin yliluokan ryhmiin verraten? Vastatkoon lukija itse.

Toiseltakin kohden nykyinen asteikko antaa hyvin merkillisiä tuloksia.

Niinkuin tunnettu oli porvarissäädyssä alkuaan äänivaltaisia vain kaup piaat, elinkeinoa harjoittavat ja talonomistajat Vasta v. 1877 saivat kau pungin muut veroamaksavat asukkaat äänivaltaa valtiopäivämiesvaaleissa. Ei kellään ole ollut mitään aavistusta siitä, mitä tämä merkitsi. Nyt tie dämme sen: noilla alkuperäisillä ryhmillä ei ole pääkaupungissamme enää

76 Valfrid Vasemns.

kuio 43 % kaikista äänistä, jollei oteta lukuun niitä talonomistajia, jotka löytyvät muissa luokissa. Arvatenkin niitä ei kuitenkaan ole niin monta, ettei voisi varmuudella sanoa pienen vallankumouksen kaikessa hiljaisuu- dessa tapahtuneen pääkaupungissamme.

Mutta onko tämä vallankumous, joka itsestään on ollut oikeutettu, käy- nyt oikeaan suuntaan? Vai eikö meidän oloissamme se seikka voi tuottaa arveluttavia seurauksia, että ainakin noin kolmas osa kaikista pääkaupun- kimme äänistä nyt on niitten käsissä, jotka enemmän tahi vähemmin riippuvat korkeampien käskynhaltijain tahdosta (virkamiehet ja laitosten palvelijat)?

Minusta kaikki nämä muistutukset ovat kylliksi tärkeitä vaatiaksensa pikaista muutosta.

Mutta maltillista, maltillista, huutaa moni.

Katsokaamme siis mihin tuloksiin tuo »maltillinen» ehdotus veisi, että nykyinen ääniasteikko muuten säilytettäisiin, mutta korkein äänimäärä olisi kymmenen.

Silloin asia valtiollisissa vaaleissa muodostuisi näin:

Opettajia

Lääkärejä ja apteekkareja • Muita virkamiehiä • . . Kirjailijoita ja taiteilijoita . Kauppaa harjoittavia . . Teollisuutta „ . .

Omaisuudestaan eläviä . .

Äänisumma. %

732 4

728 4

4»7i7 27

693 4

3,028 17

3,064 17

634 4

Yliluokka 13,596 77

Laitosten palvelijoita .... 402 3,3

Ruokatavaran- ja torikauppiaita • 451 2,6

Kaupanapulaisia 948 5,4

Työnjohtajia 428 2,4

Työmiehiä 1,258 7,1

Ajureja. . 5^4 l±

Aliluokka 4,114 23

Onko nyt tämä jako sen verran parempi, että kannattaisi sitä har- rastaa?

Ääniasteikko teoriiassa ja todellisuudessa. 77

TuskiD. Mitä aliluokka voittaa, on mitättömäD vähäD, ja vallansnh- teet ylilaokassa jäävät jotensakin entiselleen. Kaupan (s. o. enemnniten puoti-) miehet ja virastokoneiston hoitajat voittavat yhä edelleen enemmän kuin teollisuuden harjoittajat ja aatteen miehet. Virkavaltakin jää aivan entiselleen, sitä tukee yhä noin kolmas osa kaikista äänistä.

Ei: selvää on että ääniasteikon poistaminen, kun »census» jää, jo on hyvin maltillinen vaatimus. Ja minäkin tahdon olla maltillinen. On siis nuolestani parempaa emin tyytyä tähän sekä koettaa hankkia valtiollista äänivaltaa naisille y. m. ja suhteellista vaalitapaa. Sitten, kun tämä on saatu aikaan, voi ruveta ajattelemaan muita uudistuksia.

Sanotaan usein että aliluokka on ensin kasvatettava ennenkuin sille on suotava valtiollisia oikeuksia.

Minusta ainakin tässä kysymyksessä aliluokan luonnollinen yhdenver- taisuuden vaatimus osoittaa paljon enemmän yhteiskunnaUista pätevyyttä, kuin yliluokan sokea usko teoriioihin.

Mutta juuri sentähden on yliluokkamme kasvatettava, ennenkuin anne- taan suuria joukkoja uusia äänivaltaisia sen johdettaviksi.

Että yliluokalle on annettava johtava asema yhteiskunnassa, sitä en minäkään epäile. Mutta tätä asemaa ei ole tuettava ulkonaisilla keinoilla, se ei siis ole samaa kuin hallitseva asema.

Yliluokan tulee johtaa, valaista, auttaa, tukea aliluokkaa laveammilla tiedoillaan, suuremmilla aineellisilla varoillaan, selvemmällä tietoisuudellaan niistä tarkoitusperistä, joihin kansan ja ihmiskunnan tulee pyrkiä. Semmoinen johto ei alenna eikä ylennä ketään, yhtä vähän kuin vanhemman veljen auttava käsi häntä ylentää tahi nuorempaa veljeä alentaa.

Mutta semmoiseen johtoon nykyinen yliluokka ei vielä kykene. Se on siis siihen kasvatettava.

Ja ensimäinen askel tässä kasvatuksessa on että yliluokka oppii anta- maan todellisuudelle arvoa. Ettei se nyt sitä osaa, sen näkee selvästi tästä jutusta.

Ja eikö se ole luonnollista? Sillä missä yliluokkaamme olisi kasva- tettu näkemään ja kunnioittamaan todellisuutta? Ei ainakaan oppikouluis- samme, eikä liioin yliopistossammekaan.

Päin vastoin: todellisuudentunne hävitetään systemaattisesti. Pienestä alkaen vastainen kansalainen oppii ylenkatsomaan elävätä elämää. Nume- roita katsotaan aina tärkeämmiksi kuin sitä asiaa, jota numerot merkitsevät.

78 AäHiasteikko teoriiassa ja todellisuudessa.

Se on muka »opettaa lapsia ajattelemaaD» kun opettaa heitä olla ajattele- matta asiaa, ja sen sijaan ajatella vaan numeroita. Ja yliopisto yhä vah- vistaa tätä menettelyä määräämällä melkein vuosittain ylioppilastutkintoa varten tehtäviä, joita voi suorittaa ainoastaan otaksumalla mitä ei koskaan saisi otaksua (vrt Valvoja 1893 s. 275).

Kummako siis että näin kasvatetut kansalaiset pitävät yhteiskuntaoppia mitä tavallisimpana laskuoppiesimerkkinä? Yhtä hyvin kuin koulussa ja yli- oppilastutkinnossa on »otaksuttu» kaikenlaisia mutta mahdottomuuksia, yhtä hyvin voi otaksua että pätevyys kasvaa samassa suhteessa kuin tulot.

Täten ovat yhteiskunnassamme numerot tulleet kaikkivaltiaiksi, mutta ihmisistä pian harva enää huolii.

Ja päälle päätteeksi kerskataan tästä. Annetaan sokeudelleen kau- niita nimiä, se on muka kykyä katsoa asioita yleisyydessään ja tiesi mitä.

Tästä on tuleva muutos. Vaan se ei tapahdu muuten kuin niin että ne, jotka ovat ruvenneet näkemään, leppymättömästi ajavat takaa kaikkia semmoisia tyhjiä, mahdottomia otaksumisia.

Juuri siinä tarkoituksessa olen tehnyt tämän tutkimuksen, joka muu- ten ei kuuluisi alalleni.

Olen tahtonut osoittaa miten yhteiskunnallinen kysymys on käsiteltävä elävän todellisuudentuntcen kannalu. Toivon että löytyy muitakin, jotka astuvat minun jälkiäni ja teolla raivaavat tietä järkevämmälle kansanto- tavalle.

Ja samassa varmaan raivaamme tietä sillekin uudistukselle, joka on niin tuiki tärkeä: että koulukasvatuksemme asetetaan elävän elämän kan- nalle, että nouseva nuoriso oppii tuntemaan sitä maailmaa, jossa se on liikkuva, tottuu avoimin silmin näkemään sitä yhteiskuntalaitosta, jota se on kutsuttu kerran kehittämään yhä täydellisempiin, oikeudellisempiin muotoihin.

Ja mikäli nousevan nuorison silmät aukenevat todellisuudelle, sikäli varmaan myöskin sydämmet tulevat aukenemaan kansalaisveljiä kohtaan. Ihmiset tulevat ymmärtämään kuinka ihana elämä on, kun siinä on niin paljon tehtävää veljiensä hyväksi ja yhteistyössä niitten kanssa. Silloin varmaan kaikki keinotekoiset aidat ja piltut ihmisten välillä itsestään rau- kenevat.

Valfrid Vasenius.

Alessandro Manzoni. 79

Alessandro Manzonl.

Vanhentunutta yhteiskunta-rakennusta vastaan, joka rasitti kansoja aineellisen ja henkisen orjuuden ikeellä, nousi Ranskan vallankumous myrs- kynä raivoamaan ; myrsky järkytti rakennusta pohjia myöten, ihmiset heräsi- vät ikäänkuin pitkän yön unesta, helpotuksen hengähdys kohosi ahdistetuista rinnoista ja toivon silmillä alettiin tähystellä valoisamman ajan koittoa ih- miskunnalle. Aluksi kuitenkin takatalvi peitti kevään toiveet. Revolutsioo- nin helmasta sukesi Napoleonin ankara despotismi sekä sen johdosta n. s. reaktsiooni, taantumus, joka entistään kireämmälle sitoi kansojen kahleet. Maailman mahtavat valtiaat löivät kätensä liitoksi, solmesivat »pyhän allian- sin», tämän turvissa muka taatakseen kansoille ikuista sulorauhaa ja kauas torjuakseen veristä vallankumouskummitusta.

Mutta kun tuon ikirauhan ehdoksi oletettiin entiset olot, vanha ennen vallankumousta vallinnut yhteiskunta, perityt säätyedut ja rasittava epäta- saisuus ihmisten välillä perustuksenaan; kun siis kansan enemmistö yhä oli pidettävä niin alhaisessa tilassa, ettei sen ääni saanut kuulua hallituksen ylängöille, kun se yhä oli jätettävä osattomaksi elinkysymystensä ratkaisusta, kun siis sanalla sanoen tuo kultainen ikirauha oli kaiken kehityksen seisah- dusta, niin se oli historiallinen mahdottomuus. Olihan juuri vallankumous noita ikivanhoja vääryyksiä vastaan lausunut jyrisevän kieltonsa, ja samojen epäkohtain väkinäinen pysyttäminen oli siis vaan ollut uuden vallankumouk- sen esiin-loihtimista. Niinpä kapinanllekki leimahtelikin ehtimiseen milloin missäkin, kunnes asiat oli saatu järjen ja luonnon vaatimalle tolalle ja pa- himmat vammat parannettu, vanha yhteiskunta korjattu uuteen kuntoon, josta sitte kehitykselle uusia uria aukeni. Kansat olivat jo siksi saaneet maistaa vapauden suloa, ettei heitä enää sopinut orjuudessa pitää, olipa lisäksi tuon mailmananastajan ankara ryntäys herättänyt heissä itsevarjelus- aistin avulla kansallishengen eleille. Vieras valloittaja torjuttiin, mutta kansojen omatkin hallitsijat vapisivat istuimillaan ja oman turvallisuutensa takeeksi täytyi heidän myöntää kansoilleen osallisuutta yleisten asiain hoi- dossa. »Yhteiskunnallinen tasa-arvo ja herännyt kansallistunto olivat ne

8o Kaarlo Forsman.

uudet hedelmät, jotka Ranskan suuri vallankumous antoi maailmalle ja historialle.»

Näin reaktsioonin keskiaikainen haamu hiljakseen hälveni uuden ajan valjetessa. Eipä uudistustyö kuitenkaan kaikkialla käynyt yhtä helposti. Niin sai Italia siinä kestää kovemman taistelun kuin usea muu maa. Siellä oli vanha yhteiskuntalaitos niin takavuotinen, niin kansan elämään ja tajun- taan syvälle juurtunut, että sitä oli vaikea muuttaa; lahonakin seisoi raken- nus arvoisan vanhuksen näköisenä.

Italiassa oli valtiollinen hajalla-olo jo miltei käynyt perinnäbtilaksi ; Kaarlo Suuren ajoilta asti oli maa ollut ulkomaisten valloittajain riidan esi- neenä ja vallan alaisena, jonka johdosta kansallinen itsetunto oli peräti heikontunut, melkeinpä kuoloksiin sammunut. Niin syvälle oli kansa va- jonnut siveelliseen alennustilaansa, ettei se enää hävennytkään orjuuttansa eikä mielinyt siitä eroa. Olipa sentään aina muutamia jos harvojakin, jotka koettivat lietsoa kytevää kipinätä palamaan ja ahkeralla työllä vihdoin kipi- nästä syttyikin valkea.

Tässä oli kirjallisuudella tärkeä tehtävä. Kirjalijoita oli jo ennen suurta vallankumousta, jotka koettivat kansalaisissaan virittää isänmaallista intoa ja parempaa henkeä vireille, mutta vasta vuosisatamme alkupuolilla alkoi heidän kehotushuudoilleen kuulua vastakaikua — ja samalla reaktsioo- nin pakko tukahutti tämän ja keskeytti kaikki uudistusliikkeet. Ankarasti vainottiin varsinkin n. s. karbonaareja, jotka tahtoivat väkivallalla muuttaa olevia oloja, ja muitakin uudistelijoita ahdisteltiin. Niinpä etevän kirjailijan Silvio Pellicon ^) täytyi kymmenen vuotta kitua Itävallan vankiloissa; hänen kertomuksestaan »Le mie prigioni» on sortohallitus saanut pysyvän häpeä- merkkinsä. Monta veristä taistelua, paljo uutteraa, innokasta työtä ja pon- nistusta vaati vielä useita vuosikymmeniä Italian uudistus, ennenkuin se alkoi toteutua.

Aluksi sus maailmanparantajain toiveet näyttivät hukkuneen vallanku- mouksen kuohuihin. Tuntui siltä kuin ihmiskunta hurmauksen valloissa olisi hairahtunut tuimiin tuhotöihin ; ryntäämällä rikkomaan eteensä pantuja salliman määräämiä rajoja oli se loukannut ylhäisen luojan majesteettia ja sai nyt kärsiä ansaittua rankaisua kapinoimisestaan. Siltä tuntui monen mielestä, kun sota riehui kaikkialla, kun kauhu vallitsi ylinnä. Niinpä ala-

*) Vrt. Kirjalijain muotokuvia, XI (Valvoja 1884).

Alessandro Manzoni. 8l

kuloisuos ja katumus valtasi mielet ja äskeu niin räikeästi kaikunut »vapau- den» huuto vaikeni. Ihmiskunta syventyi omaa itseänsä, sielunsa pohjassa asuvia hjrvän ja pahan viettejä tutkimaan — tutkimus josta oli hyötyä, mikäli se näet huomasi että ulkonaisten olojen parannus on arvotonta ilman ihmisen sisällistä siveellistä uudistusta. Ja olihan todella vapauden pyrin- töihin vallankumouksessa sekaantunut paljon pahaakin, rivoa siveyttömyyttä ja julkista jumaiankieltoa, väkivaltaa, surmaa, pimeyden töitä, joiden var- joon noiden pyrintöjen varsinainen ylevä ihanne näytti peittyvän. Ihmiset näkivät vain lähinnä tuon synkän nurjan puolen, hirmutyöt ja niiden ka- malat seuraukset — ja siitäpä syntyi katumus, murhe, alakuloisuus.

Tämä mieliala kuvastuu elävästi senaikuisessa kaunokirjallisuudessa. Eri aatesuuntain ristiaallokossa häilyi ihmishenki levotonna, epätietoisena etsien ja haparoiden ihanteitansa, niinpä sen ylevin ilmaus — runouskin. Kauan tuo Ranskassa kypsynyt »valeklassillisuus» oli tyrannoinnut runoutta, kunnes kyltyneinä sen tuskauttaviin sääntöihin ja kylmään järjellisyyteen ihmiset ikävöivät väljempiä ilmoja, vilkkaampaa, todeUisempaa elämää. Vallankumouksesta ei kuitenkaan vielä ehtinyt uusia ihanteita selvitä. Vasta sen jälkikausi toi mukanaan määrät3m suunnan. Väsyneille, murtuneille mielille tarjosi yksi lähde lohdutusta, virvotusta — usko Jumalaan. Tästä njTt alkoi runouskin eloa ammennella, ylhäisen opin valossa olemuksen pul- mia selvitellä. Näin syntyi n. s. uus-romantiikka, jonka pohjana on ru- nollisesti kirkastettu kristinusko, etenkin katolisuus, joka tarjoo väljempää alaa mielikuvitukselle kuin protestanttinen uskonmuoto. ^) Sentakia se etu- päässä suosi keskiaikaa, ristiretkien ritarillista, uskonlujaa aikakautta, jolloin uljaat sankarit,' uskonintoa hehkuen ja pannen kaikki alttiiksi Jumalan ja kunnian eteen, olivat ihmeellisiä mainetöitänsä tehneet. Salaperäisellä lu- mousvoimalla tuo ihmeellinen aika viehätti sydämmiä ja pian uusi suunta vallitsi joka maassa. Silloin m. m. Chateaubriand Ranskassa kirjoitti »Le G^nie du Christianisme», »Les Martyrs», »Atala» ja »Ren^» teoksensa, Lamartine »Meditations», Lamennais »Paroles d^un croyant» kirjansa.

Pian tämä suunta kuitenkin eksyi pilventakaiseen mystillis3ryteen ynnä muille harhateille. Harrastaessaan entisaikaista yksinvaltaa ja vanhentuneita yhteiskunta-oloja se ei palvellut edistystä vaan taantumisen henkeä.

Italiassa oli kuitenkin toisin. Siellä romantiikka esiintyy ilahuttavam-

*) Vrt. SaueKy Geschichte der Italienischen Litteratur s. 498 ss.

82 Kaarlo Forsman.

man näköisenä. Liittäessään kristillisyyttä ja isänmaallista intoa sopusoin- tuun se asettuu yhteiskunnallisen parannustyön puolelle. »Kristinuskoon yritti se yhdistää i8:n vuosisadan vapausaatteita, jotka eivät suinkaan tätä vastustaneetkaan, ne kun jo oikeastaan kaikki asuvatkin Kristuksen opissa. Sen ohjelmana oli siis perinnä vallankumouksen suurten ja oikeutettujen aatteiden sulatus ikmiskunnan uskonnollisen tunteen yhteyteen» (Sauer). Uusromanttisen suunnan pääedustaja Italiassa ja sen etevin runoilija yleensä on Alessandro Manzoni (1785—1873).

Manzoni peräytjry hänkin entisten aikain oloihin, jopa eräissä pää- teoksissaan keskiajan etäisiin päiviin asti, oman kansansa historiaan, joka tarjosi hänelle otollisia kuvailun aiheita. Isänmaallista ainetta käsitellessään sai hän etsimättä sopivan tilaisuuden toisiinsa sovitella kristillistä ja isän- maallista aatesuuntaa.

Tässä tuli erityinen sattumus hänelle avuksi. Surumielin katseli isän- maanystävä kansansa surkeaa alennustilaa, maan valtiollista hajallisuutta, untunutta kansallishenkeä, ylimystön ja virkavallan harjottamaa sortoa alem- piansa vastaan, suuren enemmistön aineellista ahdinkoa, siveellistä ja hen- kistä vaipumusta — ja hämmästyen huomasi hän, että kaikki tuo kurjuus oli kaukaisten aikain jättämää perintöä, että nykyiset valtiolliset ja yhteis- kunnalliset olot olivat keskiaikaisista suoraan syntjmeet sekä ihmeellisessä määrin pysyneet niiden näköisinä.

Mikä surkea näytelmä! Maa muukalaisten jaloissa kansainvaellusten ajoista asti, maa josta vieraat valloittajat riitelevät, jota raatelevat, perus- tellen sinne valtakuntiaan ; ainainen sarja sotia ja melskeitä kautta vuosi- satojen, kansa kykenemätön itseänsä puolustamaan, kohtaloitansa päättämään. Noita entisaikojen eloja kuvaillessaan Manzoni siis tavaUaan ja tahollaan pukee lihaan ja vereen oman aikansa oloja. Italian alituinen sorto ja hä- viö, sorretun, orjuutetun kansan haikeat huokaukset, vapauden ikävöiminen, valoisamman tulevaisuuden toivo — näitä ja tämmöisiä huokuu ehtimiseen ilmi kuvauksista, puheista ja erittäinkin näytelmien niin tärkeistä lyyrillisistä osista. Teosten koko suunnasta kuultaa läpi tekijän tendenssi. Runoilijan lämmin isänmaallinen sydän sykkii runoelmissa. Tämä tunteen välittömyys luopi niihin elämää, mutta haittaa ehkä toisinaan kuvien objektiivista plas- tillisuutta.

Ja mistä saada selvitystä tukalaan tilaan, mistä vammoille parannus- keinoja?

Alessandro Manzoni. 83

KuDhan tauti on selvillä, 00 helpompi sitä parantaa. Manzoni tah- too juuri parannusta ja uudistusta. Mutta siinä hän ei ensinkään hyväksy väkinäisiä keinoja, vallankumousta hän kammoo sydämmensä pohjasta. Yli- päänsä hän ei toivo ulkonaisista uudistuspuuhista paljoa hyötyä lähtevän; hän tahtoo ennen kaikkea sisältäpäin tapahtuvaa parannusta, kansansa ko- hottamista korkeammalle siveelliselle ja henkiselle asteelle. Siihen on hä- nestä ainoa tehokas keino kristinusko, elävä ja totinen uskonnollinen mieli: se yksin voi ihmisiä jalostuttaa, parantaa, kasvattaa kelvollisiksi isänmaata palvelemaan, tehtäväänsä täyttämään. Kristillinen isänmaallisuus. Jumalan valtakunta ihmisten keskelle — siihen on pyrittävä. Ylen korkea on tuo ihanne eikä täydelleen saavutettavissa täällä synnin alhossa, mutta jo sinne päin pyrkiessään on ihmishenki oikealla tiellä. Manzoni kyllä kuvaa elä- mätä synkiltä puolin, mutta hän tekee sitä kehottaakseen meitä nostamaan silmämme korkeuteen, etsimään ikuista totuutta, taivasta. Jumalaa. — Draamoissaan hän pääasiallisesti kuvailee juuri tuota kurjaa todellisuutta, mutta muissa runoelmissaan hän sitä elävämmin esittää ohjelmansa positii- vista puolta.

»Manzoni, kuten kaikki selvänäköiset nerot, käyttää taidettaan isän- maan hyväksi — taidetta jota hän ei halvenna turhan huvituksen palvelijaksi, ei himojen irstaaksi imartelijaksi, ei jokapäiväisen siveysopin saarnaajaksi. Muutamien harvojen historiassa hän kertoo kaikkien historian; ei kiinnitä mieltämme muutamain ihmisten onnenvaiheisiin saadakseen meitä vaikeroi- maan katoovia ja ihmiselle välttämättömiä kovan onnen kohtia, vaan an- taakseen meidän niissä nähdä seuraukset muiden vääryyksistä ja omista erhetyksistämme, johtaakseen meitä entisissä onnettomuuksissa huomaamaan nykyisten sjryt, luodakseen meille kärsivällisyyttä niitä kestämään, halua parantamaan itseämme, viisautta ja ansiota vihdoin pääsemään paremman olon perille» • — »Taivaaseen päin! huutaa Manzoni. Niin taivaaseen kyllä- kin, mutta niitä teitä jotka sinne vievät. Taivas on viisautta, oikeutta, ääretöntä rakkautta: eikä ole toivoa sinne päästä, ellei täällä alhaalla ala rakastaa ihmisiä ja taistella vääryyttä ja valhetta vastaan. Ken tahtoo lähteä valtamerta purjehtimaan, hän astukoon ensin sen rannalle, ja taivas alkaa siinä missä on velvollisuuden tunto ja toimi.» (Scalvini).

Kokonaisen kansan uudistus ei ole yhden miespolven työtä, mutta ilahuttavasti alkoi se kuitenkin Italiassakin edistyä vapaamielisemmän aika- kauden tultua. Henkiin vironnut kansa pani toimeen paljo ulkonaisiakin

84 Kaarlo Forsman.

reformeja, ja vielä vanhoilla päivillään sai Manzoni nähdä hartaimman toi- vonsa toteutuvan — Italian yhdistjmeen eheäksi valtakunnaksi.

Manzonin runoilijanluonne selvenee ehkä meille, jos tarkemmin sil- mäilemme hänen kahta historiallista näytelmäänsä »// conte di Carmagnolay^ (C:n kreivi, ilmestyi 1819) ja »Adelchi^ (ilm. 1822).

Carmagnola on tosi tarina lopulta keskiaikaa. Yksi noita monia pikkuvaltioita, joihin Italia silloin oli hajonneena, oli myös Milano. Tämän oli jäntevä Giovanni Galeazzo kohottanut muita pohjois-Italian valtoja van- kemmaksi, mutta siinä asemassa se ei jaksanut hänen kuoltuaan pysyä. Useat kaupungit luopuivat, niin että uusi haUitsija Filippo herttua ensiltään oli miltei maaton herra. Ensi työkseen täytyi hänen valloittaa takasin pääkaupunkinsa, joka onnistui kondotderin eli palkatun sotaväen päällikön Carmagnolan avtilla. Sama oiva päällikkö valloitti sitte isännälleen monet muutkin luopuneet linnat ja maakunnat, niin että tämä pian istui isänsä istuimella (v. 1424).

Miten palkitsi Filippo kenraalinsa ansiot? Ollen luonteeltaan kade ja katala hän ei osannut oivaltaa mitään jaloa, vaan luuli ihmisten, kuten hän itsekin, toimissaan tavoittelevan vain itsekkäitä päämääriä. Carmagnolan karttuva maine, se innostus, jolla sotilaat seurasivat häntä voitosta voittoon, koko hänen olentonsa herättivät ruhtinaassa kateutta ja epäluuloa. Kuinka olisikaan kaksi niinkuin yö ja päivä toisistaan eriävää luonnetta voineet toistansa ymmärtää, yhdessä viihtyä! Toinen salaperäinen, viekas, arka, toinen avonainen, vDpitön, uljas. Kohta syntyikin paha väli. Ruhtinas, kaihoten vielä saavansa mahtavasta kreivistä kilpailijan kruunustaan, koetti kaikin keinoin saada hänet syrjään sysätyksi. Kreivi ei ensin tahtonut us- koa häntä niin halvaksi; vasta huomattuaan henkeänsä väijyttävän, hän suuttuen sanoutui irti ilkeän isännän palveluksesta ja saapui Venetsiaan v. 1425. Tästä alkaa näytelmä.

Venetsia, joka juuri kaipasi kelpo päällikköä, otti Carmagnolan ilolla vastaan. Hän suostui johtamaan tasavallan sotajoukkoja, ja siitä alkoi hä- nen uransa lyhjrt loistokausi. Senaatin neuvottelussa hän kehottaa sotaan Milanoa vastaan: mikäli hän tuntee tilaa ja Filippoa, täytyy sodan onnis- tua. Uusia isäntiään hän puhuttelee avonaisuudella ja ystävällisyydellä, joka

Alessandro Mansoni. 85

oli omansa synnyttämään luottamusta. Sen doge tunuustaakin, ja mieltyen kreivin sotatuumaan hän ehdottaa häntä maaväen päälliköksi. Senaattori Marino on ainoa, joka vastustaa tätä. Päällikön ehdokas on hänestä niin ylpeä ja arvostaan arka, niin taipumaton tottelemaan, että moinen pääl- likkö on yhtä arveluttava kuin itse sota. »Anna valta semmoisen palveli- jan käsiin — pian hänestä paisuu isäntä I Meidän täytyy aina olla arkeil- lamme, varoa häntä suututtamasta, ettei hän karkaa vihollisen puolelle niinkuin hän jo kerran on tehnytkin». Doge näyttää tuon pelon perättö- mäksi. Jos kreivi hylkäsikin herttuan, oli hänen siihen pakko:

, Jos orhi korska kerran

Tylyn, tuhman ratsumiehen satulasta Karatessaan keikahuttaa maantien viereen. Ei siltft mahdotont* ole viisaan, uljaan miehen Viel' orhin selkään nousta» kiitää eespäin."

Dogen puolta pitää myös kreivin entinen sotatoveri senaattori Marco innokkaasti: »Miksi suotta luuloilla pilata hyvää alkua ja luoda kauhun kummituksia, kun on syytä salaan iloon ja kiitollisuuteen? Jos kreivi kat- soisikin omaa etuansa, saa hän sen paraiten palvelemalla meitä. Älkäämme hyljätkö jumalanlahjaa, ottakaamme se ilolla vastaani» Tähän mieleen yhtyy enemmistö ja Carmagnola valitaan päälliköksi. Marco vie hänelle ilosanoman. Heltynein mieh'n kreivi vastaa: »Tahdon näyttää että olen luottamuksenne ansainnut. Tämä päivä määrää eloni onnen. Tämä maa on minulle avannut armaan äidinhelman, niinpä minä tästä lähtien olen sen poika ja miekallani varjelen emoani. Ihanaa!» Marco, ikäänkuin pahoja aavistellen, neuvoo varovaisuuteen uusia ystäviä kohtaan. »Asemasi vaikea ja arka vaatii itseäsi unohtamaan, muita auttamaan. Siinä ei ole helppo sinun luontoisesi miehen välttää harha- askelia. Katalia on aina, jotkeivät sivullaan siedä parempiansa. Näiden salaviha vaanii ja virittää ansoja arvaamatta. Sammuta noista nyreys ajoissa, älä ärsytä sitä I Ylpeän ylen- katseen ja matelevan arkuuden välitse käy varovaisen älyn tie, joka ei ole sankarinkaan liian alhainen astua. Käy sitä, niin saat kaikkien suosion!» Kreivi sanoo jo sadasti sitä keinoa tuumineensa, mutta tarvittaissa aina unohtaneensa sen. »Mutta jos mun on määräni sortua pauloihin, joita en osaa kartella, niin paras astua eteenpäin kaartelematta. Onhan kaikilla vihamiehensä.»

3

86 Kaarlo Forsman.

Carmagnola od sotakentällä. Hän näkee ilomielin sen päivän tul- leen, jona hän saa kurittaa oniaa ja Venetsian yhteistä vainolaista. »Tä- nään», lausuu hän miehilleen, »koittaa kauniin päivänne, illalla säteilee kunnian kultarusko Maclodion kentällä». Verilöyly alkaa. Tätä kuvailee komea lyyrillis-eepillinen kuorolaulu. Kuvausten väliin vuodattelee runoilija tunteitansa ja ne ovat sydäntä särkeviä. Ne kuohuvat isänmaan-ystävän rinnasta, joka itkee kansansa onnettomuutta. Kuoro näkee ja kuulee taiste- lun tapauksineen. Torvien räminän välistä kuuluu jalkain töminää, kavioi- den kopinaa. Sakeaan soturiparvia ryntää vastatusten, keihäät suorana eteenpäin, kalpoja kiiltää, hurme hyrskii, surmaniskuja satelee, miehiä vai- puu maahan. Keitä ovat nuo hurjat? Muukalaisiako toiset? Ei, ne pu- huvat samaa kieltä kaikki, ne ovat veljeksiä, saman maan lapsia, sen ihanan maan, jonka pilviin yhtjrvät vuoret ja aava meri erottavat muista maista. Kuka siis ensin paljasti surman säilän pyhää veljeyttä rikkomaan? Kenen on syy ja mikä? Sitä eivät tiedä: tänne on vaan tultu tappamaan ja kuolemaan, itsensä myytyänsä. Mutta eikö hulluilla sotureilla ole vaimot ja lapset? Miks^eivät nämä, miksei harmaa taatto tule hurjia hillitsemään? Mitä vielä! Äidiltä tappeluun rientävä poika sai suutelon läksiäisiksi, tyttä- ret upeilevat tapettujen vaimoilta ryöstetyillä koruilla. Surkea näkö! Jo punottaa kenttä surmattujen verestä, kiljuna kiihtyy, vimma yltyy — mutta toisella puolen jo järjestys höltyy, joukko väistyy, jo kohta toinenkin, ja pako vetää tulvaansa kaikki. Ne hajoo pitkin kenttää, niinkuin viskimestä piroitettuina jyvät. Pakenevia ahdistetaan sivuilta päin ja takanansa tunte- vat he jo ratsujen kuuman hengityksen. He heittäyvät polvilleen voitta- jain jalkain juureen, anovat armoa ja — saavat. Ilma raikuu riemuhuu- doista, joihin katoo kuolevien vaikerrus. Airut ajaa viemään voiton viestiä. Tien varsilla kysäistään häneltä: mitä uutta? Kauhean sanoman saatte, että veljet surmasivat veljiä! Mutta kirkkoja koristellaan, juhlavirsiä soi. Murhamiesten huulilta kohoo kiitokset taivaan pyhyyttä pilkkaamaan! Ja näin riehuttaissa, juhlailtaissa muukalainen vuorten takaa tähystelee ilois- saan, vartoen hetkeänsä. Italialaiset! juhlat sikseen, täyttäkäät rikkiöimet rivinne ja rientäkää yksin mielin rajojanne vartioimaan! Kurja maa, joka lapsistasi tunnut ahtaalta ja avaat ovesi oudoille! Vihollinen syö leivän suustasi, vääntää miekan kädestäsi. Vaan eipä sorto hänellekään onnea tuota. Jumalattoman ilo kääntyy kerran itkuksi. Me kaikki ihmiset, yhden Luojan kuvaksi luodut, yhden Lunastajan vapahtamat, millä maan äärillä

Alessandro Manzoni. 87

elänemmekiD, olemme saman liiton lapsia, veljeksiä. Kirottu ken liiton rikkoo, ken murbeella murtaa yhdenkin kuolemattoman sielun! — Siinä Manzonin ylevä usko.

Voiton ensi riemussa sotamiehet laskivat enimmän osan vankeja — useita tuhansia — vapaiksi, noudattaen vanhaa tapaa, joka perustui kon- dottierien omituiseen tilaan ja katsantoon. Kun he näet elivät sodasta, ei sopinut viholliselta kerrassaan lopettaa kaikkia sotimisen keinoja. Vankien päästö tapahtui Carmagnolan tietämättä, mutta eipä hänkään siitä soturei- tansa moittinut. Mutta Venetsian herroja suututti omavaltainen teko, *joka heistä melkoisesti vähensi voiton merkitystä. Eivätpä sentään vielä mitään virkkaneet, ennenkuin muita moitteen syitä ilmaantui.

Kaksi Venetsian lähettämää »komissariota» saapuu leiriin. He lausu- vat mielihyvänsä voitosta, mutta kehottavat samalla kreiviä kohta korjaa- maan sen hedelmiä valtakunnan hyväksi, kukistamaan herttuan peräti. Kreivi vastaa ylpeästi tulevansa toimeen neuvoitta. »Luottakaa minuun, joka jo olen yhden voiton teille toimittanut ja älkää lapsimaisessa voiton kiihkossa kiitäkö minun sotaratsujeni edelle!» Hän aikoi vielä jäädä eräitä linnoja anastamaan. Mutta lähettiläitä ei tämmöinen itsenäisyys miellytä. Toinen heistä oudoksuu myös sotavankien päästöä. Kreivi selittelee sitä: On suloista antaa anteeksi voitetuille, jopa viisastakm. Sillä voidaan välttää vaarallista vihan kiihkoa voitetuissa, sillä saadaan suosiota sotureilta, jossa 00 paras tuki. Entäs vaara, että herttualle tästä karttuu uusia voimia? Turha pelko! Häneltä pirstattiin uljas armeija; ei muutama hajallinen pakolaisparvi sitä luo entiselleen. Ei ne palaja lipun alle, jonka onni hylkäsi. Ne ovat vapaita — ostakaa ne omiksenne! — Näin kondottieri. Mutta hänen katsantotapaansa venetsialaiset kauppiassielut eivät ymmärtä- neet He moittivat »tuhmaa vallattomuutta», joka teki sodasta turnajaiset. Kun olivat ostaneet väkeä ja näille säätäneet johtajan, oli heidän mieles- tään oikeus tältä vaatia suoraa voittoa, rahaa, tavaraa, maita, linnoja, ihmi- siä. Ja hän meni omin valloin tuhlaamaan heidän tavaraansa — nuo sotavangit! Ei sellainen kauppa kelpaa! — Carmagnola halveksii tuollaista kauppamiehen kantaa. Oikein silmin nähtävästi osoittaakseen miten vapau- den lahja on suloinen antaa ja saada, laskee hän lähettilästen nähden vielä viimeisetkin vangit menemään. Ne lähtevät riemuiten.

Kreivin käytös epäilyttää pahasti toista lähettilästä. Hän sanoo: »Ehkä tahtoi tuo voittaa vain sen verran, että opettaisi entistä isäntääns.H

8Ö Kaarlo Forsman.

paremmin kunnioittamaan hänen kykyänsä ja ystävyyttänsä, ehkäpä ikävöi- mään näitä . . . Jotain hän juonittelee. Ei hän nun halveksien kohtelisi nykyisiä isäntiään, ellei hänellä jo olisi mielessään toisia — joko Filippo tai hän itse. Vaan olkaamme vielä hiljaa, ehkä hän aikeensa ilmaisee. Olkaamme hyväksyvinämme hänen houreitaan, niin että hän viehtyy sano- maan enemmin kuin tahtoikaan — niin hän puhuu itsensä paulaan». — »Mutta eikös tuommoinen väijyntä ole halpaa?» arvelee toinen komissario. — »Ei suinkaan, kun maamme menestys sen vaatii. Ajatteles vaan! Nuo soturit ovat Carmagnolaan niin hullustuneet, että seuraavat häntä vaikka tuleen. Jos hän käskee heitä kapinaan, niin Venetsia on hukassa. Onneksi ovat he sentään kaikki lapsia, joita voi pettää.»

Tästä alkaa V:s näytös. Lukiessa näyttävät tämän Upaukset jok- seenkin välittömästi seuraavan edellisiä; mutta todellisuudessa ne sattuivat vasta noin viittä vuotta myöhemmin. Tällä välin oli sattunut muutamia tärkeitä seikkoja. Maclodion tappelun jälkeen kesti rauhaa v:een 1431. Sitten alkoi sota, joka ei oikein onnistunut Carmagnolalta. Hän kärsi tap- pion ja pääsi hädin vihollisten käsistä. Sitten joutui Venetsian laivasto PoMla häviöön. Carmagnolaa syytettiin, ettei hän ollut maalta päin kyllin avustanut laivastoa. Vihdoin yritti hän valloittaa Cremonaa, mutta onnis- tumatta. Näistä vaurioista hän joutui epäluulon ja syytöksen alaiseksi.

Urkkijain työstä ilmestyi hedelmät. Kreivin sodankäynti on peljätyn kymmenneuvoston keskusteltavana. Kiivaimmin syyttää häntä Marino: »kreivi oli, sanoo hän, jo alusta epäiltävä. Sitten tuli uusia asioita lisää: vankien päästö, niskoittelu valtion käskyjä vastaan, lähettilästen sopimaton kohtelu, voiton pilaaminen toimettomuudessa, vihdoin laivaston onneton taistelu ja Cremonan hukka — joista kaikista käy selville että hän on kavaltaja». Kreivin ainoaa puoltajaa, Marcoa, joka syyttää sallimaa noista vastoinkäy- misistä sekä surkutteli kateitten vainonalaista viatonta urhoa, soimaa Marino mielettömäksi tai viholliseksi. Muuten hänen puheensa sisältää samaa kuin 2:sen komissarion, vain ivallisemmilla sanoilla lausuttuna. Marco torjuu syytöksiä. Mutta hänen puolusteita ei mielitä kuulla, kostonhalu on noilta sokaissut järjen ja kunniantunnon. Kuullessaan että hänen ystäväänsä aio- taan kavaluudella viekoitella ansaan, vastustaa hän tätä maansa kunnian tähden. »Puolustuksenne on myöhäistä», huomautetaan Marcolle, »kreivin kohtalo on jo päätetty. Hän on tuomittu kuolemaan. Suostutteko pää- tökseen? Jos ette suostu, pitää valtio teitäkin kavaltajana ja olette kuole-

Alessandro Manzoni. 89

man oma. Mutta saatte armon, jos tottelette; saattepa vielä maatanne palvellakin itämailla sodassa uskottomia vastaan». Marco — suostuu ja piirtää nimensä kreiville lähetettävän kutsumakirjeen alle. Hengen uhalla häntä kiellettiin ilmaisemasta salaista päätöstä. Näin pelko voitti heikon ihmisluonnon, toivoipa Marco kreiville vielä armoakin suotavan. Mutta kohta selveten huumauksestaan, huomasi hän kehnosti hyljänneensä ystävän ja joutui koviin tunnon tuskiin. »Näen murhaveitsen välkkyvän ystäväni takana, enkä saa huudettua: varo! Minä kurja pelkuri! Tuo konna mai- nitsi armahdusta ja minä mieletön uskoin. Roistot jakelivat keskenään murhannäytelmän osat ja minä sain tyhmän tehtävät. Oi Carmagnola! sa tulet, kun kutsujain joukossa näet sen nimen, johon luotat kuin vuoreen ja — kutsun sinut kuolemaan! Se ajatus polttaa minua kuin hornan liekki.»

Viimeiseen asti Carmagnola ei aavista pahaa. Hänellä oli tosin toi- nen mieli kuin hallituksella sodan käynnistä ja johdosta; hän oli sen sel- västi lausunutkin ja toivoi että häntä oli oikein ymmärretty. »Ylpeyteni ärtyy, kun minun ei suoda sotia omalla tavallani, kiivastun enkä osaa sano- jani sukia — mutta suonevatpa sen anteeksi, kun silläkin hinnalla saavat etuja ja voittoa. Sehän heille pääasia. Ehkei tuo viekkaus ja teeskentely, josta heitä syytellään, olekaan niin vaarallista. Ihmiset liioittelevat. Onhan siellä ainakin yksi luotettava, sielu, johon ei voi katsahtaa ihastumatta». Pettävä unelma! I

Sankari kutsutaan Venetsiaan muka neuvottelemaan rauhan ehdoista. Hän tulee, iloiten tästä »luottamuksesta», ja lausuu neuvostossa mielipi- teensä. »Jos herttua rauhan hinnaksi luovuttaa muutaman häneltä jo otta- mani kaupungin, on tuo mitätön vaivanpalkka. Mutta jos sota on käytä- väni valvonnan alaisena, niin se ei onnistu, ja parempi sitte suostua näihinkin rauhan ehtoihin. Vaan jos luotatte päällikköönne, niin rauha tehdään vasta vihollisen menetettyä valtikkansa. Antakaa minulle täysi toimivalta!» Ma- rino: »Teillä oli, ja päästitte sotavangit menemään». — Carm.: »Jos ette olisi asiaan sekaantuneet, olisin ne ottanut palvelukseeni ja nyt olisi Filippo voitettu». — Marino: »Taisi herttua teidät lahjoa». — Carm. »Valhe ja parjaus!» — Mar. »Käytöksenne on sen mukaista». Kreivi vetoo dogeeo, mutta saa vastauksen: »Kavaltajana olette täällä palkkaanne saamassa». Nyt vasta onnettoman silmät aukenevat näkemään, mihin väijyksiin hän oli vietelty. Nähdessään surmansa päätetyksi hän sanoo: »Tästä syntyy Ve- netsialle ikihäpeä, jonka Euroopalle julistaa valtionne vaakuna teille voitta-

QO Kaarlo Forsman.

tnieni linnojeo huipuista. Ajatelkaa toki historian tuomiota! Teitä on eksy- tetty». Turhaan — paatuneet eivät myönny.

Vihdoin nähdään näkymöUä myös vienoja nais-olentoja, sankarin puo- liso Antonietta ja tytär Matilda. Näiden ilme, surullisuudessaan suloinen kohtaus heidän ja kreivin välillä luopi vankilan ja teloituspaikan synkeyteen sovinnollisemman, alakuloisuutta lieventävän valon. Isä lohduttelee itkeviä, vaikk* on oma sydän särkyä, ajatellessaan mikä kovan onnen myrsky koh- taa viattomia. Hän neuvoo turvaamaan orpojen isään taivaassa. »Murhe- pilvi pimentää elosi aamupäivän, tyttäreni, ehkä selkiää sen iltapuoli kirk- kaammaksi». Hän uskoo turvattomat Gonzaga ystävänsä huostaan ja pyytää toimittamaan itselleen sielumessua aina milloin tappotanterilla kaatuneita siunataan. Hän lähtee elon taistelusta kunniansa pelastaneena, ja luottaen Herran armoon kohtaa hän kristityn tyynellä mielellä kuoleman.

„0i tyttären'! ei kiukun halpa huuto,

Ei kosto kiroova saa nousta ilmaan

Viattomasta sielustas ja hetken

Pyhyyttä hämmentää. — On vääryys suuri,

Mut anteeks* suo — ja näet ett* tuskain alla

Viel' elää riemu autuas. Entäs kuolo?

Ei julmin vainolainenkaan voi muuta

Kuin jouduttaa sitä. — Kuolemaa ei luonut

Ole ihminen: sit' ei vob silloin kestää,

Se oisi hirmuinen. Ei! taivahasta

Se saapuu meille. Herra siihen liittää

Sielulle lohdutuksen, jot' ei mailma

Voi antaa eikä ottaa meiltä . . ."

Historia kertoo että Carmagnola kuoli mestauslavalla 5 p. touko- kuuta 1432.

Ymmärtääksemme näytelmän johtoaatteita ja tarkoitusta emme saa näkyvistä jättää sen historiallista pohjaa, Italian surkeita valtiollisia oloja. Vahvan valtakunnan luopi vasta henkiin herännyt kansa, jota kauttaaltaan elähyttää yhteisyyden tunne, isänmaanrakkaus. Mutta sepä juuri puuttui Italialta silloin ja jälkeenpäin, ja se puute oli sen mätähaava. Ei ollut sisällistä ei ulkonaista eheyttä. Italian omistamisesta tappelivat sen omat asujamet tuimaa taistelua, halvat itsekkäät edut silmämäärinään, samalla

Alessandro Manzoni. 9^

kniD muukalaineD, ahnain silmin tähystellen ihanaa maata, sieppaili siitä kelpo paloja. Kansa ei ole herännyt omaa parastansa huomaamaan; se ei ikävöitsekään orjaudestaan pääsöä, vaan seuraa umpisilmin missä mitä- kin ylpeitä pikkuruhtinaita, vuodattaen verensä sodissa, joilla hankitaan rikkautta ja loistoa herroille ja heidän suvuilleen. Verellään ja hiellään kansa uurastelee noille sortajilleen hauskaa huoletonta elämää ylellisyyden ja hekuman helmoissa. Ja kun herrat riitautuvat keskenään eduistansa ja vedotaan miekan ratkaisuun, silloin kansa saa siitä kulut maksaa; — saman kansan lapset, heimolaiset surmaavat toisiaan, vuodattavat vertansa, ikään- kuin suurtakin asiaa varten. Mutta minkäs eteen ne taistelisivat, kun eivät tiedä isänmaata itsellään olevan!

Tässä tapaamme noiden itsekästen etujen kiistakentällä Filipon ja Venetsian. Voitolle jäi jälkimäinen. Mutta ehkä tämä »vapaavalta» edus- taakin isänmaallisuuden aatetta? Jos valtiota katsoo aatteen ja tarkoitus- perän kannalta, on Venetsia valtion irvikuva.

Kun Manzoni tahtoi soimata taantumusperäisen valtion vikoja ja vam- moja, saattoi hän, epäsuoraa hyökkäystä varten, tuskin löytää otollisempaa esinettä kuin Venetsian tasavallan keskiajan lopulla. Tässä selvästi näkyi, mihin tilaan joudutaan valtiossa, joka ei käsitä varsinaista aatettaan eikä täytä valtion tarkoitusta. Venetsiassa piti, kuten tiedämme, vallan ohjia eräs hallitusneuvosto, johon jäsenet alkuaan valittiin; mutta pian jäsenyys jäi perittäväksi, ja siten muutamat harvat ylimysperheet anastivat kaiken vallan käsiinsä. Näiden puolue-etujen tieltä täytyi yhteisen hyvän useim- miten väistyä. Tietysti ei voitu sallia kansan pyrkimistä valtaan ja vapau- teen, vaan kansa oli painettava mitä matalimpaan aineelliseen ja henkiseen orjuuteen ja vallanalaisuuteen. Ylimystö harjotteli valtaansa ankaralla despo- tismilla; ja pysyäkseen pystyssä se turvausi vahvaan poliissivoimaan sekä käjTtteli pitkälle kehinnyttä vakoilujärjestelmää. Jos luultiin olevan vähintä- kin syytä epäillä vaaraa oleville oloille, heti olivat vakoilijat liikkeellä — kuten näytelmämme niin elävästi kuvailee ~ ja vähinkin yritys muutta- maan asiain menoa tukahutettiin verisellä kovuudella, vääryyksiä arastele- matta. Näin kansa pelotettiin pysymään kurissa ja alallaan. Mitään yksi- löllistä etevyyttä ei käynyt sietäminen, kun siitä uhkasi vaaraa puolueelle. Semmoisen osaksi tuli valtamiesten puolelta epäluulo, viha, kateus, vaino. Kun ei itse tiedetty parempia syitä ja aiheita kuin itsekkäät P3ryteet, oli mahdoton oivaltaa muidenkaan parempaa tarkoittavan. Ja kun omanhyö-

92 Kaarlo Forsman.

dyn kanta luontoaan perustuu vääryyteen ja sortoon, vaatii se säilyäksecn samanlaisia keinoja, väkivaltaa ja kavaluutta. Näin valtio on järjestetyn vääryyden ilmikuva. Mutta tuommoinen järjestelmä hairahtuu valtion varsi- naisesta määrästä, jos nimittäin valtion tulee olla inhimillisen yhteiselämän muoto, semmoinen joka kunkin kansan ominaisluonnon mukaan siveellisyy- den pohjalla edistyttää ihmisten kehitystä ja onnea. Tuo tarkoitustaan vastaamaton valtio oli siis Venetsiassa saanut perikuvansa, ja Manzoni osoit- taa tätä kansalleen, joka juuri huokaili semmoisen nurjan järjestelmän kah- leissa. Näyttämällä mihin onnettomuuteen se saattoi hänen sankarinsa Venetsiassa, näyttämällä että isänmaallisuus ei voi viihtyä semmoisen sorto- vallan oloissa, on hän lausunut tälle tuomion.

Toinen järjestelmä oli siis välttämättä tarpeen. Mutta mikä? Car- magnolan persoonassa ja elämässä on runoilija esittänyt ohjelmansa posi- tiivista puolta, sillä Carmagnolassa on hän luonut oikean isänmaanystävän kuvan määrättyjen historiaUisten oletusten pohjalle. Ja miten koetti siis Carmagnola isänmaallisuuden aatetta toteuttaa?

Suuri tehtävä kysyy neroa. Suuretkin nerot ovat aikansa lapsia ja elävät keskellä tapausten kohinaa, niin että harvoin hekään kohonnevat periaatteiden kannalta asioita arvostelemaan ja sen mukaan toimimaan. Nii- den suuruus on etupäässä tahdon pontevuutta ja tunteen innostusta, ilmes- tyen vaistomaisena pyrintönä johonkin uuteen tehtävään, joka selvemmin tai hämärämmin tajuttuna jollain salavoimalla viehättää sielua. Tehtävä selvenee sitten selviämistään. Niinpä Carmagnolankin silmämääränä aluksi siinsi vain yleensä sankarielämän taivas, sen loisto ja maine. Hän oli kai- kin puolin kelpo ihminen: suora, vilpitön; hellä tuntemaan muiden surua ja iloa, hjTvänsuopa, valmis auttamaan muita omia vaivojansa kysymättä, jalomielinen, altis antamaan anteeksi, urhoollinen uljas soturi. Kun tähän tuli lisäksi kyky nähdä asiat korkealta kannalta sekä erityinen sotapäällikön nero, niin tämmöisellepä luonteelle täytyi laajan toimialan aueta. Olot saattoivat hänet kondottierin uraUe, ja siinä hän kyllä sai kehitellä sankari- elämän ihanuuksia, ihastuttaa ihmisiä mainetöillä; mutta eipä häntä ajan pitkään tyydyttänyt tämmöinen urheilu, jonka kunnia kaiken viehättävän loistonsa ohessa sentään perältään on itsekästä. Se tuntui tyhjältä ja hän halusi todellisempaa tarkoitusperää, sille miekkansa pyhittääkseen. Hänelle selveni, että hän tarvitsi isänmaan: tätä hän alkoi hartaasti haluta ja etsiä elonsa päämääränä. Tosin hänen uraltaan oli vaikea päästä määrän pe-

Alessandro Manzoni. 93

rille. KuD sota oli elinkeinona, oli vaikea aina pysyä uskollisena samalle isännälle: menipä soturi tavallisesti sinne, missä parempi palkka houkutteli, ja niin saattoi tänä vuonna taistella sitä vastaan, jota viime vuonna oli palvellut. Vaikea on myydä sydäntänsä ja palvella ketä ei rakasta, vaikea puoUustaa maata joka ei ole oma. Tämmöinen tukala asema tuskastutti Carmagnolaa, hänen vilpitön sielunsa ei sietänyt mointa levotonta, kodi- tonta seikkailijaelämää. Hän tahtoo astua kunnian suoraa tietä päivän ilmivalossa, hän tahtoo isänmaata. Filippon luona hän ei sitä saa, mutta Venetsia näyttää hänen toivoansa suosivan. Ja millä riemastuksella hän rientää uutta isänmaatansa palvelemaan, niinkuin ainakin se joka on saanut elämänsä tehtävän selville! Hän pettyi tosin, mutta se ei ollut hänen syynsä, että hän intonsa ja ansioittensa palkaksi ei Venetsialta saanut muuta kuin epäluuloa, ynseyttä, vainoa, surmaa. Jos hän olisi saanut määrätä, olisi hän — siihen suuntaan hän kumminkin näyttää pyrkivän — Venetsian liittoon koonnut koko Italian. Mutta siinäkin, mitä hän ehti ja sai toi- mittaa, hän omaantuu jalona isänmaanrakkauden esikuvana, semmoisena joka omaa etuansa kysymättä, keskellä halpojen itsekästen puuhien riehu- naa, kuuntelee velvollisuuden ääntä, palvellen maatansa ja Jumalaa viimei- seen asti.

Tämmöisen sankarihahmon loi Manzoni kansalleen esikuvaksi, koska tämä hänen mielestään juuri semmoista kaipasi. Runoilija viittaa sanka- riinsa ja sanoo: cläkäät, pyrkikäät, rakastakaat ja kärsikäät niinkuin hän, silloin on isänmaan onni turvattuna! Hän on ihminen, kristitty, sankan, fii mikään pDventakainen haamu, vaan tosi ihminen, todella elänyt vento- verinen italialainen — siis saavutettavissa oleva esikuva. Olkaa muutkin sellaisia! Jos ette kykenekään kaikki hänen töitänsä tekemään, voitte kui- tenkin yhtä alttiisti, yhtä puhtaasti ja hartaasti palvella isänmaata ja lä- himmäisiänne kukin alallanne.

Vielä vähän sankarimme loppukohtalosta. Hänen itsenäinen, vapaa henkensä ei saattanut menestyä Venetsian ahtaissa oloissa. Hänen oli pakko siellä sortua. Juoni ja vehkeet hänet kaasivat Olipa hän kuitenkin itse- kin osaltaan kohtaloonsa syynä. Hänessä oli inhimilliset heikkoutensakin, erittäin juuri sankariuden varjopuolet: kiihkeä kunnianhimo, arkuus arvos- taan, herkkä itsetunto. Ollen tulisen kiivas hän ei hillitse itseään, vaan loukkaa usein semminkin niitä, joiden hän luulee tahtovan hänen alalleen sekaantua. Hän ei salli solvauksia, vaan torjuu niitä ankarasti; samoin

94 Kaarlo Forsman.

kuin hän ylpeästi halveksii noita jokapäiväisiä maan mullassa kaivelevia pikkusieluja, onnen onkijoita, saatikka katalia ja kehnoja. Näitä hän ei milloinkaan muista säyseästi kohdella, vaikka hän joutuu enimmin tekemi- siin juuri semmoisten kanssa ja hänen asemansa on niiden määrättävissä. Kun hän ei osaa tunteitansa salata, saa hän pian näistä vihamiehiä, jotka hänen itsenäisyydessään vaanivat itscvaltaisuuden oireita. Kun hän lisäksi on liian herkkä näkemään kaikki valoisalta puolen, luullen ihmisiä parem- miksi kuin he todella ovat tai ainakin pitäen heitä vähäpätöisinä ja vaa- rattomina, hän ei arvaa olla varuillaan, ei muista omaa luvallista etuansa valvoa. Juonen ja viekkauden aseita urho on yhtä osaamaton karttamaan kuin käyttämään, ja siksipä hän kauan kulkee ummessa silmin vaarojen keskellä. Hän luulee miekallaan vallitsevansa asemaa, mutta ei huomaa- kaan että häntä itseään käytetään aseena joka on »hyvä turvina, paha vas- tuksina». Petturin nimen ja kuoleman sai hän vaivan palkaksi maalta, jolle henkensä uhalla oli voittoa ja valtaa hankkinut. Katkera kokemus! Sankarin kunnia kirkastaa kuitenkin ijäti Carmagnolan nimeä; sitä ei par- jaus saanut tahratuksi, ja petoksen syy vierähti raskaana pärjääjäin omalle niskalle. Kurjat kun eivät ymmärtäneet mitään jaloutta, eivät tunnustaneet miehen avuja ja ansioita; he näkivät vain hänen heikkouksiaan ja liioitteli- vat niitä, väärentelivät hänen aikeitaan, kaataakseen miestä jota vihasivat, niinkuin paha vieroo hyvää, kateus kammoo kuntoa. Sankari pyrkii kor- kean ihanteen perille, mutta kohtaa aina kovia vastuksia: harva häntä ym- märtää; yksin, ystävätönnä hän astuu kolkkoa tietänsä, ihanne peittyy pil- viin ja hän sortuu kohtaloonsa. — Tämä tarina ei ole keksitty; Manzoni tapasi sen maansa historiasta ja sen kaikki päähenkilöt ovat historiallisia. Se on jo semmoisenaan niin traagilliuen, niin kaunis ja surullinen, ettei ru- noilijan tarvinnut sitä tarkoitustansa varten paljoa somennella.

Adelchi näytelmä on siltä kansainvaellusten vaihekaudelta, kun Longo- bardit valloittivat Italian. Tämä olikin (noin 750) jo joutumaisillaan hei- dän haltuunsa ja melkeinpä paavi vain yksin enää teki heille vastarintaa, kun tämä alkoi saada tehokasta apua Ranskan kuninkaalta. Pipin tuli kah- desti Italiaan ja pakotti Astolfia, Longobardein kuningasta luovuttamaan p. Pietarin istuimelta anastamiansa aloja. A:n seuraaja Desiderio viivytteli

Aiessandro Manzotii. 95

kuiteokin yhä luovutusten toimeeDpanoa, josta syystä paavi haikeasti valitti, niin että Pipinin kuoltua sota taas oli syttyä Longobardien ja Frankkien välillä. Tätä estääkseen Pipinin leski Bertrada yritti avioliitoilla sovitella sotivia ruhtinaita. T3rttärensä hän antoi Desiderion pojalle Adelchille mor- siameksi ja Adelchin sisaren Ermengardan hän vei pojalleen Carlolle (= Kaarlo Suuri) vaimoksi. Eipä Adelchin avioliitosta sentään mitään tul- lut, ja pian Carlo myös hylkäsi puolisonsa, naiden Ildegarde nimisen prin- sessan. Näin kuningasperheiden väli ei parannut, vaan paheni. Kun Desi- derio yhä jatkoi valloituksiaan ja paavi hädissään huusi apua Alppein tuolta puolen, niin Carlo mielikin auttaa, etenkin koska eräät longobardi-ylimykset kuninkaansa kovaan isännyyteen ikävystyneinä häntä kehottelivat tulemaan. Näinpä Carlo v. 773 vankan armeijan kanssa seisoi »Italian suluilla» (Cbiuse d^Italia). Täällä, vahvain vallisarjojen takaa Longobardein kuningaspari teki kovaa vastarintaa, ja etenkin uljas Adelchi äkkirynnäköillään levitti kau- hua vastustajimsa. — Näistä kohdin ja näistä aiheista juohtuu Manzonin tragedia.

NäjTtelmän alussa Desiderio ja Adelchi keskustelevat, onko paavilta anastettu alue takasin annettava, eli, toisin sanoen, onko sota vai rauha valittava, koska Ranskan kuningas epäilemättä entiseen tapaansa tarpeen vaatiessa tulisi sotavoimalla paavia auttamaan. Adelchin mielestä varovai- suus vaatii välttämään sotaa, joka saattaisi päättyä pahasti heille, heillä kun oli salavihollisia omassa leirissään, tyytymättömiä, valmiina vaaran hetkellä karkaamaan voittoisan vieraan lipun suojiin. Yleensä olisi vaa- rallista vastustella paavia, koska tavallisesti nähtiin niin käyvän että nis- koitteleva ruhtinas nöyristyneenä polvistuu Pietarin istuimen eteen. Mutta Desidcriota suututtaa sovittelun ja myöntymisen puheet, olletikin hänen ty- tärtään verekseltään kohdanneen häväisyn jälkeen. Onhan tuo vihollisuus Frankkeja vastaan vanhastaan perittyä, ja hylkäämällä Ermengardan on Carlo kuningas tehnjrt vihollisuuden entistään katkerammaksi. Nyt on kak- sinkertainen koston syy. — Hyljätty nainen rukoilee ettei hänestä, »jonka alkuaan piti oleman sovinnon valoisa airut, n3rt tehtäisi sodan ja häviön hirmuhengetärtä» — mutta turhaan. Adelchi kyllä tahtoisi toistaiseksi kuulla yksin järjen kieltä ja pysyä hiljaa. Mutta kun isä oudoksuu tuon tappelussa niin pelottoman poikansa varovaisuutta ja soimaa sitä »arkuu- deksi», luopuu tämä omasta mielestään ja lupaa olla isänsä kädessä miek- kana. Toivoopa hän myöskin, että Jumala suosisi heitä sodassa, niin että

96 Kaarlo Forsman.

sjrylliDen saisi ansaitun rankaisunsa. Carlo tarjoo rauhaa, mutta tarjous hyljätään ja — sota syttyy uudelleen.

Mutta liiankin perää oli Adelchin luulossa, että heidän väessään val- litsi haluttomuutta sotaan^ jopa liikkui kavalluspuuhiakin. Tapaamme jou- kon kapinallisia ylimyksiä kokoontuneena erään Svarto soturin teltassa. He miettivät: »pääsköön tässä voitolle kumpi tahansa, tappiolle jäämme me, ellei suurta päätöstä tehdä. Ja mitä? Sopimus Carlon kanssa!» Svarto saa sen asian ajamisen toimekseen.

Kun Carlo näki, että Italian ovisola oli tuskin suurella mieshukalla- kaan avattavissa, niin hän alakuloisena jo on luopumaisillaan turhista yri- tyksistä tunkeutua maahan, jonne Luojakin näyttää sulkeneen häneltä tien jylhillä tuntureiUa hirmurotkoineen. Silloin tulee munkki Martino ja lupaa opastaa kuninkaan väkineen samoja teitä, joita hän äsken oli kulkenut. Vuorten vieriä, kallion koleita, äkkijjrrkkämäin äyräitä oli hän astellut, kohi- sevia koskia, synkkiä kuiluja kierrellyt, kiivennyt kallioita, törmiä, vaaroja yhä ylemmäs, laskenut notkoihin, noussut nousemistaan ikilumen peittämille penkereille asti, joit' ei ihmisjalka ollut polkenut, tunturikotkien pesillä yötä maannut, laskenut laskemistaan alaspäin — kunnes retki päätyi Frankkien leiriin. ^) Tämä kaikkien vaarojen uhalla onnistunut retki, munkin odotta- maton ilmestys ikäänkuin vasta varten tulleena päästämään Carloa pulasta ja selvittämään hänen epäilyksiään, se näyttää kaikista ihmeeltä. Carlo näkee siinä Jumalan sormen viittaavan hänelle tien ja tehtävän. Ja niinpä munkki sai entisiä jälkiään myöten opastaa Frankkien sotajoukon Alppien yli Italiaan. Carloa rohkaisee tieto, että hänellä on ystäviä Longobardein seassa. Sotaan lähteviä joukkojaan hän kiihottaa, kuvittelemalla heille ihanaa voiton viettoa aaltoavilla viljavainioilla, hedelmäpuistojen sulosii- meksessä, suurten entismuistojen, laulujen sävelten kotimaassa, jonne taivas ja kristikunnan isä kutsuu heitä.

Longobardit, äkäten outoa liikettä Frankkien puolella, luulevat heidän lähtevän. Desiderio riemuitsee ja rakentelee — kohta kukistuvia — ilma- linnojansa: Carlo on sysättävä Ranskan valtaistuimelta, sijaan pantavat Carlon veljenpojat Desiderion vasalleiksi, paavi on kuritettava. Adelchi lupaa vaikka vastustelevin mielin totella isäänsä. Riitaisilla tunteilla hän

*) Manzonin suurisuuntainen Alppikuvaus huokuu omituisesti valtaavaa autean äärettömyyden henkeä.

Alessandro Mattson f. 97

katselee vihollisten luultua lähtöä: tekisi tosin mieli takaa ajaa siskonsa solvaisijaa ja kostaa konnalle, vaan siihen tarvittabiin paljo väkeä, urhoUista ja luotettavaa, mutta väki on — surkea sanoa — vihollisen kanssa sala- juonissa. Paetkoon siis vihollinen näkyvistä! Onhan siitäkin kunniaa, että Italia on pelastettu, saalis siepattu kotkan kynsistä.

Mutta siinäpä kotka sieppaakin saaliinsa — Frankit ryntäävät pauha- ten päälle. Syntyy sanomaton sekasorto, jota Adelchi turlutan koettaa selvittää. Longobardit — ne jotkeivät jo olleet vihollisen puolelle karan- neet — kiitävät hurjaan pakoon, vetäen kuninkaat mukaansa. Helppo oli Carlon voitto. VoitonpaUdntoja jaellaan — maan pettureille. Svartosta tehdään kreivi, muut saavat mikä mitäkin etuja, arvonimiä, virkoja.

Syrjäisessä metsässä levähtää Desiderio uupuneena, masentuneena, kiroten kohtaloansa. Adelchi yrittelee rohkaista toivotonta: ei ole vielä kaikki hukassa; viel* on uskollistakin kansaa, on linnat hallussamme. Niinpä päättävätkin sulkeutua isä Paviaan, poika Veronaan, Baudo päällikkö Bres- ciaan. Älykkäästi Adelchi laatii puoUustusohjelmaa, määrää kunkin tehtävät. Niinpä Desideriokin toipuu toivomaan.

Turha toivo! Turha ponnistus pitää pystyssä horjuvaa valtaistuinta, jota niin harvat vilpittömät tukivat! Longobardi-ylimysten mielissä oli kypsynyt »isänmaallinen» tuuma: valtio tarvitsee uuden pään vanhan, kel- vottoman sijaan. »Kun maa muuten saa säilyttää ominais-olonsa ja oikeu- tensa, on sille sulaa hyötyä kelpo hallitsijasta, jonka mahtavan valtikan suojassa sopu ja rauha viihtyy». Niinpä harvat jäävät onnen hylkäämille kuninkaille uskollisiksi ja petos ryöstää heiltä viimeisetkin turvapaikat. Pa- vian asukkaat piiritykseen kyllästyneinä avaavat portit Frankeille ja Desi- derio joutuu vangiksi. Samoin käy Baudon. Adelchia vaativat Veronassa luopiot niinikään antaumaan. Hän taistelee uljaasti viimeiseen asti, vastus- tellen yhtäaikaa vihollisia sisällä ja ulkopuolella.

Masentuneena on Desiderio voittajansa edessä. Itse puolestaan hän ei pyydä mitään, nöyrtyen taivaan tuomion alle, mutta pojalleen hän anoo armoa. Olihan tämä varottanut isäänsä paavia ahdistamasta ja siten aihetta antamasta sodan syttymiseen. Siis armoa syyttömälle! »Sodan syy on poissa, kun paavi on saatavansa saanut. Tyydy siihen! Älä onnetonta sortamalla vihoita Jumalaa, älä anna jalon hengen riutua kahleissa! Hän soti isänsä puolesta: nyt on isä poissa, ei poika enää sodi, ei ole enää peljättäväsi. Italia on sinun, laske poikani vapaaksi!» Mutta Carlolta ei

98 Kaarlo Forsman.

liikene armoa niille »jotka sydämmessään suovat surmaa, vaikka edessä mai- rittelevat». Hän maalaa kuninkaalle kaikki tämän vehkeet, joista hän an- saitsisi kuoleman, ellei Carlo juuri jumalanpelosta (?) olisi päättänyt lie- ventää tuomiota ikivankeudeksi. Adelchi on tiennyt ja hyväksynyt isänsä tuumat, siis saakoon hän saman rankaisun.